Pyykkipussista sienikassi

Sieniraporttiin vielä välineurheilua: onneksi oli taskussa pieni sienikassi, koppa kun täyttyi ’turhan’ nopeasti.

Tämä on tehty pikkupyykkipussista, pussilakanan suikaleesta, leveästä kanttinauhasta ja pyöreästä kengännauhasta. Osastoja on kaksi, jotta alimmaiset sienet eivät täysin liiskaannu, ja verkon läpi pääsee ilma kulkemaan paremmin kuin muovikassissa. Hihna on sen mittainen, että kassin saa kaulaan, ja kengännauhoilla kiristetään suu, ettei saalis pyöri pitkin auton tronkkia kotiinkuljetuksen aikana.

Sieniretkellä

Viikonloppu meni metsään – sienimetsään.

Saaliina koppakaupalla suppilovahveroita, jonkin verran kanttarelleja ja yksi priima herkkutatti. Kahtena päivänä syötiin sieniä lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi – voissa, valkosipulissa, chilissä, kermassa… Öisin nähtiin unia sienistä ja päivisin ei muusta puhuttu kuin sienistä.

Lasku arkeen ja uuteen työviikkoon oli onneksi loiva: maanantaina illalla sai vielä paistaa ja pakastaa monta pannullista viikonlopun saalista.

Puut liiteriin

Minulla on ihania ystäviä: olen saanut kahdelta porukalta tupaantuliaislahjaksi lastin halkoja. Kovat koivuklapit ovat sovussa purettujen sisäseinien kanssa, kummatkin tosin omissa pinoissaan.

Puuta oletettavasti kuluu, sillä lämmitän kakluunia, pönttöuunia ja puuhellaa. (Ja testaan palovaroitinten toimintaa.)

Taloni on muuten sähkölämmitteinen. Ja tänään on aloitettu ilmalämpöpumpun asennus.

 

 

Meni melkein kuin Strömsössä

Ei se työkavereiden tupatarkastus kovin hyvin alkanut: olin juuri ja juuri ehtinyt hakea likan tarhasta ja ottaa ruokatarvikkeet jääkaapista, kun kello oli jo melkein sovittu aika. Vettäkin satoi. Hellaan piti laittaa tuli ja samaan aikaan valmistella ruusukaalit keittämistä varten – päätin suorittaa nämä kaksi samaan aikaan ja keittiön vastakkaisilla puolilla.

Kun vieraat sitten saapuivat, olin juuri saanut huutavan palohälyttimen katosta irti mutta en ollut ehtinyt avata ikkunoita.

Tilanne kyllä lähti siitä kohentumaan: yksi otti ruusukaalit tehtäväkseen, kaksi lähti availemaan ikkunoita, minä jatkoin tulen sytyttämistä ja yksi ihaili asiaankuuluvasti puuhellaa ja sen mustaa kylkeä. What are friends for?

Savun hälvettyä emme tarkistaneet kytkentöjä vaan laitoimme yhdessä ruokaa, lämmintä ruusukaalisalaattia ja omenapaistosta vaniljakastikkeen kanssa. Työasioista emme puhuneet lainkaan eli ilta oli loppujen lopuksi oikein onnistunut. Melkein kuin Strömsössä.

Paahtopaisti dagen efter

Viikonlopun kyläpaikassa oli ruokana paahtopaistia, Hasselbackan perunoita ja timjamivoisipuleita – nam. Paisti oli niin iso, että siitä riitti meille kotiin tuomistakin. Tänään tehtiin pikalounas koululaisen kanssa: kahden leivän väliin yksi paistisiivu ja lämmitys. Lautaselle leivän seuraksi tartarkastiketta ja käteen terävä veitsi – toisenlainen nam.

Paitsi hyvää, tämä oli myös luomulämmitettyä evästä. En käyttänyt ydinvoimaa ja voileipägrilliä vaan tein lounaan keittiön puuhellalla:

ensin tuli, sitten paistinpannu, sitten leipä, liha, leipä ja vielä yksi paistinpannu.

Lounaan sivutuotteena saatiin syyskylmä keittiö lämpöiseksi.

Yksinkertaista kuin verhojen ripustus!

