Lauantaina lähdin iltakävelylle kameran kanssa. Seuraani liittyi pian miljoona hyttystä, ja yhdessä tutkiskelimme luonnon ihmeitä. Teemana oli ’lähikuva valkoisesta kukkasesta’.
Muut tunnistin, mutta mikä ihme on viimeinen?
Kirjoittaja: lottalinko
Maalaa Lundia lattiamaalilla
Lundia on uskollinen ystävä. Kirjahyllyt ja kirjoituspöytä ovat muuttaneet mukanani kymmeniin osoitteisiin vuosikymmenten aikana – ja kyllä se niistä näkyykin. Laatikostosta on vähän reuna repsahtanut ja pöytälevy on yrittänyt salaa haljeta, mutta laadukasta tavaraa kannattaa korjailla.
Pöytälevystä hiottiin pinta rikki ja päälle siveltiin kerros Otex-tartuntapohjamaalia. Sen kuivuttua levy maalattiin kahteen kertaan Permo-lattiamaalilla. Laatikostojen kuoret saivat saman käsittelyn (paitsi seinää vasten tulevat takalevyt). Laatikoille ei tehty mitään (ei edes pyyhitty rätillä), ja vanhan mäntypinnan kontrasti kiiltävän maalin kanssa on aika mukavan näköinen.
(Joo, pitäisi varmaan tuolikin paikkailla.)
Tunika Nosh-kaavalla
Tuoreimmassa Suuressa käsityölehdessä oli pari helppoa trikookaavaa. Tein tunikan, joka oli takaa pidempi kuin edestä.
Hyvät puolet: kaavassa oli kolme osaa: etukappale, takakappale ja hiha. Mulle sopivat tällaiset luolamiesmallit, joissa ei ole turhaa näpertämistä vaan vain olennainen. Kaavojen etsiminen arkilta, jäljentäminen, leikkaaminen ja jatkokappaleiden teippaaminen vei enemmän aikaa kuin neuloskappaleiden yhdistäminen.
Huonot puolet: Koska kaava oli yksinkertainen, malli oli lievästi säkkimäinen. Lisäksi kaivoin materiaaliksi jonkun tehtaanmyymälän poistolaarista hamstraamani halpaakin halvemman jämäpalan. Yhdistelmä ei ollut täysin toimiva.
Mutta koska tekeminen oli niin nopeaa ja kaavat ovat nyt olemassa, taidan koettaa toista tunikaa vähän ohuemmasta materiaalista. Proto on hyvästä!
Lattian maalaus siisti eteisen
Permo on hyvin riittoisaa maalia. Makkarin lattiaan ostamani kympin purkki oli liioittelua!
Eteisen lakattu puulattia kyllä huusi uutta pintaa. Periaatteessahan maalaukset kannattaisi tehdä ylhäältä alaspäin, mutta nyt oli syytä käyttää vielä sama pensseli tähän lattiaan, maalia kun oli runsaasti. Tavoitteena toistaiseksi siis pikainen yleisilmeen siistiminen ja lattialankkujen suojaaminen vielä pahemmalta kulumiselta – ei perusteellinen lattiaremontti.
Kierre on valmis: nyt lattia on paremman näköinen kuin seinät eivätkä kenkähyllyt enää sovi väristään ja koristeovelle pitäisi uusi paikka ja taulu ja peili ylemmäksi valmiiden naulojen sijaan…
Tapetoi sisäovi sanomalehdillä
Makkariremontin yhteydessä lattian alta paljastui nippu vanhoja Hämeen Sanomia. Lattiaa oli kai eristetty loppuvuodesta, sillä purujen seassa oli paljon syyskuun ja joulukuun lehtiä, ja varsinkin joulukuun 8. päivän aviisia oli useita kappaleita. Ja myös useina kappaleina: osa lehdistä oli ehjiä ja kokonaisia, mutta paljon oli purun alla silppuakin. Kokonaisia lehtiä koetin ottaa varovasti talteen, mutta pienemmät säpäleet uhrasin surutta sisustuksen alttarilla.
