Tahrantorjunnan uusi aika on nyt

Oletko sinäkin kyllästynyt vanhoihin tiskirätteihisi, jotka siivoamisen sijaan vain levittävät likaa? Etovatko sinuakin bakteereja kuhisevat vanhanaikaiset liinat? Eihän sinustakaan ole mukavaa pitää kauniissa keittiössäsi haisevia ja epäsiistejä kankaita? Epäilyttäväkö sinuakin massatuotantona tehtävät ja täysin epäekologiset, keinokuituiset tuotteet? Eihän sinustakaan oli mukavaa täyttää kaappiasi erilaisilla räteillä, lumpuilla, karhunkielillä ja muilla välineillä?

Unohda kaikki tuo: tahrantorjunnan uusi aika on nyt.  Markkinoilla on nyt vallankumouksellinen innovaatio siivousteknologian alalla. Saatavilla on täysin uudenlainen tahrantorjuntajärjestelmä, joka perustuu alkukansojen ikiaikaiseen viisauteen. Tarvitset vain yhden tuotteen, joka tekee kaiken: se puhdistaa, kuivaa ja kiillottaa pinnan kuin pinnan helposti, nopeasti ja luonnollisesti.

Afrikankukka-järjestelmä on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, sillä yhdellä tuotteella pyyhit lian, hankaat tahrat tai kuivaat pinnat. Järjestelmä on ekologinen, sillä et tarvitse muuta kuin vettä – ei siis haitallisia kemikaaleja tai desinfioivia myrkkyjä keittiöösi, joten menetelmä on turvallinen niin sinulle kuin läheisillesi ja ennen kaikkea lapsillesi.

wpid-afrikankukka-tiskirätti.jpg.jpeg

 

Puhdistusjärjestelmän teho perustuu huolellisesti valittujen materiaalien luonnollisiin ominaisuuksiin. Käyttöön on looginen värikoodaus: liinan tummimmat osat on tarkoitettu vaikeisiin tahroihin ja pinttyneeseen likaan, vaaleampi värialue keskivaikeaan likaan ja valkoinen osio kevyeen pyyhkimisiin ja kiillottamiseen. Ilmava rakenne takaa sen, että tuote kuivuu käytön välillä nopeasti. Tuotteen voi myös kätevästi pestä koneessa muun pyykin mukana!

Tämän helpompaa ei lianpoisto voisi olla. Tilaa omasi nyt ja astu tahranpoiston uuteen aikakauteen!

**

Kiitos inspiraatiosta, Pirjo.

Virkkaa paikat virttyneisiin espadrilloihin

Espadrillo-sandaalit ovat erinomaiset kengät. Olen muutaman kesän lampsinut alekorin espoilla, ja kilometrit näkyvät niin pohjissa kuin päällisissä.

Pohjien elvyttämiseen en ole vielä keksinyt keinoa, mutta päällisiä pystyy paikkaamaan vaikka virkkaamalla. Taannoisen automatkani afrikankukat jatkavatkin matkaansa kenkien kanssa.

image

Malli vaatii vielä kehittelyä. Ympyröiksi täydennetyt kahdeksankulmiot pitää vielä liittää lisäpalasilla kantapään takaa kulkeviin suorakaiteisiin. (Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon virkatessa eli palojen olisi pitänyt olla suunnikkaat.) Periaate on kuitenkin hyvä – enää eivät varpaat pyri kurkkimaan hiukikuluneen kankaan läpi.

Afrikankukkia automatkalla – apua yhdistämiseen?

Olin viikonlopun kaverin mökillä. Sinne oli pitkä matka – onneksi autossa oli ilmastointi ja kassissa virkkuukoukku ja langanloppuja. Ikuisten isoäidinneliöiden jälkeen päätin opetella afrikankukkien teon uuden Suuren käsityölehden ohjeen mukaan. Nämä kukat olivat kahdeksankulmaisia, ja lehdessä ne toimivat neliön pohjana. Minä en tehnyt neliöitä vaan jätin homman kukka-asteelle.

wpid-afrikankukat.jpg

Kukkia ehti virkata tankkaus-, pissa- ja muiden taukojen välillä aika monta. Nyt kysymys: miten ihmeessä nämä saa yhdistettyä tasaiseksi pinnaksi ilman että kukkien väliin muodostuu ammottavia aukkoja? En löytänyt netistä ohjeita kuin kuusikulmaisiin kukkiin.