Sain postissa uuden pöytäliinakankaan – ihan isolta kirkolta saakka. Kangas oli niin hieno, että en raaskinut altistaa sitä kaakaolle, vanukkaalle, ketsupille, pastakastikkeelle, punaviinille, mustikkakiisselille jne. vaan päätin ripustaa sen turvaan ikkunaan. Prosessi oli seuraava:

  1. Viritin ompelukoneen pöydälle ommellakseni käänteet.
  2. Pitikin etsiä silitysrauta ja -lauta, että sain tasaiset päärmeet.
  3. Ompelin ylä- ja alakäänteet.
  4. Etsin verhotangon (vielä muovissa).
  5. Etsin ruuvinvääntimen (akussa ihme kyllä virtaa).
  6. Etsin kaksi ruuvia, joilla tangon saisi seinään.
  7. Kiipesin keittiöjakkaralle ja aloin ruuvata.
  8. Ruuvi oli liian iso metalliseen kannakkeeseen,  joten lähdin etsimään uusia ruuveja.
  9. Uudet, pienemmät ruuvit löydettyäni kiipesin uudestaan jakkaralle ja ruuvasin kannakkeen seinään.
  10. Laskin tapetin kuviot katonrajasta, jotta osaisin laittaa toisen kannakkeen oikealle kohdalle.
  11. Ikkunan toisella laidalla laskin tapetin kuviot ja käynnistin ruuvarin vauhdilla.
  12. Kiipesin alas etsimään sängyn alle pudonnutta ruuvia. Noustessani löin pääni jakkaraan.
  13. Ruuvasin ruuvin paikoilleen ja laskeuduin ihailemaan hienoa verhoa,
  14. joka oli noin viisi senttiä vinossa.
  15. Tarkastelin tilannetta ja totesin, että tapettivuodat eivät olleet kohdistettuja kuvion mukaan.
  16. Kiipesin takaisin jakkaralle ja irrotin kannakkeen.
  17. Pyysin – laiskuuden iskiessä ja edelleen jakkaralla – lapsia sanomaan, koska verhotanko olisi suorassa. (Hölmö.)
  18. Ruuvasin kannakkeen lasten ilmoittamaan kohtaan. (Hölmö)
  19. Kiipesin alas toteamaan, että verho oli vinossa edelleen.
  20. Hain rullamitan. (Lue: Etsin rullamitan.)
  21. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuvin etäisyyden katonrajasta.
  22. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuville etäisyyden katonrajasta.
  23. Ruuvasin kannakkeen paikoilleen, ripustin tangon siihen ja
  24. homma selvä!
Näin se aika kuluu mukavasti kotosalla puuhaillessa.

Vodkatrilogia

Syksy on säilönnän aikaa. Silloin voi ottaa pakastimesta edellisenä vuonna ostetut karpalot ja toissavuotiset tyrnit, jättää survomatta osan kymmenen litran puolukkaämpärillisestä, leikata kasvimaalta ylitsepursuavat piparmintut ja ostaa kaupasta pussillisen turkinpippureita – kunhan joku on käynyt hankintamatkalla Tallinnassa.

Pullonkorkeista pannunalunen

Edellisessä postauksessa näytin tulpanneeni ylimääräisen avaimenreiän viinipullonkorkilla. Päästiin yhteen lempiaiheeseeni: korkeista voi tehdä vaikka mitä.

Olemme erilaisissa seurueissa visioineet monta tuotetta ponttoonilaiturista boordinauhaan, istuinalusesta ilmoitustauluun ja turvaliivistä väliverhoon. Myös korkkilattia on ollut pohdinnoissa mukana.

Toistaiseksi olen totetuttanut tämän (no, näitä):

Korkki on erinomainen eristysmateriaali. Kuumaliimalla kun sen kiinnittää pahviin tai kahteen, niin saa tukevan alusen kuumemmallekin kattilalle. Kuviona kannattaa käyttää 2*2 eli rakentaa alunen kontinpohjatyyppisesti ristiin.

Talo on tiivistettävä talveksi

image

Ja ulko-ovesta on hyvä aloittaa.

Olen ajatellut mennä man tager vas man haver -taktiikalla, ja ovien jälkeen siirryn ikkunoihin. Niissä parempi materiaali lienee – sukkahousut.

Sairio hukkuu roskaan

Käytiin viemässä lasia keräykseen. Näkymä peruskorjattavan tien vieressä oli tällainen:

Paperinkeräysastia pursusi paperia ja paperikasseja, samoin niitä oli pöntön ympärillä.

Mitä ajattelee ihminen, joka jättää paperikassinsa täyden keräysastian viereen? Ei  ainakaan tule mieleen, että tämä astia on täynnä, joten täytyy viedä paperit jonnekin muualle? Ei pälkähdä päähän, että vieressä on tietyö, joten tyhjennysauto ei pääse lähelle vähään aikaan? Ei tunnu siltä, että itse olisi vastuussa tuottamastaan jätteestä ja roskasta?

Kyllä minä jo paperista mieleni pahoitin, mutta vielä se, että metalli- ja lasinkeräyksen takana oli kasapäin tavallista talousjätettä ja lasten turvaistuin! Toivottavasti lapsi ei ollut kyydissä kun isä tai äiti harjoittivat vastuullista ympäristöpolitiikkaa omilla kotinurkillaan.