ympäristö

by

Ehdokas vastaa äänestäjälle – case Tuomelan koulu

Olen Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistyksen sihteeri. Olemme pyrkineet vaikuttamaan Tuomelan koulun tulevaisuuteen niin yhdistyksenä kuin yksityishenkilöinä: olemme mm. ottaneet kantaa, tehneet vetoomuksen, esittäneet kysymyksiä ja vaatineet vastauksia, perustaneet nettiadressin, kirjoittaneet asiasta, lähestyneet päättäjiä, antaneet lausuntoja* sekä edustaneet vanhempia, asukkaita ja veronmaksajia sekä tietysti itseämme.

Lopullinen päätös Tuomelan koulun remontista tai uudisrakennuksesta tehdään tiettävästi marraskuussa, vaikka budjetissa ilmeisesti valmistellaan peruskorjausta*. Yhdistys lähetti viime viikolla kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenille sähköpostia, jossa muistutimme keväisestä vetoomuksestamme ja yhdistyksen kannasta. Vastaanottajia oli vajaat 60. Kolme vastasi.

Vanhempana, asukkaana ja veronmaksajana olen iloinen, että äänestin heistä yhtä.

(*Hämeen Sanomien koko juttu vaatii kirjautumisen palveluun.)

by

Kiitosvirsi soi sienisadolle

Tänä vuonna on suppilovahveroita:



Ylistyslaulun laulettuaan voisi vaikka leipoa työpaikalle piiraan.

by

Sadevaatteet, sieniopas – ja Siionin virret?

Lähden viikonlopuksi sieniretkelle. Olen valmistautunut paremmin kuin hyvin: mukana on kolme koppaa, kuoriasu, kumisaappaat, sieniveitsi, sakset, sadehattu, varavaatteet, villasukat ja viinapullo.

Latasin puhelimeen myös sienioppaan, vaikka tiedän tunnistavani suppilovahveron ja kanttarellin ilmankin. Olen pitkään haaveillut Google Goggles -tyyppisestä tunnistussovelluksesta, mutta sen puutteessa (ja ensi alkusyksyä odotellessa) testaan tätä itsepalvelua.

Sitä vaan ihmettelen, että ”Users who installed this also installed: Siionin laulut ja virsikirja”. Aamen.

kanttarelli

by

Sade pehmentää tienpohjan

On ilmoja pidellyt ja on sataakin jaksanut. Meidän kujalla päällystetyöt ovat olleet pari viikkoa topissa: tienpohja on kuulemma ollut sateiden vuoksi niin pehmeä, että siihen ei ole auttanut ajaa isoilla koneilla.

Tänään oli ilo taas tavata työmiehet. Kadun pinta oli tasainen jyrän jäljiltä, ja loppuviikosta saadaan päällimmäinen, öljysirotekerros paikoilleen.

.

Sydänyö.
Sade lyö.
Jää tietyö.
Työmiestä syö:
kiristyy nälkävyö.

Tai eiköhän niillä ole kuukausipalkka?

by

Helvetistä länteen

Mitä tulee, kun yhdistetään neljä serkusta iältään 5, 6, 7 ja 8? Mölyapinalauma.

Tämä lauma lähti alfauroksen, johtavan naaraan ja kakkosnaaraan johtamana retkelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Anteeksi vaan muut retkeilijät, telttailijat ja patikoijat.

Ääntähän lähtee, kun

  • pienin apina menee pesemään kumisaappaitaan järvessä ja mulaa sinne reisiä myöten
  • toiseksi pienin poikkeaa polulta ja tuntee nanosekunnissa eksyvänsä turvallisesta seurasta
  • kolmanneksi pienin juoksee mutalätäkköön niin, että saapas jää lilluun kiinni ja matka jatkuu yhdellä jalalla konkaten
  • neljänneksi pienin paistaa eväsomenoita nuotiolla ja käy jäähdyttelemässä niitä järvessä
  • ihan muuten vaan on asiaa jonon ensimmäiselle pitkospuiden toisessa päässä tai kenelle tahansa korkeintaan puolen metrin päässä
  • hermo menee kaikkeen siihen häröilyyn ja häsläykseen.

Edessä kolme kilometriä makkaranpaistopaikalle ja takaisin saman verran.

Vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan.

Puut olivat pitkät.

Kaiken omani kannan mukanani. Kuka sanoi?

by

Vallila ei ole Kumpula

Ystävä kutsui viettämään mökkiviikonloppua Helsinkiin, Kumpulan siirtolapuutarhaan. Kiitos kutsusta: mökkeily maistuu aina!

Luulin tietäväni, mihin olen menossa. Kävelin rautatieasemalta Hämeentietä pitkin, aurinko paistoi ja vanhoja kulmia oli mukava taas kerran tallustella. Mielessä siinteli jo lasi kylmää valkoviiniä puutarhamökin idyllissä ja erinomaisessa seurassa. Ajatus suorastaan siivitti askelia, ja pian olin perillä sillan kupeessa.

