by

Juokseva vesi ja muut modernit mukavuudet

Miehet lähtivät juuri. Jokohan nyt pääsisi nukkumaan? Tuleeko uni silmään? Kyllä tämä oli ensikertalaiselle jännittävää!

Kaikki alkoi, kun töiden jälkeen viiden aikaan menin alakertaan viemään pyykkiä koneeseen. Paha haju iski jo saunan ovella vastaan, ja matto oli märkänä. Pesuhuoneen lattialla oli jonkin verran vettä eivätkä kaivot imeneet: jossain oli tukos. Ja kyllä sitä tukosta etsittiinkin! Vettä virtasi kuin Donissa, milloin hiljaa ja milloin kovaa. Pääasiassa väärään suuntaan eli viemäristä taloon päin.

Työpäivän mittaisen rupeaman jälkeen taloon juoksee jälleen puhdas vesi ja talosta juoksee jälleen likavesi. Ensiapuna käytetty mm. karhupumppua, räsymattoa, roskaämpäriä – ja homman hoitivat sitten kaupungin vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät.

Lisää seuraa, kunhan olen luutunnut lattian. (Ja koettanut vähän nukkua.)

by

Purnukat keittiön ikkunaan

Yöpakkasten alettua on aika vaihtaa myös kesäiset valoverhot tuhdimpaan tavaraan.

marimekko purnukka-kuosi

Kangas on Hakiksen Marimekon alekorista. Keväällä se palveli puutarhassa pöytäliinana,  mutta nyt leikkasin sen kahdeksi verhoksi.

Keittiön toiseen ikkunaan tuli Kuminaa.

Merkittävää ja merkillistä on, että nämä verhot oikeasti mittasin ja tein tarkasti täsmälleen tiettyihin ikkunoihin. Tähän saakka olen ripustanut verhoja kääntämällä yläkäänteistä ylimääräisen nipsuilla nurjalle, teippaamalla tai niittaamalla liiat alakäänteistä – tai vain väistelemällä liikoja kankaita lattialla.

Jos vielä olisin silittänyt ja harsinut käänteet ennen ompelua, olisin kyllä ihmetellyt itsekin. Nuppineulat ja rullamitta olivat ihan riittävä tarkkuus tässä taloudessa. (Verhotangot muuten olivat valmiina – nämä kankaat eivät roiku naulojen varassa.)

by

Leikittäiskö juhlia?

Leikittäiskö, että ne olisi tehneet isot järjestelyt, kun olisi kyseessä isot juhlat ja kesäkauden päättäjäiset mökillä? Leikittäiskö, että kaupasta olisi ostettu ruokaa koko komppanialle ja kotoa tuotu omat uunivuoat ja tarjoiluastiat? Ja leikittäiskö vielä, että olisi vuokrattu asuntoauto, että kaikille olisi mukavat makuupaikat, lapset pääsisivät suihkuun eikä välttämättä tarvitsisi käydä huussissa?

Leikittäiskö, että se päättäisi ottaa suihkun ennen vieraiden tuloa mutta vedentulo loppuisi juuri, kun sampoot olisi tukassa. Ja leikittäiskö, että vuokrafirmasta ei kukaan lähtisi lauantaina tarkastamaan tilannetta. Ja leikittäiskö, että se sitten pesisi tukkansa kylmällä kaivovedellä kylmässä saunassa?

Sopisko, että sitten tulisivat vieraat ja ruoka olisi valmista uuniin, mutta kotoa tuotu vuoka ei mahtuisikaan? Leikittäiskö, että DDR:läiset ja puolalaiset emalikulhot olisivat tosi hienot valmistus- ja tarjoiluastiat ja että kenelläkään ei oikeasti vielä ollut nälkä?

Sitten tää menis illalla käymään huussissa silmälasit pipon päällä ja kolauttaisi ne pimeässä ovenkarmiin. Sitten nää ottaisivat tuvasta kaikki taskulamput ja lähtisivät etsimään sitä silmälasien linssinpuolikasta mutta ei säkkipimeässä tietenkään löytäisi sitä?

Hei ja sitten kaikilla voisi olla tosi hauskaa ja vieraat lähtisivät yöllä ajamaan kotiin? Ja osa porukasta menisi asuntoautoon nukkumaan, mutta siellä ei toimisikaan lämmitys? Ja sitten ne joutuisivat tulemaan mökkiin, missä ei oikeasti olisikaan tarpeeksi sänkyjä.

