Suppilovahverohillo

Suppilovahveroita voi tehdä vaikka mitä: kastiketta, muhennosta, lisuketta, keittoa. Jos ei laita heti ruuaksi, voi pakastaa, kuivata – tai hillota.

Tein juuri sunnuntaisen suppisretken saaliista marttojen mausteista suppilovahverohilloa. Sen verran muuttelin ohjetta, että maustepippurin sijaan panin keitokseen katajanmarjoja (kun ei kaapissa ollut maustepippuria) ja hillosokerin sijaan tavallista taloussokeria (kun ei kaapissa ollut hillosokeria). (Ja toinen sipuleista oli valkosipulin kynsi.) Muuten menin ohjeen mukaan, ja nyt odottelenkin hillon jäähtymistä ja makujen tasaantumista.

Yleisön ja omaksi riemuksi en ottanut kuvaa hillosta. Minkä tahansa ruuan onnistunut kuvaaminen on erittäin vaikeaa, ja mustanruskean mönjän herkulllisuuden välittäminen valokuvassa mission impossible.

Eivätkä sieniruoat lähtökohtaisestikaan ole kovin houkuttelevia: Kerran mulla oli töissä eväänä mustatorvisienikeittoa ja työkavereiden tiedustellessa mitä söin oli pakko sanoa ”Näköjään ripulia”. Mutta ne oli ne samat työkaverit, jotka tyrmäsivät sienipiiraani.

sienikori-sammaleella

 

Sivustaseurattava ruohonleikkuri

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi ehkä sen veli, joka on tullut kylään ja ottanut tehtäväkseen kesäkauden viimeisen ruohonleikkuun eli lehtien silppuamisen.

Ruohonleikkuri

Sivustaseurattavan ruohonleikkurin tekemiseen tarvitaan

  • ruohonleikkuri
  • paalu
  • naru
  • nippuside
  • mustekala
  • veli, joka tekee.

Paalu lyödään maahan ja naru sidotaan siihen kiinni. Narun toinen pää sidotaan ruohonleikkuriin. Ruohonleikkurin kaasukahva kiinnitetään työntöaisaan nippusiteellä ja vetokahva mustekalalla. Sitten kone tempaistaan käyntiin ja seurataan sivusta, kuinka lehti muuttuu silpuksi.

 

Viinipussin ylistys

Viinipussi on siunaus ihmiskunnalle. Enkä nyt puhu ainoastaan kolmen litran pahviviinien kevydestä, kätevyydestä tai kannettavuudesta – saati sisällöstä – vaan itse muovipussista.

Kyllä, Kaupasta on mahdollista ostaa kolmen litran muovipusseja, joissa on hana. Ne on tarkoitettu kotiviinin pussitukseen mutta ne on mahdollista täyttää myös esim. omenamehulla. Mikä ajan ja vaivan säästö, kun ei tarvitse

  • ostaa Alkosta viinipulloja ja juoda niitä tyhjäksi
  • pestä niitä huolellisesti
  • liottaa vuorokautta kuumassa vedessä tai muuten desinfioida
  • täytellä yksi toisensa jälkeen
  • huolehtia hyvästä sulkemisesta samaten desinfioidulla korkilla.

Pussit on tehty elintarvikemuovista ja ne ovat kaksinkertaisia. Ne kestävät n. 70-80 asteen kuumuuden ja soveltuvat siten esim. pastöroidun omenatuoremehun säilömiseen.

Sitä tehtiin viime viikolla Lammin Sahdissa. Liesosta löytyi tienoon tänä syksynä viimeinen auki oleva mehustamo, jossa saattoi puristuttaa omenoista tuoremehua. Itse en päässyt paikan päälle seuraamaan prosessia, mutta se oli varsin yksinkertainen: omenoiden murskaaminen, murskeen puristaminen ja mehun pussittaminen. (Ja helppoa sanoa, että oli yksinkertaista, kun joku muu teki kaiken työn. Itse kyllä poimin omenat, mikä ei ollut yksinkertaista.) Eilisen paiston Johanna on kuvannut keskisuomalais-saksalaisen mehuretken – noin se suunnilleen täällä sahtimaillakin kuulemma meni.

