
Olen kuivattanut eilistä sienisaalista nyt vuorokauden saunassa. Osa sienistä oli lauteilla ritilöillä, osa pesuhuoneessa sideharsoilla lattialämmityksen päällä. Tulos: lattialämmitys voittaa selvästi. Tätä menoa päästään pesulle jo loppuviikosta!

Olen kuivattanut eilistä sienisaalista nyt vuorokauden saunassa. Osa sienistä oli lauteilla ritilöillä, osa pesuhuoneessa sideharsoilla lattialämmityksen päällä. Tulos: lattialämmitys voittaa selvästi. Tätä menoa päästään pesulle jo loppuviikosta!
Tänä vuonna on suppilovahveroita:
Ylistyslaulun laulettuaan voisi vaikka leipoa työpaikalle piiraan.
Sienikopassa kovimmalle joutuu kahva, jota järsii ajan armoton hammas ja painaa metsän antelias saalis.




Lähden viikonlopuksi sieniretkelle. Olen valmistautunut paremmin kuin hyvin: mukana on kolme koppaa, kuoriasu, kumisaappaat, sieniveitsi, sakset, sadehattu, varavaatteet, villasukat ja viinapullo.
Latasin puhelimeen myös sienioppaan, vaikka tiedän tunnistavani suppilovahveron ja kanttarellin ilmankin. Olen pitkään haaveillut Google Goggles -tyyppisestä tunnistussovelluksesta, mutta sen puutteessa (ja ensi alkusyksyä odotellessa) testaan tätä itsepalvelua.
Sitä vaan ihmettelen, että ”Users who installed this also installed: Siionin laulut ja virsikirja”. Aamen.

Oli syyslomapäivä koko rahan edestä: haravoin lehtiä, kärräsin omenoita kompostiin, irrotin viiniköynnöksen seinästä, puhdistin rännejä ja todistin tuulenpuuskan rikkovan koko kesän kestäneen kylpykatoksen.

Rännien puhdistamiseen kätevin väline oli istutuslapio. Talon korkeampi puoli saa odottaa pidempiä tikkaita tai valjaita sekä korkean paikan työskentelyyn tottunutta henkilöä ainakin valvojaksi.
On ilmoja pidellyt ja on sataakin jaksanut. Meidän kujalla päällystetyöt ovat olleet pari viikkoa topissa: tienpohja on kuulemma ollut sateiden vuoksi niin pehmeä, että siihen ei ole auttanut ajaa isoilla koneilla.
Tänään oli ilo taas tavata työmiehet. Kadun pinta oli tasainen jyrän jäljiltä, ja loppuviikosta saadaan päällimmäinen, öljysirotekerros paikoilleen.
.
Sydänyö.
Sade lyö.
Jää tietyö.
Työmiestä syö:
kiristyy nälkävyö.
Tai eiköhän niillä ole kuukausipalkka?

Näin komeita ituja kaivettiin maahan kesäkuussa. Oli nicolaa ja rosamundaa – jaloille äideille tulisi varmaan hienot lapsetkin.

No ei tullut! Lukumääräisesti perunoita oli ehkä juuri ja juuri saman verran kuin maahanpantuja emojakin, mutta ne olivat huomattavasti pienempiä.
Note to self: serkun jääkaapissa itäneitä perunoita voi kyllä hätäpäissään heittää nurmikon reunaan kaivamaansa vakoon, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Päinvastoin haittaa, kun joutuu leikkurilla kiertämään sen kohdan koko kesän ajan.
Oli Lepaalla ne jättikasvisten SM-kisat. En osallistunut.
Taidoillani en olisi ollut lähelläkään kuuden kilon kurkkua ja enkä kolmen kilon tomaattia. Kesäkurpitsani oli noin peukalon vahvuinen ja koristekurpitsa kelpaisi ehkä nukketalon somisteeksi:
Tuotannon sijaan mun kompetenssini taitaa olla kulutuspuolella.
Mitä tulee, kun yhdistetään neljä serkusta iältään 5, 6, 7 ja 8? Mölyapinalauma.
Tämä lauma lähti alfauroksen, johtavan naaraan ja kakkosnaaraan johtamana retkelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Anteeksi vaan muut retkeilijät, telttailijat ja patikoijat.
Ääntähän lähtee, kun
Pikkukenkäkausi on kohta menneen talven lumia eli kenkähyllystä on aika tehdä pipohylly:
Vaihetta 2 joutuu todennäköisesti harjoittamaan varsin usein.