Mun logiikalla näistä paloista saa tehtyä jalkapallon. Apua?

 

Ukkosten välissä kesäpuuhaa

Aamulla heräsin ukkoseen ja illalla oli sama räiske. Näiden välisenä kahtenatoista tuntina ehdin lomapäivänäni:

  1. Imuroida. (Ei olisi pitänyt eilen manata.)
  2. Pestä keittiön lattian.
  3. Ottaa pakastimesta pussillisen suorittua savuhaukea.
  4. Pestä koneellisen puna-valkopyykkiä ja ripustaa sen ulos kuivumaan.
  5. Käydä Hämeenlinnan taidemuseossa Taiteilijatoveruutta-näyttelyssä.
  6. Käydä pikkukaupunkilaisessa ruokakaupassa.
  7. Hakea kuivat pussilakanat ja tyynyliinat narulta.
  8. Tehdä lounaaksi savukalapihvejä ja sitruuna-kapris-perunasalaattia ja nauttia sen äidin kanssa.
  9. Repiä vadelmapensaan juurelta vuohenputket ja luumupuun juuriversot.
  10. Siirtää osan vadelmaversoista saunan taakse verkkoaidan viereen juurtumaan.
  11. Ommella yhteen eilen virkkaamiani isoäidinneliöitä. (Näistä ei tulekaan ponchoa.)
  12. Pedata ulkoilmalta tuoksuvat pellavalakanat sänkyyn.

Tämähän on yhtä työntekoa koko loma!

Sateisen lomapäivän sato

Kolmas lomapäivä. Sataa – mutta onhan sisätiloissa puuhailtavaa:

  1. Puhdistin vessan lavuaarin hajulukon. Onneksi putket ovat siinä kohtaa muoviset ja naisvoimin irtikierrettävät.
  2. Pyyhin putket ja pesin lavuaarin.
  3. Nostin vessan irralliset lattialaatat paikoiltaan, imuroin ja pesin ne.
  4. Imuroin ja pesin myös vessan kaakelilattian.
  5. Samoin tein pesin vessanpöntön.
  6. Laitoin metsäretken suopursut maljakkoon vessan kaapin päälle.
  7. Otin pakastimesta sulamaan suppilovahveroita, pekonia ja kermaa.
  8. Kävin kampaajalla.
  9. Istuin hyvällä päällä sohvalla, katselin telkkarista Kaksi vanhaa tukkijätkää ja virkkasin isoäidinneliöitä.
  10. Tein ruuaksi kevytspagettia (ks. kohta 7).
  11. Pesin koneellisen pyykkiä.
  12. Silitin jukatan.
  13. Kävin saunassa.
  14. Jatkoin sohvalla istumista.

Voisko huomenna olla parempi ilma? Muuten joudun ehkä siivoamaan.

Psykologista profilointia savipajalla

Oltiin työporukalla Lepaan savipajalla saunapeikkosessiossa: muotoiltiin savesta kukin näköisemme tonttu.

wpid-punasavikuutio.jpg

Tästä aloitettiin.

Pajan pitäjä Pirkko neuvoi meille, miten möhkäleestä muotoillaan ’hauska’ tonttu: Savesta otetaan syrjään emmeet hattuun ja korviin ja nenään ja muihin tarvittaviin ulokkeisiin. Vartalo muotoillaan ontoksi kartioksi, jonka päälle tehdään tonttumaiset elementit: hatunreuhka, pallonenä, hörökorvat ja parta. Jotta tonttu/peikko/tekele ei olisi vain ’koriste’-esine, parrasta voi muotoilla myös vesikupin, jolloin tontun voi panna kiukaan päälle löylyjä hönkimään.

wpid-saunatonttu-ja-muovailijat.jpg.jpeg

Kyllä leuka loksahtaa.

