Taloni on sähkölämmitteinen. Sisällä on pattereiden lisäksi kolme tulisijaa: keittiössä puuhella, olohuoneessa kakluuni ja lastenhuoneessa pönttöuuni.
Nyt seinässä on myös ilmalämpöpumppu. Ulkoyksikkö kiinnitettiin sokkeliin, ja johdot ja letkut nostettiin suoraan sisäyksikön kohdalta taloon. Seinältä revittiin villiviiniköynnös, jotta pumppu ei roskaannu. Vielä kotelo tuon pahkan päälle, niin maisemointi on valmis.
(Ei, talo ei ole noin vino. Kuva on.)
Sairion tarhasta on löydetty uusi eläinlaji, joka lienee kahden tai kolmen aiemmin tunnetun lajin risteytys.
Laji on nimetty hepossuksi, lat. Equusus papyrus. Myös lehmän osuutta asiaan epäillään, mutta sitä ei ole pystytty vahvistamaan.
Löydön tehnyt ja ja uuden lajin dokumentoinut tutkija kommentoi asiaa: ”Ihahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa.”
Rännit tyhjiksi ja havut seinustalle. Taitaa olla lämmintä marraskuuksi?
Kesällä pyykkiä oli mukava ripustaa naruille kuivumaan. Joskus vaatteet viettivät ulkona useita päiviä: kesähän kuivasi, minkä kastelee.
Syksyllä siirsin pyykit sisätiloihin: talon vintti on kylmää tilaa, mutta ei sinne sentään sada (ainakaan kaatamalla).
Kuistista se kaikki alkoi:
Siirsin sohvan sisälle, jotta sain kaapin makuuhuoneesta ulos. Sohva oli aikansa eteisen seinustalla, kun ei se muuallekaan mahtunut ja siihen oli niin kätevää laskea käsistään kassia ja päältään takkia tai mitä tahansa muuta vaatetta.
Sitten tuli kylmät ilmat ja kuistilta piti siirtää ainakin lasten takit sisälle.
Ensin eteisen ja olohuoneen välinen ovi pantiin kiinni ja sen eteen tuotiin irtonainen tankokaappi. Ilma ei kuitenkaan päässyt kiertämään riittävästi, joten ovi otettiin irti ja kannettiin vintille.
Sitten vaatekaappi kannettiin olohuoneeseen ja sohva siirrettiin vastakkaiselle seinälle. Tuli tilaa!
Takit ja muu rekvisiitta pantiin sohvalta paikoilleen ja matto levitettiin lattiaan.
Tekninen yksityiskohta, joka ei näy kuvassa: lasten pipolokerikko on kiinnitetty hattuhyllyyn polkupyörän irtolukolla. Ei sen vuoksi, että pelkäisin varkaita vaan sen vuoksi, että se sattui olemaan käsillä.
Viemärivedet tihkuivat talooni viime maanantaina. Puolen vuorokauden toiminnan jälkeen akuutti ongelma oli ohi, mutta hoidettavaa riitti edelleen viikko tapahtuman jälkeen:
Rautatienkatua perusparannetaan. Eli syvennetään, levennetään ja päällystetään, ja sivuun tehdään vielä pyörätie. Työ on aloitettu meidän päästä, ja aamuisin heräämmekin kaivinkoneen käynnistykseen klo 7. Maisemassa muutos kesän vihreään seinään on dramaattinen: samaan aikaan kun puista lähtivät lehdet, kaupungin miehet tulivat kaatamaan työtiemaan sivusta jokusen puunkin.
Hyvä puoli on, että tie todennäköisesti routii ja varmasti pölyää tulevaisuudessa vähemmän. Huono puoli on se, että tie tulee pyöräkaistan lähemmäksi meidän taloamme. Mitenhän on rautatien viereisellä osuudella – meneeköhän Pintilän mummun puutarhasta siivu, jos pyörätie jatkuu perille saakka? (Rautatienkadun perusparannus on ollut puheena viimeiset 50 vuotta. Ja Pintilän mummu haudassa viimeiset 25.)
(Ja niin, sehän ei enää tässä kohdassa enää ole Rautatienkatu kun Faneritehtaantie.)
Alakertani vesiepisodissa käytettiin monelaisia työkaluja:
Tilanteen havaittuani kävin kaivon kimppuun karhupumpulla. Sen jälkeen otin käyttöön järeät aseet eli kokispullon, josta oli pohja leikattu pois: tällä sain kauhottua vettä ämpäriin ja kannettua sen ulos. Luulin olevani tilanteen rouva, kun äkkäsin lasten vesiruiskun, jolla saatoin imaista kaivosta vettä. Ja saunassahan oli myös kauha, jolla kauhoa. Ovensuuhun tein matoista padon.
Lassila&Tikanojan päivystäjällä oli kuuden kuution vetoinen loka-auto, jossa oli kaikkea muuta kuin letkeät letkut.
Eikä Hämeenlinnan seudun vesikään jäänyt kalustossa huonommaksi.
Edellisissä jaksoissa tapahtunutta:
Seuraavaksi kaupungin runkoputki kuvataan, jotta sen kunto ja tukoksen mahdollinen syy selviää. Vesilaitoksen mies kertoi, että kukaan hänen kollegoistaan ei koskaan muistanut käyneensä meidän kadullamme – ongelmia ei ole koskaan aiemmin tällä pätkällä ollut.
Sain siis myös kehoituksen käydä täyttämässä lottokupongin.
Täytyy kehua Hämeenlinnan veden ja Lassila&Tikanojan palvelua: jo ennen kahdeksaa mulle soitettiin vesilaitoksesta eilisen illan tulvan johdosta, kysyttiin aamun tilanne ja ilmoitettiin siivouspartion hoitamisesta paikalle. Kaksi minuuttia edellisen puhelun jälkeen Lassila&Tikanojan kaveri soitti, kysyi tarkemmin kastuneen tilan koon ja pinnoitusmateriaalit, oman arvioni mahdollisista vahingoista ja lupasi, että tunnin sisään tulevat ammattisiivoojat paikalle.
Jos nyt keittäisi kahveet – meni viime yö varsin kosteissa merkeissä. Näin siis myös unta vesivahingoista.
Sairio 