Tapetoin alakerran vanhan varastokopin oven sanomalehdillä. Liisterin kanssa on mukava läträtä, sillä se ei ole niin nokon nuukaa hommaa – jos ei oikeasti tapetoi: harjalla reilu kerros liisteriä oven pintaan, sitten sanomalehden kappaleita kiinni niin, että kiinnostavimmat lukupalat jäävät päällimmäisiksi ja niin, että päätä ei tarvitse turhaan käännellä.
Vielä kerros liisteriä harjalla sikin sokin – ja kuivumista odotellassahan voi vaikka lukea lehtiä.
Miksi käyttäisin neuleharppua?
Muutama viikko sitten ostin kirppikselta neuleharpun. En ollut koskaan ennen käyttänyt sellaista, ja pitikin ensin googlettaa, 1) mikä on laitteen nimi ja B) miten sitä käytetään. Molempiin tuli selvennys, mutta nyt itse kokeiltuani totean, että ilmankin voisi elää.
En keksinyt mitään syytä, miksi harpulla neulominen olisi nopeampaa tai monipuolisempaa kuin pyörö- tai tavallisten puikkojen käyttäminen. Harpulla on todella hidasta neuloa enkä ihan heti keksinyt tapaa (enkä löytänyt ohjetta) erilaiseen pintaan kuin mitä puikoilla saa tehtyä. Onko tässä joku juttu, mitä en tajua?
Testasin tason neulomista (kuva) ja suljettua neuletta. Tason purin pois ennen kuin kaulaliinassa oli kunnon alkuakaan, mutta putkilo osoittautui sopivan kokoiseksi matalalle kaulurille ja väljälle pipolle. Talvea odotellessa! Ja mahdollisen käsi-invaliditeetin: neuleharppu on kuulemma oiva apuväline yksikätiselle neulojalle.
Permoa permantoon
Makuuhuoneen uudessa lattiassa on nyt viimeinenkin kerros. Sen jälkeen kun katto ja seinät oli käsitelty, lattia maalattiin. Maalina oli Permo, ja sillä tehtiin kolmella käsittelyllä tasainen, kiiltävä ja liukas pinta. Saa nähdä, kuinka käy villasukan kanssa kesän jälkeen.
Permolla tulee hyvää jälkeä, mutta se on liuoteohenteinen tuote, joten myös käry kävi. Olinkin lasten kanssa yhden yön mummulassa evakossa ja yksi yö meni kellarin varapedissä ns. tuulen alapuolella. Muuta huonoa ei maalista olekaan sanottavana – se on todella riittoisaa, joten seuraava projekti lienee eteisen lattia, kunhan kesä kunnolla saa ja ikkunoita voi pitää reilusti auki! Ja pitkään.
Esiliina on ehdoton
Esiliina on nykypäivänä jäänyt liian vähälle huomiolle – miksi? Itse olen addikti: essu roikkuu keittiön naulassa valmiina palvelukseen, enkä edes täytä tiskikonetta ilman että esiliina on vaatteiden suojana, ruuanlaitosta tai muusta puuhasta puhumattakaan! Onpa essu jäänyt joskus päälle ruokailunkin ajaksi. (Ja onpa siitä joskus ollut siinäkin hyötyä.) Mulla on esiliinoja useita: on kankaisia, kernisiä, pitsisiä, kokovartalomallia, moderaattia, matkamuistoa, tuliaista, itse tehtyä…
Nasti oli ommellut farkkupaloista munkinpaistoliivin. Mä ompelin vähän samaan tyyliin tilkuista essun itselleni, mutta muuhunkin kuin munkinpaistoon (esim. liisteröintiin).
Tässä esiliinassa on 19 palaa: 4×4 varsinaisena essuna, kaksi miehustassa ja yksi taskuna. Kangassuikaleista on tehty nauhat solmittaviksi niskaan ja selkään. Ei kestänyt kauan saumurilla surauttelu ja ompelukoneella viimeistely – varsinkaan kun sen teki tosi suurpiirteisesti. Tollaisessa roikkuvat langanpätkät tai huolittelemattomat saumat mitään merkkaa!