Tekeminen oli hauskaa ja totetuksia oli niin monta kuin tekijöitäkin. Tonttukokoelman ääressä deoimme savipajatyöskentelyn sovellettavuutta työpaikoille. Ilmeisin käyttötapa on tykytyyppinen, tiimiyttävä toiminta, mutta paljon paljastavampaa olisi psykologinen profilointi: Mitä kertoo ihmisestä se, että hän tekee kissan, kun muut tekevät tontun? Millainen työpari tulisi pahoilaispeikon ja satukirjasöpöliinin muotoilijoista? Miten joku saa samassa ajassa aikaan tonttuperheen ja sen lemmikit, kun toinen vielä tuskailee oman pikkupeikkonsa kanssa?

 

Valtion puputehdas

Hämeenlinnan Hätilässä on aikoinaan toiminut Valtion pukutehdas. Se vaatetti virkamiehiä ja puolustusvoimia 1920-luvulta vuosituhannen vaihteen tienoille. Nykyisin pukutehtaan tiloissa toimii mm. K-kauppa, jossa käyn suunnilleen joka toinen päivä.

Meillä kotona Sairiossa toimi perjantai-illasta sunnuntaiaamuun Valtion puputehdas: lapsi halusi virpomaan asianmukaisissa varusteissa, mikä tarkoitti pinkkiä pupuhaalaria korvineen ja tupsuhäntineen. Onneksi löysin hyvän vihjeen ohjeeseen: Elina oli näköjään tehnyt omille lapsilleen pääsiäisjäniksen virka-asun pari vuotta sitten Suuren käsityölehden (4/2009) kaavoja muokkaamalla, ja minä matkin. Kiitos jakamisesta ja täsmällisestä lähdelehdestä: pääsin heti kaavojen piirtämiseen, kun ei tarvinnut ensin plarata kaikkia vuosikertoja läpi!

Ompelu oli aika nopeaa, kun palasia ei kymmentäkään. Vähän kuminauhaa sinne ja tarranauhaa tonne, niin sain jumpsuitin kasaan.

wpid-pääsiäispupu-ja-sateenvarjo.jpg.jpeg Sunnuntai oli sitten sateinen, mutta ei se mitään. Puputyttö kävi noidan ja kissan kanssa lenkillä ja palasi kotiin kori täynnä karamellia.

Crazy loom -kuminauhakone

crazy-loom-kunimauhakoneAmerikan ihmemaasta tarttui tuliaisiksi Crazy Loom -kuminauhakone. Kyseessä on muovinen lauta, jossa on piikkejä, joihin pujotellaan kuminauhoja, joita toisten yli kuvioihin siirtelemällä saadaan aikaan pötköjä, joita voi käyttää esim. rannekoruina. On muuten kiva laite – vaikka kumirenksu ranteessa on aika ällö.

Lasten kanssa harjoiteltiin yksinkertaisten lenksusysteemien tekemistä, siirreltiin koukulla kummareita piikistä toiseen kieli keskellä suuta ja aina välillä korjattiin lipsahtaneita lenkkejä. Ihan ei päästy tehdastuotannon vauhtiin, mutta mukavaa oli.

Sitten kun osaamme perustaidot, voimme siirtyä vaativampaan askarteluun.

Tai jos kiinnostus lopahtaa, meillä on noin tuhat pientä kuminauhaa, joita voi käyttää johonkin muuhun. Esim. hiusten letittämiseen tai – – – no johonkin.

Vihdoinkin samanpituiset sukat

Kun kutoo sukkia perinteiseen tapaan viidellä puikolla, tulee nopeasti valmista. Ja eri pituisia sukkia: koskaan ei ole tullut kahta, joilla olisi sama määrä kerroksia 1) varressa 2) terässä.

wpid-magic-loop-villasukat.jpgNyt on. Opettelin taikalenkin eli magic loop -tekniikan kahden sukan neulomiseen samanaikaisesti. Magic loop on suomeksi pitkä pyöröpuikko – käytännössä vähintään metrin mittainen.

