Nurmikko on paikoitellen nokkokko, missä se ei ole vesiheinikko, voikukkaketo tai vuohenputkinotko.
Nämä kaikki nokkoset mahtuivat lättytaikinaan höyrytyksen ja silppuamisen jälkeen.
Yes sir, alkaa polttaa
ruoka
Ravintoterapeutin veljen iltapala
Oli toisen lapsen vuoro tehdä iltapalaa:
Aikamoista ryöpytystä
Taannoinen korvasieniretkeni oli turhan varhainen. Korvasienten aika on nyt – niille, jotka tuntevat paikat. Ja me, jotka tunnemme niitä, jotka ovat kavereita niiden kanssa, jotka tuntevat paikat, pääsemme onneksi osallisiksi. (Suuri kiitos toimituksesta kotiovelle saakka!)
Ryöppäsin sienet varmuuden vuoksi kolme kertaa. Osa syödään heti, osa pakastetaan myöhempää herkkuhetkeä varten.
Grillauskausi käynnistetty
Lapsi laittoi iltapalaa
Viisivuotias ravintoterapeutti kattoi iltapalaa. Lautasen vieressä oli myös ksylitolipastilli ’jälkipalaksi’.
Jottei totuus unohtuisi: Meillä on jääkaapissa myös juustoa, voita ja metwurstia. Ja näistä laseista pruukaan juoda valkoviiniä arkisin. Ja yleensä minä teen meillä iltapalan.
Eilisen paistolla eroon hävikistä
Meillä ei monta kiloa ruokaa mene roskiin: meillä syödään tähteitä niin lämmitettyinä, muunneltuina, naamioituina kuin maisemoituinakin.
Otetaan esim. keitetyt perunat. Niistä voi huomenna tehdä vaikka gnoccheja, joihin vielä ylihuomenna erilaisen kastikkeen. Ja viimeiseksi ne paistetaan pannulla muiden tähteiden kanssa.
Eilistä gnocchia ja toissapäiväistä parsakaalia. Parmesaani esiintyy lautasella ensimmäistä kertaa.
Savumuikkutahna palttoonnapissa
Oli- ihme kyllä – jäänyt savustettuja muikkuja syömättä. Tein Soramäen Mikan reseptin mukaan tahnaa, jonka pursotin reikäleivän reikiin eli Väinämöisen palttoonnappeihin. Tarjosin napit viikonlopun vieraille alkudrinkin jälkeen ruokaa laitellessamme.
Tahna oli erinomaista, mutta alkuperäiseen reseptiin tai oikeastaan sen kuvituskuvaan täytyy sen verran kommentoida, että en tätä tarjoaisi viinin kanssa. Savukalan maku on sen verran voimakas, että viini vähintäänkin happanee suussa.
Parsa on paras
– muutenkin kuin anagrammimielessä.
Perjantaina oli kaupassa tarjolla vihreää parsaa parilla eurolla nippu + lauantaina tuli vieraita + allakka näytti kevättä = yhtälö ratkaistu eli tein parsarisottoa.
Jos kattilaan pannaan parsaa, voita, valkoviiniä ja parmesaania, niin eihän siitä voi pahaa tulla. (Jaa, olihan siinä riisiäkin.) Parsojen latvat leikkasin erikseen pikakiehautettaviksi koristeiksi ja varret siistin ja keitin etukäteen. Muuten normaalit kuviot: laakeaan kattilaan öljy ja voi, sekaan ensin sipulit ja sitten vähitellen riisit ja vielä vähitellemmin valkoviinit ja kasvisliemi. Satunnaista sekoittamista miedolla lämmöllä, ja lopuksi puuroon sekaan parmesaani ja parsa.
Kevät!
Tietovisa: Mikä näistä sopii parhaiten risottoon?
Elämän eväät
Unelmissani olen ihminen, joka suunnittelee perheen ruokatalouden ja oman työpaikkaruokailunsa jämptisti ja taloudellisesti: kerralla runsaasti ja jämistä eväitä.
Taloudellinen emäntä ei kirjoita pussin kylkeen, jotta voi käyttää ziplockit uudelleen ja uudelleen.
Oikeasti syön töissä vaikka kaksi viikkoa nuudelia, kun illalla ei jaksa laittaa eväitä eikä aamulla ehdi.
Sairio 