Seinien paperointia ja vähän muunkin
Makuuhuoneen seiniin siis tuli hirren päälle puukuitulevy. Seinien paperointi olikin oma lukunsa tai kaksi eli personal first ja personal last.
Levyt esiliisteröitiin, jotta varsinaisen paperoinnin liisteri ei olisi kaikki imeytynut suoraan huokoiseen levyyn. Levyn saumojen päälle tuli kapea paperinauha ja sitten esikäsitellylle pinnalle makulatuuripaperi. Makulatuuripaperi on kuin valkoista paksua paperitapettia, ja sen tehtävä on toimia tasaisena pohjana maalipinnalle – tai varsinaiselle tapetille, kuka siihen leikkiin ryhtyy. Minä halusin yksiväristä, ja makkelipaperin kuivuttua seinät maalattiin kahteen kertaan Harmonylla (sävynä vanhan ajan värikartan harmaa 356X).
Muutama huomio:
- Liisteri pitää sekoittaa veteen eikä toisinpäin, ja jauhe pitää vatkata kunnolla, jotta välttyy kokkareilta.
- Kolme metriä pitkä ja puoli metriä kapea, kostea suikale ei laskeudu luotisuoraan ilman pientä jeesiä ja seinään piirrettyjä kohdistusviivoja.
- Paperi näyttää liisteröinnin jälkeen ihan muhkuraiselta, mutta liisterin kuivuessa se pingottuu sileäksi.
- Pintojen kannattaa antaa kuivua kunnolla eri käsittelyjen välillä.
Liisteriä jäi ämpärin pohjalle vielä kun seinät oli tehty. Se käytettiin sitten askarteluun: päällystettiin vapulta jääneitä ilmapalloja sanomalehtisuikaleilla; pahvinen lehtikotelo lattian alta löytyneillä sanomalehden palasilla; kellarin teknisen tilan oven sisäpuolen kuitulevyt samaisilla sanomalehdillä ja vielä yhden pikkuisen muistikirjan kannet vuoden 1929 Hämeen Sanomalla. (Lehdessä nykyäänkin Hämeenlinnan kirje -palstaa pitävä ’Antti’ ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin: ”Se reipas teko, jolla lapualaiset karkoittivat punapaitaiset kommunistit kotiseudultaan, on nostanut ihailtavaa innostusta kautta maan.” Reippaushan sitten jatkui Lapuan liikkeenä.)
Makuuhuoneessa on lattia
Makuuhuoneen lattiaan on nyt asennettu laudat. Vintillä jokusen vuoden odottaneet mäntyiset lattialaudat tulivat nyt käyttöön, kunhan olivat ensin kuivuneet tulevassa ympäristössään reilun viikon. Lautojen alla paria koolausta suoristettiin lisälisuillä. Laudat ruuvattiin kiinni, jotta ne saa tarvittaessa irti muutenkin kuin sorkkaraudalla.
Nyt lattian päällä on suojapaperi, sillä seinä on paperoitu ja maalattu. Lattian suojaksi muuten kannattaa hankkia eli suorastaan ostaa riittävän paksu ja isokokoinen paperi, jonka saa teipattua seiniä myöten tiiviisti kiinni. Kunnollinen suojapaperi estää liisteri- ja maaliroiskeita pilaamasta puhdasta lattiaa; se ei irtoile niin kuin tilkkutäkin lailla tehdyt sanomalehtiviritykset; ei repeä jalan tai esineiden alla niin kuin ohut rullapiirrustuspaperi eikä ryttyynny tai kasaannu kiireisenkään askeleen edessä.
Talossa on syytä olla riittävästi myös talouspaperia työvälineiden puhdistamiseen ja roiskeiden pyyhkimiseen – wc-paperi loppuu hyvinkin pian ja lähikaupan jo mentyä kiinni, kun sillä alkaa laappia liisteriklimppejä lattialta. Nimim. Kokemusta on.
Sairio 