Päällimmäisen laatikon päällimmäiset omenat saattoivat näyttää vähän huonoilta, mutta kyllä näitä parempia syö.
Lämpimästä talvesta on ollut se hyöty, että vintti on toiminut kylmäkellarina. Siellä säilyvät omenoiden lisäksi mehupullot ja kotiviinit
– sekä räsy- ja riippumatot, lattialaudat, kunnostettavat huonekalut, kumivene ja lötköpötköt, mehumaija, kolhuiset killat, talvitakit ja talouspaperit, muunmuassa.
Vuoden viimeisenä päivänä paistoi vihdoin aurinko. Riitettä riitti rannasta pitkälle.
Rautasillalla virtaus oli voimakkaampi, joten vesi ei ollut jäätynyt.
Entiset turkistehdas ja faneritehdas.
Linnanpuiston jälkeen vedestä kuului plumps ja rantaan ilmestyi pyörre. Merkillistä.
Oli Tikka kylässä ja teki koko poppoolle aivan mahtavaa currya:
2 pientä sipulia, silputaan ja kuullotetaan voissa
2 rkl korianteria, 3/4 rkl kuminaa sekä chiliä maun mukaan jauhetaan ja kiehautetaan voissa
parin sormen verran tuoretta inkivääriä raastetaan ja 2-3 valkosipulin kynttä puristetaan, lisätään mausteisiin ja kuullotetaan, lisätään sipuli
lisätään 3 purkkia tomaattipyrettä ja lasillinen vettä, annetaan muhia
kananpalojen sijaan voi käyttää cashewpähkinöitä ja katkarapuja tai keitettyjä munia
lisätään tölkki kermaa ja kardemummaa
Maistuu todella hyvältä, ja lautasella on myös Intian lipun värit, kun riisin ja curryn väliin pannaan pari lusikallista säilöttyä korianteria.
Pakolliset jouluruoat ovat meillä aina perinteiset: rosollia, katajanmarjasilliä, kinkkua ja perunalaatikkoa. Alkuun, sekaan ja jälkeen voi laittaa riisipuuroa, lihapasteijoita, lihalientä, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, luumukiisseliä, kermavaahtoa (kaksi jälkimmäistä tunnetusti kevyitä jälkiruokia) sekä muuta tykötarvetta.
Näitä kun pistelee jouluaaton, -päivän ja tapaninpäivän, niin tekee mieli jo kebabia. Mutta se säästetään uuteenvuoteen ja tehdään sukulaisille siikaa uunissa ja keitetään perunoita kylkeen.
Olen aiemminkin kehunut Pukutehtaan K-Marketin liha- ja kalatiskiä. Tällä kerralla valitsin kokonaisen kotimaisen siian ja sen kanssa paikallisia miltei-Pitoja eli van Gogh -perunoita. Kalan sisään purjoa ja sitruunaa, alle ja päälle suolaa ja uuniin puoleksi tunniksi.
Jälkiruuaksi tarte tatin omista omenoista. Sen verran muuntelin, että calvados-kermavaahdon sijaan tarjosin vaniljajäätelöä – pöydän ääressä kun oli puolet lapsia.
Joulupäivänä käytiin rantakävelyllä ja poimittiin samat pajunkissat kuin kuukausi sitten. Räntää roimi silmälaseihin, toppatakki kastui, tuuli kylmetti korvat – ja lapsista oli hauskaa heitellä kiviä järven riitteeseen.
Tuulet jatkuivat koko joulun ja yltyivät myrskyksi saakka Tapanina. Sähkökatkoja, kaatuneita puita, tiet poikki… Meillä ainoana harmina oli kuusen koristeiden leviäminen pitkin pihaa.
Tykkään tummasta oluesta. Nyt saa kaupasta sellaistakin, jonka korkista voi askarrella kunniamerkin tai rintarossin. Tekeminen on helppoa:
Kunniamerkin voi kiinnittää rintapieleen, kun on selvittänyt edellisen joulun kuusenkynttiläsolmun ja saanut valot kunnialla puuhun.
Tällä viikolla saunassani kävi kosteusmittaaja. Olin tilannut tarkastuksen taannoisen tulvan takia ja varannut siihen ohjeen mukaan hyvin aikaa. LT:n mittaaja kävi läpi niin lauteiden aluset kuin pesuhuoneen seinät (lattioiden lisäksi tietty) ja totesi, että kuivaa on. ”Tällaisia tuloksia on mukavaa kertoa.” Ja ennen kaikkea kuulla! Kirjallinen raportti tuli sähköpostiini saman päivän aikana.
Myös vakuutusyhtiöni Pohjantähti osallistui lahjaan kustantamalla kosteusanalyysin. (Ainoat materiaaliset tappiot tästä casesta olivat siis ne kolme räsymattoa, joista rakensin padon pesuhuoneen ja pukuhuoneen väliin. Ja se kahden litran kolapullo, josta leikkasin pohjan pois, jotta pääsin kauhomaan viemärivettä ämpäriin.)
Kiitos. Kyllä kelpaa joulusaunoa.
Paperikaulakorusta jäi vielä paperinarua paketoimiseenkin.
Minusta on mukavaa (ja helpompaa) päällystää säännöllisen muotoisia paketteja epämääräisten nyssyköiden käärimisen sijaan. Tässä on ensin pakattu jotain pehmeää pieneen laatikkoon (olisko tullut jouluvalojen mukana?), joka sitten on helppo päällystää paperikassista leikatulla palalla.
Joku voisi väittää, että paperi ei ole järin jouluinen. Minusta siinä ovat värit kohdallaan – ja valitettavasti asukin on tähän joulusäähän sopiva.
Postilaatikkoon tulee ihan järkyttävät määrät mainoksia. Osan voi hyödyntää joululahjoiksi niin että rullaa suikaleista ’helmiä’ (tai rullia tai ruttuja, taidoista riippuen) ja kokoaa niistä kaulanauhan. Nämä rullasin sukkapuikon ympärille: keskelle jäi juuri sopivan kokoinen reikä paperinarulle. Liimaa olisin saanut käyttää runsaammin, sillä suikaleet lähtevät avautumaan aika helposti.
Joulun ihmeisiin kuuluvat enkelikellot. Kellojen kokoaminen lasten leikkiä, mutta taas kerran sain enkelit peruuttamaan kovaa kyytiä, kun laitoin päällimmäisen viipperän väärin päin.
Termodynamiikka on vaikea laji.
Sairio 