Ja tää olis sitten sitä mieltä, että mainiot kemut ja aurinko paistaisi ihanasti seuraavanakin päivänä. Olisko se kiva leikki?

by

Värillä ja valolla voi sisustaa

Kantolan Pintavärissä pidettiin tänään sisustusiltaa. Kuulimme sisustuksen merkityksestä kodin toimivuuteen, värien osuudesta viihtyisyyteen ja valon vaikutuksesta tunnelman luojana. Mikä pimeänä, sateisena syysiltana parempaa ohjelmaa?

”Sisustuksen voi tehdä väreillä, ja maalaaminen on halpaa”, totesi sisustusarkkitehti Leena Carelse ja laittoi käyntiin kuvasarjan maalarinvalkoisesta ja sen vaihtoehdoista. Entisenä Tikkurilan toimihenkilönä olin aivan samaa mieltä – ja koetin näyttää siltä kuin en olisi juuri ostanut viittä rullaa tapettia, paikalla kun oli myös Maalilinjan edustus ja mm. pitsimaalauksen työnäytös. Tarja lupasi olla puhumatta niistä tapeteista mitään, kun sanoin käyttäväni ne joululahjojen paketointiin.

Valaistuksen ei tarvitse olla on/off

Carelse puhui värien lisäksi myös valosta.

  • Valolla pystyy rakentamaan erilaisia tiloja ja tunnelmia, kunhan ulottaa ajattelunsa keskelle kattoa sijoitettavasta plafondista pidemmälle.
  • Hyvä yleisvalo tarvitsee kaverikseen kohdevaloja ja kerroksia.
  • Valaisimia on erilaisia, ja valoja on erivärisiä ja -tehoisia: luonnonvalolamput sopivat työhuoneeseen mutta makuuhuoneeseen ne luovat liiaksi leikkaussalivaikutelman.
  • Valaistuksen kanssa täytyy muistaa myös käytännöllisyys ja sähköturvallisuus.
    (Ja juuri eilen ripustin pöytälampun johdostaan roikkumaan verhotankoon ylösalaisin ja seinää vasten nojaamaan.)
Kirjat ovat tällä hetkellä unohdettu sisustuksen osana, mutta Carelse veikkasi niiden vielä palaavan. Itse olen etujoukoissa tässä asiassa: olen tehnyt interaktiivisen sisustuselementin kattilankansitelineestä ja lukemattomista lehdistä.

Kiitos Pintavärille inspiroivasta illasta ja maistuvasta iltapalasta. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka lasillisen Pommacia joinkin ja kaksi savulohirullaa söinkin.)

by

Kassikaupalla omenoita

Omenoita tulee. Ja niitä myös menee – kompostiin, käymissankoon, kattilaan, kuivuriin, kitaan…

Tänään keräsin taas muutaman päivän tauon jälkeen puun alle pudonneet omput. Suurin osa oli nokittuja ja kolhiintuneita, joten ne kippasin saunan taakse kasaan muiden seuraksi. Joukossa oli hyviäkin yksilöitä, jotka otin talteen ja laitoin laatikkoon pahvikerrosten väliin. Aion viedä ne vintille ja katsoa, kuinka pitkään säilyvät syömäkelpoisina.

Koria en ole punonut, mutta muut kassit ovat omaa tuotantoa. Yksi on tehty vahakangastilkuista, toinen tietysti kahvipusseista (karmea materiaali ommella) ja on kuvassa yksi virkattu verkkokassikin.

Onneksi kaupasta saa laukkuja, jotka joku on oikeasti suunnitellut.

by

Pullakisan jumbosija saatu sienipiirakalla

Työpaikalla vallitsee ankara pullakilvoittelu(*): yksi toisensa jälkeen tuo kahvipöytään ”jotain pientä”. Kenellä on ollut viikonloppuna vieraita, kuka on saanut jostain jotain jalostettavaa, joku on kokeillut muuten vaan uutta reseptiä, yhteen on iskenyt leipomisen tarve arki-iltana… Meillä syödään siis aika paljon herkkuja.

Ajattelin kantaa korteni kekoon minäkin. Olin ollut sienessä, ja saalis oli hyvä, suorastaan runsas. Samaan aikaan pihapuu notkui omenoita. Mikä sattuma ja suorastaan onni, että Viini-lehdessä oli resepti, joka yhdisti nämä kaksi asiaa!

Leivoin siis ’sillanrakentajan’, jonka vein seuraavana aamuna töihin.