Aloitettiin harjoitukset työpaikan kässäkerhossa, mutta siellä ei päästy alku pidemmälle. Suurimpana ongelmana mulla (ja muilla) oli liian lyhyt ja kippura pyöröpuikko: mulla oli ruokakaupasta hankittu 80 sentin muovikäkkärä. Se ei suoristunut neulomiseen eikä olisi siihen suoristuessaankaan oikein riittänyt. Kävinkin ostamassa uuden, 120 sentin mittaisten ja joustavan pyöröpuikon, ja homma helpotti huomattavasti,

Sukkien kutomisessa pyöröpuikolla on hyvät ja huonot puolet.

Huonot:

  • työtä täytyy tarkkailla, ettei vahingossa tee siamilaista paria
  • työ on siis hitaampaa kuin viidellä puikolla sukka kerrallaan
  • yhdessä sukassa on vähemmän työtä kuin kahdessa – perinteiseen tapaan jotain valmista tulee nopeammin.

Hyvät:

  • sukista tulee varmasti samanpituiset ilman kerrosten epätoivoista laskemista
  • raidoista tai kuviosta tulee samanlaiset samaan kohtaan
  • levennykset tai kavennukset osuvat samaan kohtaan
  • puikot eivät koskaan huku
  • kun urakan saa tehtyä, pari on valmis.

Ohjeet kahden sukan neulomiseen magic loop -tekniikalla.

Virkkaa jämälangoista poncho

Mulla on keränloppuja varmaan 80-luvulta saakka (ja osa langoista on sen näköisiäkin!) Olen käyttänyt jämälankoja ’turkissukkien’ neulomiseen (pätkät yhdistetään solmimalla eikä mitään päätellä), hurautellut kaksinkertaisesta langasta putkisukkia, värkännyt ranteenlämmittimiä ja jemmannut langanpäitä pipoihin, mutta muovikassin pohja ei vieläkään häämötä.

Nyt olen tehnyt joutoaikoinani isoäidinneliöitä, jotta saisin epämääräiset lankajämät hävitettyä jonnekin. Kärsivällisyyteni ei riittänyt peittoon saakka (siinä olisi sitä paitsi ollut ihan jumalaton yhdistäminen ja päätteleminenkin), mutta ponchon sain aikaiseksi:

isoäidin-neliöistä-tehty-poncho

  • Neliöitä tarvitaan 42 – eteen 21 ja taakse sama määrä.
  • Virkkasin kaikkiin lappuihin samanvärisen reunan, jotta se yhdistäisi riemun- ja muun kirjavat palaset.
  • Sommittelin* palasia ja mallailin vaihtoehtoja lattialla. Tuloksena oli ”Hedelmätoffee”.
  • Yhdistin palat toisiinsa virkkaamalla nurjalta puolelta aika harvakseltaan ja huolimattomasti.
  • Kokosin työn periaatteessa kahdesta kappaleesta, joiden koko oli 5×5  ruutua poislukien pääntien 2×2-aukko.
    ponchon-neliöiden-asettelu-etupuoli
  • Poimin pääntieltä sopivalta tuntuvan määrän silmukoita pyöröpuikoille ja neuloin 2 oikein, 2 nurin -resoria niin kauan kuin lankaa riitti.
  • Jätin lankaa niin, että sain virkattua yhden pylväskerroksen reunojen ympäri.
  • Höyrytin ponchon, jotta saumat tasoittuivat ja kireydet poistuivat.
  • Malli on siitä kiva, että siihen voi käyttää mitä lankaa vaan ja lopputulos istuu aina yhtä hyvin.

* Ei tämä mitään, mutta katsokaas, miten kollega sai tuhannesta rumasta lapusta kymmenen kaunista peittoa!