Paitsi että kasvatan maailman kalleimpia kurkkuja, viljelen myös mikrotomaatteja.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.
Bonsaitomaatti
ruoka
Tom yum -kalapullat
Herkkusuuystävä oli kylässä. Sen kunniaksi parasta pakkasesta: vuoden vanhaa haukea ja tarjouskirjolohen peräpää.
Surrutettiin kalat pienemmäksi yleiskoneella ja sekoitettiin joukkoon tom yum -tahnaa reilulla kädellä. Maustettiin kalataikina tietysti kalakastikkeella ja varmuuden vuoksi vielä valkosipulilla. Paistettiin voissa kummaltakin puolelta.
Syötiin myös chilillä maustettuja ja smetanalla sidottuja, sipulin kanssa pannussa paistettuja suppilovahveroita.
Kalan ja sienen kaverina oli perunaa. Viipaleet uppopaistetettiin öljyssä ja maustettiin suolalla – taffelit kalpenivat. Ja ravintoterapeutit.
Poimuriporukka vs. käsinkerääjät
Meitä on tunnetusti moneen junaan ja moneen metsään. Näin marja-aikaan ihmisistä on havaittavissa kolmea lajia:
- tehopoimijat
- fiilistelijät
- laiskottelijat.
Tehopoimijat eli fanaatikot omistavat useita marjaämpäreitä ja vähintään yhden poimurin. He lähtevät metsään suunnitellusti heti aamusta ja palaavat vasta iltahämärissä, jolloin ryhtyvät perkaamaan saalistaan. Sama toistuu sään ja ajan salliessa niin kauan kun metsässä on musti-, puolu- tai karpaloita. Tehopoimijoilla on arkkupakastimet ja he syövät talvisin kaurapuuron kanssa vitamiinipitoisia mustikoitaan, maksalaatikon tai verilätyn kanssa sokeroimatonta puolukkasurvostaan ja kahvin kanssa uunituoreita marjapiirakoitaan.
Fiilistelijät keräävät marjansa käsin eli yksitellen, sillä he inhoavat perkausurakkaa metsästä päästyään. Siinä missä poimuriporukka käy välillä hakemassa auton perästä uusia ämpäreitä täytettäväksi, käsinkerääjät kykkivät yhdessä ja samassa kohdassa, nappailevat varvusta marjoja yhdellä kädellä ja huiskivat hyttysiä toisella. Välillä otetaan kuva Marjasta tai Tertusta – poimimistahti on niin hidas, että jokaiselle mustikalle ehditään antaa nimi. Autolla käydään juomassa kahvit ja syömässä eväät ja kun se on tehty, lähdetään kotiin.
Laiskamadot eivät raahaudu metsään vaan ulkoistavat keruun ulkomaalaisille, myynnin jobbareille ja ostamisen muille.
Mustikassa
Kaksi lasta meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut ja toista jaksoi kiinnostaa kolme minuuttia. Niinpä äiti poimi marjoja toisella kädellä ja huiski hyttysiä toisella. Ja päätti tehdä kotiin päästyään ehdotuksen valtioneuvoston kansliaan ja heraldiselle toimikunnalle Suomen vaakunaeläimen vaihtamiseksi.
Kesäpäiväkahvi
Kuuma kahvi ja kylmä jäätelö ovat jin ja jang. Yhdessä nam.
Reseptit rivissä
Viikonloppuna on tulossa juhlat, ja tällä kerralla haluan testata reseptit ennen vieraiden tuloa. Tätä kirjoittaessani valmiina ovat rukola-pekonipiiras ja sitruunainen rahkakakku, uunissa vielä mansikkainen juustokakku. Huomenna kuulen työkavereiden tuomion tarjoomuksistani, ja jos käy niin kuin sienipiirakalle, ehdin hyvin ostaa pakastealtaasta uunivalmiita kinkkupasteijoita ja kermatäytteisiä tuulihattuja.
Reseptit voi ripustaa pyykkipojilla ikkunaan pois taikinoiden tieltä.
Rosmariiniporkkanalättyrullat
Meinasi maito mennä vanhaksi: tein siitä lättytaikinan. Jääkaapissa majaili yksinäinen, nahistuva porkkana: ilmiselvää lounasainesta. Maustekaapissa veteli rosmariinipurkki viimeisiään: tyhjensin senkin.
Sekoitin siis tavalliseen lättytaikinaan porkkanaraastetta ja maustoin sen rosmariinilla. Käärin valmiin lätyn sisään vielä savukinkkusuikaleen, joka sekin oli paketin pohjia jääkaapin kätköistä. Tulos oli tosi hyvä, ja esim. retkellä erinomainen eväs: kevyt kantaa, maistuu kuumana ja kylmänä, ei sottaa, ei vaadi kattausta eikä aterimia.
Ja mikä parasta: ei välttämättä tarvitse edes mennä retkelle, vaan lätty kädessä voi haahuilla ikkunasta toiseen ja katsella, kun ulkona sataa kaatamalla.
Ennen.
Jälkeen.
Metsäsienikeittolounas
Suppilovahverokeitosta ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että se on vähän ruman näköistä. Maku sen sijaan on erinomainen, ja tekeminen todella vaivatonta: sulatetaan pakastimesta viime vuoden sieniä, heitetään ne kattilaan kuullotettujen sipulien sekaan, lisätään vettä ja kanaliemikuutio ja keitellään vähän aikaa. Surrataan sauvasekottimella suhteellisen sileäksi sekä annetaan aplodit ansiokkaasta alliteraatiosta. Ennen tarjoilua kattilaan kaadetaan kermaa, silputaan persiljaa ja murustellaan sinihomejuustoa, jos sitä on.
Paahdettu ruispala sulaa suussa kuin voi paahdetun ruispalan päällä.
(Inspiraatio tämän postauksen otsikkoon tuli mainiosta FB-ryhmästä ”Väkisinmakuupussi”.)
Pressopannumyssy
Keitän tavallisesti kahvit pressopannulla. Isossa pannussa tuppaa kahvi jäähtymään jo haudutuksen aikana, saati sitten toinen ja kolmas kupillinen ensimmäistä juotaessa.
Onhan mulla pannumyssy, mutta sen alle ei tahdo mäntä mahtua ennen kahvinporojen alas painamista. Eilen teinkin ensimmäinen prototyypin pressopannumyssyksi:
Kehitettävää:
- yläpäähän voisi tehdä reiän männän varrelle, nythän huppua joutuu siirtämään syrjään varren ollessa ylhäällä
- nyörin sijaan kiinnityksen voisi tehdä tarranauhoilla
- olisko muuta?
Tämä pressopannumyssy on tehty entisestä samettityynystä ja jämälanganpätkistä neulostusta suorakaiteesta. Neuloksen nurjalle puolelle silitin tukikankaan. Kääntötakkia voi käyttää kummin päin vaan, kuppeihin ja kattaukseen sopivasti.
Haukkaa, haukkaa hedelmää
Kodissa on aina hyvä olla tarjolla tuoreita hedelmiä, jotta lapset oppivat terveellisten välipalojen merkityksen. Ja jotta taloudessa on esisyötyjä omenoita ja viilleltyjä appelsiineja, kun niitä tarvitaan.
(Puolimuumioitunut appelsiini löytyi imuroidessa eteisen penkin alta. Pitäisikö siivota useammin?)
Sairio 