Virpomisvitsat valmiiksi viikonloppua varten

virpomisvitsat

Sunnuntaihan on taas se piinapäivä, kun sankat lapsilaumat kiertävät ovelta ovelle risujensa kanssa rahan toivossa.

Siihen voi valmistautua kolmella tavalla:
(a) hankkimalla karkkia varastoon,
(b) laittamalla omat lapset sakkiin mukaan tai
(c) muuttamalla ulkomaille.

Jos päätyy vaihtoehtoon (b), on syytä tehdä ne virpomisvitsat ajoissa. Sepä vasta yksinkertaista onkin:

 

  1. Hae lapset koulusta ja tarhasta suoraan töiden jälkeen asiallisissa virkavaatteissasi.
  2. Käykää grillillä syömässä, että ehditte vielä valoisalla pajupusikkoon.
  3. Etsikää turhaan pajupusikkoa, jossa olisi pajunkissoja näillä pakkasilla.
  4. Tyytykää tavalliseen pajupuskaan.
  5. Ala katkoa, riipiä ja repiä käsivoimin pajunoksia.
  6. Kierrä puskan toiselle puolelle ja uppoa yllättäen lumeen takapuolta myöden.
  7. Koeta kammeta itseäsi kuopasta menettämättä jo kerättyjä pajunoksia ja arvokkuutesi rippeitä rantareitin reippaiden ohikulkijoiden silmissä.
  8. Päästyäsi ylös huomaa pyörähtäneesi koiranpaskaan (ks. kohdan 1 asialliset virkavaatteet). Kiellä lapsiasi tulemasta ’auttamaan’.
  9. Kiroa siihen yhteenkin paikkaan kaikki ne koiranomistajat, jotka eivät kerää lemmikkiensä jätöksiä. Yritä suhtautua asiallisesti muihin koiranomistajiin, vaikka se vaikealta sillä hetkellä tuntuukin. Kiitä onneasi, että on pakkasilma ja kokkareet kovia.
  10. Lähde kotiin askartelemaan niitä risuja.

Lämmityskausi alkoi

Satoi varmaan koko yön. Aamulla ikkunat olivat huurussa alareunoistaan ja mittari näytti hädin tuskin kymmentä astetta: päätin käynnistää lämmityskauden ja ilmalämpöpumpun. Tuli sitten samalla puhdistettua viime talven pölystä ne suodattimetkin – huh, mikä mattapinta! Siinä olisi yhdelle jos toisellekin linnulle hyvät pehmusteet pesään. (Olisi pitänyt hoitaa puhdistus keväällä parhaaseen pesänrakennusaikaan.)

Ensi yöksi on uhkailtu hallalla. Ja vasta lauantaina oltiin rannassa uinti- ja eväsretkellä noin kolme tuntia.

Aikamoista ryöpytystä

Taannoinen korvasieniretkeni oli turhan varhainen. Korvasienten aika on nyt – niille, jotka tuntevat paikat. Ja me, jotka tunnemme niitä, jotka ovat kavereita niiden kanssa, jotka tuntevat paikat, pääsemme onneksi osallisiksi. (Suuri kiitos toimituksesta kotiovelle saakka!)

Ryöppäsin sienet varmuuden vuoksi kolme kertaa. Osa syödään heti, osa pakastetaan myöhempää herkkuhetkeä varten.

Kirsikkapuut istutettu

Saunan nurkalla kasvoi aiemmin rehevä pensas. Pidän enemmän puista, ja niin saunan seinäkin.

Puun paikan valinnan jälkeen toiseksi raskain tehtävä oli kuopan kaivaminen. Musaa nousi yksi toisensa jälkeen, ja pistolapio ei urakkaan riittänyt: rautakangella sai isoimmat kammettua paikoiltaan. Lihaksilla loput.

 

Maassa oli kivien lisäksi runsaasti kastematoja. Ne kerättiin kukkapurkkiin onkiretkeä odottamaan. (Vihje: istutusruukussa on pohjassa reikä, josta madot pääsevät luikertelemaan takaisin maahan.)


Puput pelotellaan pois vapputorin viipperillä. Jos ei tuule, toivotaan kuorisuojan pitävän jyrsijät loitolla!

 

Oi aika toukokuun

Toukokuun läpinäkyvä vihreys on parasta. Se on lupaus, joka pitää.

Kasvihuone kesäksi kokoon

Kevät: aika ottaa koottava kasvihuone esille.

Alkuperäispakkaukset ja kokoamisohjeet ovat so last season. (Tai oikeammin season before that.)

Erikokoisia osia oli paljon, ja piti vähän tuumailla, miten ne olisi paras koota. Ja kun tuumailu ei auttanut, piti asetella kapulat ’kolmiulotteisesti’.

Ja jo ennen auringonlaskua nomadi oli jälleen kerran pystyttänyt suojansa hämmästyttävällä kätevyydellä!

En ihmettele, että ihmiskunta siirtyi paimentolaisuudesta pysyvään viljelykulttuuriin.

Kevään korvalla

Viikonloppuna käytiin toisen metsäfanaatikon kanssa avaamassa vuoden sienestyskausi: jos olisi jo korvasieniä? No ei ollut, mutta oli paljon muuta:

  • kurki-  ja joutsenporukka kaakattamassa pellon reunalla,
  • miltei orvokki, lehdokki, vuokko ja  moni muu puskemassa lumen alta
  • viimesyksyinen talvehtija kivenkolossa.

Onneksi on pakastin ja viimevuotisia suppilovahveroita – niitä pisteltiin kahteen naiseen noin puoli kiloa valkosipulilla ja chilillä höystettynä. Syksyä odotellessa!

 

Parsa on paras

– muutenkin kuin anagrammimielessä.

Perjantaina oli kaupassa tarjolla vihreää parsaa parilla eurolla nippu + lauantaina tuli vieraita + allakka näytti kevättä = yhtälö ratkaistu eli tein parsarisottoa.

Jos kattilaan pannaan parsaa, voita, valkoviiniä ja parmesaania, niin eihän siitä voi pahaa tulla. (Jaa, olihan siinä riisiäkin.) Parsojen latvat leikkasin  erikseen pikakiehautettaviksi koristeiksi ja varret siistin ja keitin etukäteen. Muuten normaalit kuviot: laakeaan kattilaan öljy ja voi, sekaan ensin sipulit ja sitten vähitellen riisit ja vielä vähitellemmin valkoviinit ja kasvisliemi. Satunnaista sekoittamista miedolla lämmöllä, ja lopuksi puuroon sekaan parmesaani ja parsa.

Kevät!

Tietovisa: Mikä näistä sopii parhaiten risottoon?