Siirtolapuutarhan kartasta vaan ei löytynytkään oikeannimistä tietä. Muistelin saamiani ohjeita: heti portin jälkeen vasemmalle ja sitten oikealle… Näiden kahden mutkan jälkeen oli pakko nöyrtyä ja soittaa osoite ja ohjeet uudestaan.

Ei ollut ihme, etten löytänyt: olin väärässä siirtolapuutarhassa. Tämä oli Vallila ja minun olisi pitänyt olla Kumpulassa. Matka oikeaan koloniaan ei kuulemma ollut pitkä, mutta enää ei huvittanut palata pääportille, kun edessä oli toinen portti. Lukittu. Piikkilangoitettu. Onneksi tiesin elokuvista, miten toimia: heitin repun selästäni portin toiselle puolelle, kiipesin itse perästä, revin huivini piikkilankaan ja hyppäsin suoraan vesilätäkköön uusilla kengilläni.

Kylmä valkoviini maittoi, kun sitten pääsin Kumpulan siirtolapuutarhaan! Ja muulle porukalle maittoi sen lisäksi nauru.

Luja tahto vie vaikka yli harmaan portin.

Kumpulassa oli sunnuntain syysmarkkinoilla tarhan antimia tarjolla.

 

by

Hauhonkujan viemärisaneeraus alkanut

HS-Vesi saneeraa katumme vesi- ja viemäriverkostoa tästä päivästä lähtien. Nykyinen teräksinen runkovesijohto ja betoninen jätevesiviemäri vaihdetaan muoviputkiksi.

”Saneeraus- ja kaivuutyöt katualueella vaativat liikennejärjestelyjä” toteaa HS-Vesi asukkaille jakamassaan tiedotteessa. Näin on.

Aamulla töihin lähtiessä tie oli tyhjä. Iltapäivällä se oli konetta mustakeltaisenaan.

Tähän ei enää voi jättää autoa.

Työvälineet valmiina seuraavaa päivää varten.

by

Puin puun

Hämeestä päivää. Jos olisin aloittanut ajoissa, olisin ehtinyt joko Ruttopuistoon tai ainakin saamaan räsymaton loppuun.

 

by

Poimuriporukka vs. käsinkerääjät

Meitä on tunnetusti moneen junaan ja moneen metsään. Näin marja-aikaan ihmisistä on havaittavissa kolmea lajia:

  1. tehopoimijat
  2. fiilistelijät
  3. laiskottelijat.

Tehopoimijat eli fanaatikot omistavat useita marjaämpäreitä ja vähintään yhden poimurin. He lähtevät metsään suunnitellusti heti aamusta ja palaavat vasta iltahämärissä, jolloin ryhtyvät perkaamaan saalistaan. Sama toistuu sään ja ajan salliessa niin kauan kun metsässä on musti-, puolu- tai karpaloita. Tehopoimijoilla on arkkupakastimet ja he syövät talvisin kaurapuuron kanssa vitamiinipitoisia mustikoitaan,  maksalaatikon tai verilätyn kanssa sokeroimatonta puolukkasurvostaan ja kahvin kanssa uunituoreita marjapiirakoitaan.

Fiilistelijät keräävät marjansa käsin eli yksitellen, sillä he inhoavat perkausurakkaa metsästä päästyään. Siinä missä poimuriporukka käy välillä hakemassa auton perästä uusia ämpäreitä täytettäväksi, käsinkerääjät kykkivät yhdessä ja samassa kohdassa, nappailevat varvusta marjoja yhdellä kädellä ja huiskivat hyttysiä toisella. Välillä otetaan kuva Marjasta tai Tertusta – poimimistahti on niin hidas, että jokaiselle mustikalle ehditään antaa nimi. Autolla käydään juomassa kahvit ja syömässä eväät ja kun se on tehty, lähdetään kotiin.

Laiskamadot eivät raahaudu metsään vaan ulkoistavat keruun ulkomaalaisille,  myynnin jobbareille ja ostamisen muille.

by

Pärnun ranta on köyhän Kreikka

Lähdettiin vajaan viikon rantalomalle Pärnuun. Ihan viittä päivää biitsiä ei sateen vuoksi saatu, mutta laatu korvasi määrän:

Hiekka on käsittämättömän hienoa, ja sitä löytyy läpsyistä vielä ensi kesänäkin.

Veden ja hiekan lisäksi tarjolla on ravintolaa, kahvilaa, kauppaa – ja pankkiautomaatti.

Lapset, lapsat ja ämpärit.

Rannalla on niin kuivaa kuin märkää huvia.

Välillä meri hymyilee, välillä ei.

Välillä bisnes kannattaa, välillä ei.

P.S. Otsikossa en ota kantaa euron vakauttamiseen sen paremmin kuin Etelä-Euroopan taloudelliseen tai poliittiseen tilanteeseen.