Kehitysehdotus ja tutkimuskysymys: Voisikohan tuplamuovipussia käyttää höyrymehun säilömiseen? Jos antaisi jäähtyä jonkin verran ja sitten täyttäisi niin, että laskisi pussista kaiken ilman pois? Ja jos varmuuden vuoksi tekisi kokeen niin, että alla olisi iso vati? Onko kenelläkään kokemusta?

Rahat Hattulaan

 

Multahan se päärynäpuu vielä puuttuu, ja olen syönyt naapurin puolelta pudonneita hedelmiä. Aamukahvin jälkeen piti lähteä äkkiä vaan katsomaan, oliko Lepaan puutarhamyymälässä päärynäpuita tarjolla, siellä kun myytiin viimeisiä taimia, puita ja pensaita melkein puoleen hintaan. Olihan siellä, ja oli muutakin.

Päärynäpuu pääsi auton takapenkille kenottamaan. Siinä hollilla kun oltiin, niin piti sitten äkkiä vaan käydä katsomassa, oliko Kallion puutarhassa vielä keräsalaattia. Olihan siellä, ja oli muutakin. Saimme privaattikierroksen kasvihuoneeseen, jossa omistaja Veikko Kallio kertoili salaatin kasvatuksesta (ja kertoi paljon muustakin): 

keräsalaattia-kallion-kasvihuoneessa

Salaattia kasvatetaan kahdessa kasvihuoneessa huhtikuusta lokakuuhun. Kolme-neljä viikkoa esikasvatetut taimet istutetaan lannoitettuun maahan, huolehditaan lämmöstä, valosta, ilmanvaihdosta ja kastelusta ja kerätään sato myytäväksi noin kuukauden kuluttua.  (Kuvassa on reilut 7 000 salaatinkerää, jotka ovat eri kasvuvaiheissa.)

Auton perään pakattiin vielä kaksi säkillistä multaa, joka käytiin itse lapioimassa kasasta kasvihuoneen takaa. Mullanhakumatkalla kottikärryyn poimittiin kasvimaalta vielä pari pyöreää kurpitsaa pyhäinpäivää odottamaan.

Kello olikin jo iltapäivä ja oli nälkä, kun peruutettiin takaisin Vanajaniementielle. Päätettiin äkkiä vaan käydä Petäyksessä katsomassa, olisiko siellä keittiö auki. Olihan siellä. Salaatti kyllä ei ollut Kalliolta – olisko tomaatitkaan olleet lepaalaisia? Maistui silti.

chevresalaatti

Kotona sitten jaksoikin istuttaa päärynäpuun ja jatkaa omenoiden keräämistä. Onneksi oli mennyt päivällä retkeen sen verran aikaa ja valoa, että kymmenen kangaskassillisen jälkeen ei omenoita enää nähnyt noukkia puusta.  Sitten vaan:

omenalohkoja

Omenoita kuivumaan

image

Talviomenapuuni pukkaa hedelmää hullun lailla. Osan sadosta kuivaan siivuina: lopputulos on kuin tiivistä ja terveellistä karkkia. Lapsetkin tykkäävät.

Illan ohjelma tänään: ensin twist and shake omenapuussa, sitten mandoliini soimaan. Levittelin puun alle pressuja, jotta omenat eivät likaantuisi puusta pudotessaan. Keittiössä porasin siemenkodan pois ja siivutin supervauhtia, sitten vein renkaat pesuhuoneen lattialämpöön kuivumaan.

image

Omenakoneet

Omenasadon keräämiseen ja käsittelemiseen tarvitaan vain:

  • Harava – maahan pudonneiden, huonojen omenoiden kasaamiseen.
  • Jatkojohto – moottorisahan virtaa varten.
  • Kakkuvuoka – omenasosekakun paistamiseen.
  • Kattila ja kauha – omenasoseen keittämiseen.
  • Kottikärryt – omenalaatikoiden kuljettamiseen puun alta ovelle.
  • Kuitukangaskassi – kaulassa pitämiseen, omenoiden kaksin käsin poimimiseen.
  • Kuivausritilät – omenasiivujen asetteluun kuivumista varten.
  • Lasipurkit – valmiin omenasoseen säilyttämiseen.
  • Lohkoja – samanaikaiseen siemenkohdan poistamiseen ja hedelmän lohkomiseen.
  • Mandoliini – omenoiden siivuttamiseen.
  • Moottorisaha – omenapuun umpikasvaneen latvuksen karsimiseen.
  • Omenapora – kuivattavien omenien siemenkodan poistamiseen.
  • Pahvilaatikot – parhaiden omenoiden säilömiseen talvea varten (kiitos Citymarket).
  • Pesuhuone ja lattialämmitys – hyötykasvikuivurin puutteessa omenasiivujen kuivattamiseen.
  • Poimuri – yläoksien omenoiden poimimisen yrittämiseen.
  • Pressu – huonojen omenoiden raahaamiseen saunan taakse kasaan.
  • Sokeripala – pohjaanpalaneen omenasosekattilan puhdistamiseen.
  • Sosemylly – omenoiden soseuttamiseen.
  • Suojaruukku – pakastuspussin pystyssä pitämiseen soseen kaadon ajan.
  • Tikapuut – omenoiden poimimiseen ja yläoksille mottorisahalla ulottumiseen.
  • Valkopesuaine – pohjaanpalaneen omenasosekattilan puhdistamisyritykseen.
  • Yleiskone – kakkutaikinan valmistamiseen.

Tässähän se sitten sunnuntai menikin.

Pysyvää ondulointia ja muita sekalaisia

Vintiltä vuotavan katon kohdalta löytynyt Uusi Suomi on ilmestynyt 17.9.1931 – 82 vuotta sitten.

Seuraavassa sekalaiset ilmoitukset:

Palveluksiaan mainosti yhdeksän hierojaa/tarta: leskirouva, neiti, kodissa kävijä, kurssin suorittanut, nuori ja voimakas ja pelkästään nuori. Hierontaa sai myös alppiauringon kanssa (koululaisille ja lapsille alennuksella). Tarjolla oli kortistakatsojan ja unienselittäjän sekä naiskiromantti-psykologin palveluita ja elämäntulkinnan suorittamista. Saksankielessä oli saatavissa yksityisopetusta ja halpoja iltakursseja, joita oli tarjolla myös englannissa ja ruotsissa sekä kauppakirjeenvaihdossa. Hakaniemen Konekirjoituskoulun toiminta oli monipuolista: se vastaanotti oppilaita konekirjoituskursseille (Underwood- ja Remington-koneilla) ja suoritti konekirjoitus- ja monistustyötä ja vuokrasi kirjoituskoneita. Vuokralle tarjottiin myös pianiinoja ja kangaspuita.

Lisäksi: ”Syöpäläiset, hävitetään, taataan”.

Mielenkiintoinen oli Naiskampaamo Valencian pysyvä ondulointi: ”Syysmainosviikkoina koko tukka vain Smk 150:-, siihen luet. 2 shampon. ja 1 vesiondul. samaan hintaan. I lk. koneet.” Muinainen ondulointi lienee nykyinen permanentti?

marinello-kosmetiikkamainos-1931

Ja vielä kauneuteen liittyen mainostettiin erikseen kahdella palstalla Marinellon kauneusspesialisti neiti Edel Lövaasin ilmaisia neuvotteluita ja opastuksia. ”Erityisesti nyt, kun ihonne on ollut tuulien ja auringon vaikutukselle alttiina, vaatii se perusteellista päivittäistä hoitoa.” Ei mitään uutta auringon alla, eikä syystuulienkaan?

Hammaskirurgiaa halloween-lyhdylle

Kurpitsalyhyn kaivertaminen on tarkkuustyötä. Ei ehkä aivan aivokirurgiaan verrattavissa, mutta miltei samantasoista kuin hammaslääkärin homma.

Joskus voi veitsi lipsahtaa, huuli haljeta, poski revetä tai hammas irrota. Onneksi on hammastikkuja, joilla irronneen palan voi panna paikoilleen käytännössä huomaamattomasti.

Kolme kamalaa kasaribändiä

Yle Areenassa kerrotaan Dingon perustamisesta kuluneen 30 vuotta. Kyllä oli 80-luvulla oli muutakin huonoa musiikkia, totean itse paikalla olleena:

  1. SIG (sic).
  2. Yö (yök).
  3. Miljoonasade (ylihuomenna on marraskuu).