Huonoa:

  • Ei varmaan ole yllätys, että se pohja oli tarttunut kiinni siihen s-nan silikonivuokaan, jota en aio käyttää enää ikinä.
  • Itse olin kyllä tyytyväinen lautaselta nappailemieni sienenriekaleiden, taikinaräpäleiden, omenamuhjun ja juustoklönttien yhdistelmään, mutta kukaan muu ei.
Hyvää:
  • Onneksi minulla on diplomaattisia työkavereita. Yksi sanoi, ettei koskaan syö sieniä. Toinen totesi, että onpa voimakkaan makuista ja kysyi, haluaisinko syödä hänenkin palasensa. Kolmannella oli aamiaiseksi jogurttia.
  • Onneksi minulla alkoi kokous, jotta saatoin paeta kahvihuoneesta ennen kuin sinne tuli enempää totaalikieltäytyjiä.
  • Onneksi kahvihuoneessa ei ollut ketään, kun luikin iltapäivällä hakemaan lähes kokonaisen sieni-omenapiirakkani jääkaapista.
  • Onneksi äiti tuli illalla kylään ja kehui leipomustani oikein hyvän makuiseksi.
  • Onneksi otti vielä toisenkin palasen.
(*) Kukaan ei ole toistaiseksi ylittänyt sitä yhtä harjoittelijaa, joka toi lähtöpullikseen mansikkaleivokset. Ostetut!
by

Verhotangon paluu

Kun kuistin luomuverhot vaihtuivat, tuli sisälläkin into sisustamiseen. Lahjaksi tullut hieno taidekangas muutti ikkunan edestä sängyn päätyyn ja sai seurakseen takakannen Tampereen nykytaiteen museon 20-vuotisjuhlakatalogista. (Samalla peittyi nuhraantunut ja repeytynyt tapettikin.)

Olin oppinut läksyni edellisestä verhotangon ripustuksesta: otin kaksi naulaa, löin ne seinään ja ripustin tangon niiden väliin.

by

Lokakuisti

Lokakuu.

Taitaa olla syksy, ainakin kuistista päätellen. Aurinkoiset aamukahvit, hellekesän mehuhetket ja suojaisalla sohvalla makailut ovat menneen talven lumia.


Nyt on sivustavedettävä siirretty sisälle ja pöytä käännetty. Vihreiden verhon tilalla on punaista ja keltaista. Rapuvalot on ripustettu ja samovaari etsitty esille – glögikausi voi alkaa.

by

Täältä pesee ja linkoaa – omenoita

Kuvan omenat eivät liity tapaukseen.

Mulla on pihassa kaksi omenapuuta. Toinen tyyppiä punainen kaneli ja toinen antonofkanomainen talvilajike.

Koskapa puusta ei voi syödä suoraan kuin tietyn määrän, on prosessoitava muilla tavoilla. Monta pussillista kolhiintuneita ja muumioita on viety kaatikselle, hyvistä on tehty omenapaistosta aika monta kertaa – ja onhan mulla tietysti mehulinko. (Kenwoodin yleiskoneeseen liitettävä lisälaite on siitä hyvä, että torveen mahtuvat omenat kokonaisina.)

Empiirisen tutkimuksen eli ahkeran linkouksen jälkeen voin todeta, että talviomenoista tulee parempaa mehua kuin kaneleista. Antonofkassa hedelmäliha erottuu mehusta selkeästi ja paksun töhkän voi nostaa kauhalla kannusta pois. Kaneleissa taas lopputulos on tasaisempaa ja paksumpaa seosta, ja todennäköisesti terveellisempääkin, jos sen vaan saisi pullosta ulos.

Sitä seitsemän vanha vaan ihmettelee, että miten vihreistä omenoista voi tulla punaruskeaa mehua. Selittäisin hapettumisen, jos osaisin.

by

Sinappisilakat

Oli Pukutehtaan K-Marketissa taas silakkafileitä, joten puoli kiloa jäi kauppareissulla haaviin. Joskus niitä paistelenkin, mutta enemmän pruukaan tehdä sinappisilakoita:

  • Puoli kiloa silakkafileitä
  • 3 dl vettä
  • 1/2 dl etikkaa
  • 2 rkl merisuolaa

Pannaan fileet kulhoon, kaadetaan etikka-suolavesi päälle ja annetaan maustua muutama tunti.

  • 1 dl sinappia
  • 1 tl sokeria
  • 2 tl etikkaa
  • 3 rkl öljyä
  • loraus vettä
Otetaan silakat pois suolaliemestä ja ladotaan tölkkiin. Sekaan sinappiseos, kansi kiinni ja kunnon ravistelu. (Tärkeä vaihe on ’kansi kiinni’.) Maltetaan pari päivää ja syödään vasta sitten.
Ohje on alunperin Kakkosen Makupaloista, ja siinä silakat ladotaan kerroksittain hakatun tillin kanssa. Itse en sitä käytä, kun sitä ei koskaan satu kotona olemaan.