Kotona meillä oli tämä Carl Larssonin joulutyttö julisteena. Kyllä oli kiva saada se tänä vuonna korttina oman keittiönsä seinään! Keittiön ovenkarmiin ripustin Siwasta ostamani piparivalot.
Ruutuessu eteen ja leipomaan! Taikinan nimittäin sai samasta paikasta kuin valot.
Pihalla kasvaa kuusi, joka on juuri sopivan kokoinen joulukäyttöön. Jo marraskuun tolkuttomassa pimeydessä siihen viritettiin valot, ja nyt joulukuun alettua oksille ripustettiin pallot. Punainen on joulun väri. Ja kulta.
Joulupallot Fidasta kymmenen senttiä kappale.
Kuistista se kaikki alkoi:
Siirsin sohvan sisälle, jotta sain kaapin makuuhuoneesta ulos. Sohva oli aikansa eteisen seinustalla, kun ei se muuallekaan mahtunut ja siihen oli niin kätevää laskea käsistään kassia ja päältään takkia tai mitä tahansa muuta vaatetta.
Sitten tuli kylmät ilmat ja kuistilta piti siirtää ainakin lasten takit sisälle.
Ensin eteisen ja olohuoneen välinen ovi pantiin kiinni ja sen eteen tuotiin irtonainen tankokaappi. Ilma ei kuitenkaan päässyt kiertämään riittävästi, joten ovi otettiin irti ja kannettiin vintille.
Sitten vaatekaappi kannettiin olohuoneeseen ja sohva siirrettiin vastakkaiselle seinälle. Tuli tilaa!
Takit ja muu rekvisiitta pantiin sohvalta paikoilleen ja matto levitettiin lattiaan.
Tekninen yksityiskohta, joka ei näy kuvassa: lasten pipolokerikko on kiinnitetty hattuhyllyyn polkupyörän irtolukolla. Ei sen vuoksi, että pelkäisin varkaita vaan sen vuoksi, että se sattui olemaan käsillä.
Yöpakkasten alettua on aika vaihtaa myös kesäiset valoverhot tuhdimpaan tavaraan.
Kangas on Hakiksen Marimekon alekorista. Keväällä se palveli puutarhassa pöytäliinana, mutta nyt leikkasin sen kahdeksi verhoksi.
Keittiön toiseen ikkunaan tuli Kuminaa.
Merkittävää ja merkillistä on, että nämä verhot oikeasti mittasin ja tein tarkasti täsmälleen tiettyihin ikkunoihin. Tähän saakka olen ripustanut verhoja kääntämällä yläkäänteistä ylimääräisen nipsuilla nurjalle, teippaamalla tai niittaamalla liiat alakäänteistä – tai vain väistelemällä liikoja kankaita lattialla.
Jos vielä olisin silittänyt ja harsinut käänteet ennen ompelua, olisin kyllä ihmetellyt itsekin. Nuppineulat ja rullamitta olivat ihan riittävä tarkkuus tässä taloudessa. (Verhotangot muuten olivat valmiina – nämä kankaat eivät roiku naulojen varassa.)
Kantolan Pintavärissä pidettiin tänään sisustusiltaa. Kuulimme sisustuksen merkityksestä kodin toimivuuteen, värien osuudesta viihtyisyyteen ja valon vaikutuksesta tunnelman luojana. Mikä pimeänä, sateisena syysiltana parempaa ohjelmaa?
”Sisustuksen voi tehdä väreillä, ja maalaaminen on halpaa”, totesi sisustusarkkitehti Leena Carelse ja laittoi käyntiin kuvasarjan maalarinvalkoisesta ja sen vaihtoehdoista. Entisenä Tikkurilan toimihenkilönä olin aivan samaa mieltä – ja koetin näyttää siltä kuin en olisi juuri ostanut viittä rullaa tapettia, paikalla kun oli myös Maalilinjan edustus ja mm. pitsimaalauksen työnäytös. Tarja lupasi olla puhumatta niistä tapeteista mitään, kun sanoin käyttäväni ne joululahjojen paketointiin.
Valaistuksen ei tarvitse olla on/off
Carelse puhui värien lisäksi myös valosta.
Kirjat ovat tällä hetkellä unohdettu sisustuksen osana, mutta Carelse veikkasi niiden vielä palaavan. Itse olen etujoukoissa tässä asiassa: olen tehnyt interaktiivisen sisustuselementin kattilankansitelineestä ja lukemattomista lehdistä.Kiitos Pintavärille inspiroivasta illasta ja maistuvasta iltapalasta. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka lasillisen Pommacia joinkin ja kaksi savulohirullaa söinkin.)
Kun kuistin luomuverhot vaihtuivat, tuli sisälläkin into sisustamiseen. Lahjaksi tullut hieno taidekangas muutti ikkunan edestä sängyn päätyyn ja sai seurakseen takakannen Tampereen nykytaiteen museon 20-vuotisjuhlakatalogista. (Samalla peittyi nuhraantunut ja repeytynyt tapettikin.)
Olin oppinut läksyni edellisestä verhotangon ripustuksesta: otin kaksi naulaa, löin ne seinään ja ripustin tangon niiden väliin.
Lokakuu.
Taitaa olla syksy, ainakin kuistista päätellen. Aurinkoiset aamukahvit, hellekesän mehuhetket ja suojaisalla sohvalla makailut ovat menneen talven lumia.
Nyt on sivustavedettävä siirretty sisälle ja pöytä käännetty. Vihreiden verhon tilalla on punaista ja keltaista. Rapuvalot on ripustettu ja samovaari etsitty esille – glögikausi voi alkaa.
Sain postissa uuden pöytäliinakankaan – ihan isolta kirkolta saakka. Kangas oli niin hieno, että en raaskinut altistaa sitä kaakaolle, vanukkaalle, ketsupille, pastakastikkeelle, punaviinille, mustikkakiisselille jne. vaan päätin ripustaa sen turvaan ikkunaan. Prosessi oli seuraava:
Ja ne sopivat erinomaisesti puuhellan kaiteeseen roikkumaan.
Sairio 