Sirkus Florentino Tuomelan kentällä

Olin elämäni ensimmäistä kertaa sirkuksessa, ja kyllä oli jännittävää. Oli tirehtööri, oli jonglööri, oli klovni, oli akrobaatti, oli elefantti, oli puudeli, oli tikkari – oli vaikka mitä saatu mahtumaan pieneen telttaan ja vähään väkeen!

Kuva Sirkus Florentino

Kaltaiseni konttorilotta kalpenee esitysten edessä:

Siinä missä oma akrobatia rajoittuu toimistotuolilla pyörimiseen, todelliset tekijät kiipeävät lakanaa pitkin teltan kattoon tai tasapainoilevat parissa metrissä rullien ja laatikoiden päällä.

Ja kun pitää saavutuksena sitä, että löytää paikan täyden kahvipaussipöydän äärestä, alan mies mahduttaa itsensä puolen kuution laatikkoon kahdeksantoista seinät lävistävän seipään kanssa.

Vieressä istuvat pikkulikat olivat asian ytimessä: ”No joo, vähänkö toi on helppoa, kun osaa. Mutta jos ei osaa, niin sitten onkin tosi vaikeeta!”

Jos et usko, niin katso huomenna torstaina Yle Areenasta. Tänään oltiin suorassa lähetyksessä. Siirto Pasilaan.

 

Jos muistuttaisin Kirsiä…

Hip hurraa, menipä tunnustus hyvään osoitteeseen. Kirsi Kunnasta kumartaa tänä Aleksin Kiven päivänä myös vanha saunalotta.

Elisan meikitön päivä

Elisa oli ollut aina erilainen kuin sisarensa Aliisa. Häntä eivät kiinnostaneet muotivaatteet, trendikahvilat tai muiden mielipiteet – hän vastusti kaupallisuutta, pinnallisuutta ja tavallisuutta ja teki juuri niin kuin itse tahtoi. ’Itsenäinen’, hän sanoi itse. ’Itsepäinen’, totesi Aliisa. ’Päätön’, tuomitsivat vanhemmat sukulaiset.

Elisa ei piitannut tavanomaisesta elämästä eikä tallatuista poluista. Hän uskoi, että itse oppinut oli ainoa oppinut, joten koulut jäivät. (Hän kävi ainoastaan muutaman päivän esikoulua, mutta palasi ilman vaatteita – tapahtumien kulusta ei koskaan saatu selvyyttä.)

Myös Elisan alkuvaiheet olivat hämärän peitossa jopa hänen kasvattiperheeltään. Elisa oli adoptoitu (lastenkodissa myytiin myös käytettyjä vaatteita, astioita, urheilutarvikkeita ja huonekaluja) eikä hän koskaan kertonut, millaisissa oloissa hän oli kasvanut tai mitä hän oli ennen tuloaan kokenut. Oli kuin hän olisi ollut mykkä.

Ja oli kuin Elisa olisi valinnut katoamisensa ajankohdaksi meikittömän päivän. Hän oli aina kritisoinut kosmetiikan käyttöä ja julistanut jokaisen olevan kaunis sellaisena kuin oli. Hänen vakaumuksensa luonnollisuudesta oli niin voimakas, että hän itse kulki kaljuna ja ilman silmäripsiä. Hän ei myöskään välittänyt ilmiselvästä ylipainostaan edes terveytensä vuoksi.

Elisa lähti mitään puhumatta ja jälkiä jättämättä. Hän vei mukanaan ainoastaan Aliisan vaaleanpunaiset sukat. Perhe teki kaikkensa löytääkseen kadonneen tyttären – jopa siivousta harkittiin – mutta Elisa oli poissa.

Myöhemmin naapurit väittivät nähneensä sukkapukuun pukeutuneen Elisan liftaamassa kohti Helsinkiä. Kyltissä oli lukenut Jim Rose.

Ammattipelle on ammattipelle

Oltiin viikonloppuna Tampereella, ja yhdessä lastentapahtumassa esiintyi Riesa-Pelle. Jonglööraus palkittiin aplodeerauksella ja taikatemput suosionosoituksilla – ja yleisö ilmapalloista tehdyillä eläimillä. Se vasta on taitolaji!

Tämä on ammattitaikurin tekemä ilmapallokoira.

Tämä on amatöörin tekemä ilmapallokoira.

Kaunohaaste vastaanotettu

Toukokuun tyttö heitti taannoin ilmoille kaunokirjoitushaasteen. (Myönnettävä on, että käsin ei kirjoita yhtä nopeasti kuin koneella – haaste on kaksi viikkoa vanha.) Olen itsekin pohtinut uusia tyyppikirjaimia: mikä merkitys käsin kirjoitetulla on nykymaailmassa?

 

Lähivanhemman lauantai

Ja tämä ei sitten mene ’viideltä saunaan ja kuudelta putkaan’ vaan

  • yhdeksältä kahville
  • kymmeneltä autoon
  • yhdeltätoista Ideapark-nimiseen helvetin esikartanoon
  • kahdeltatoista Tampereelle serkulle kahville
  • yhdeltä Rauhaniemeen uimaan (kuva 1)
  • kahdelta takaisin serkulle pizzalle
  • kolmelta hetkeksi mahan viereen makaamaan
  • neljältä autoon
  • viideltä kotiin
  • kuudelta pyöränkumia pumppaamaan
  • seitsemältä kaupunginpuistoon kesäteatteriin (kuva 2)
  • kahdeksalta väliajalle
  • yhdeksältä Birgeriin yksille
  • kymmeneltä toiset
  • yhdeltätoista kirkkoon Linnajazzin yökonserttiin (kuva 3)
  • yhdeltä nahkat silmille.

Oli enemmän ohjelmaa kuin normaalina viikkona kuukautena neljännesvuotena. Kesäloma suoritettu?

Kuva 1: Rauhaniemessa uimassa. Nässyssä on kylmää vettä.

Kuva 2: Sakespearen kootut theokset alkamassa. Eturivissa vielä pahaa-aavistamattomat avustajat.

 

Kuva 3: Hämeenlinnan kirkossa kaikuivat jazz ja swing suviyön kunniaksi. Ja yksi reggaeksi sovitettu virsi.

 

Pyhäillan plääh

Mikäköhän siinä on, että aina sunnuntai-iltapäivisin tulee plääh-olo? Painaako perjantaina päättynyt putki vielä vai alkaako uusi maanantai masentaa mieltä?

Silloin ei auta muu kuin muistella menneitä, esim. eilistä ja porvarisrouvien (nyk. ja ent.) oopperailtaa Töölönlahden rannassa.

Töölönranta valittiin maiseman ja menuun vuoksi. (Chez Dominique olisi ollut liian kaukana ja mitä jos yllätysmenuussa olisi ollut taas sisäelimiä?)

Hopeista käsilaukkua eiviitsi laittaa likaiselle lattialle.

Oopperan ystävä niistää nenänsä ennen näytöksen alkua eikä rapistele kurkkukarkkejakaan kesken näytöksen.

Ilta oli oikein mukava.

Mutta koska emme voittaneet yhtätoista miljoonaa lotossa, huomenna noustaan aamulla tarhaan, kouluun ja töihin, syödään ruuaksi maksalaatikkoa ja iltaohjelmana pestään pari koneellista pyykkiä.