Sienikopassa kovimmalle joutuu kahva, jota järsii ajan armoton hammas ja painaa metsän antelias saalis.
Sadevaatteet, sieniopas – ja Siionin virret?
Lähden viikonlopuksi sieniretkelle. Olen valmistautunut paremmin kuin hyvin: mukana on kolme koppaa, kuoriasu, kumisaappaat, sieniveitsi, sakset, sadehattu, varavaatteet, villasukat ja viinapullo.
Latasin puhelimeen myös sienioppaan, vaikka tiedän tunnistavani suppilovahveron ja kanttarellin ilmankin. Olen pitkään haaveillut Google Goggles -tyyppisestä tunnistussovelluksesta, mutta sen puutteessa (ja ensi alkusyksyä odotellessa) testaan tätä itsepalvelua.
Sitä vaan ihmettelen, että ”Users who installed this also installed: Siionin laulut ja virsikirja”. Aamen.
Istutuslapiolla rännit tyhjiksi
Oli syyslomapäivä koko rahan edestä: haravoin lehtiä, kärräsin omenoita kompostiin, irrotin viiniköynnöksen seinästä, puhdistin rännejä ja todistin tuulenpuuskan rikkovan koko kesän kestäneen kylpykatoksen.
Rännien puhdistamiseen kätevin väline oli istutuslapio. Talon korkeampi puoli saa odottaa pidempiä tikkaita tai valjaita sekä korkean paikan työskentelyyn tottunutta henkilöä ainakin valvojaksi.
Junibacken – leikkiminen sallittu
Lasten kanssa ei huvittanut lähteä lokakuisen vanhan kaupungin kaduille – housunpuntit kastuivat jo matkalla metroon! Ajoimme siis vain yhden pysäkinvälin (Gärdet-Karlaplan) ja kävelimme Narvavägeniä pitkin puoli kilometriä Djurgårdeniin. Siellä oli sillan ja Vaasalaivan välissä Junibacken-lastenmaa.
Leikkiminen sallittu ja jopa suotavaa! Kaikkiin esineisiin saa koskea ja minne tahansa voi kiivetä. Satujunan kyydissä pyyhkii aikuinenkin silmäänsä. Saman katon alla on ruokaa ja kirjakauppa. Ehdoton paikka lapsiperheille!
P.S. Metrolippu aikuiselta 36 kruunua (Pressbyrån) tai 45 kruunua (metron lippukassa). Lapset matkustavat ilmaiseksi – kyllä Ruotsi on kuin kultaruukku sateenkaaren päässä.
Ruotsinlaivalla
Ruotsinristeily perinteiseen tapaan: uhkapeliä, tanssimista, juomista, paljasta pintaa, kuumia öitä ja aamulla suu kuin beduiinin sandaali.
Ruotsinristeily lasten kanssa: uhkapeliä, tanssimistä, juomista, paljasta pintaa, kuumia öitä ja aamulla suu kuin beduiinin sandaali.
Tehtiin syysloman alkajaisiksi päivä Tukholmassa -risteily, joka toteutti normikaavaa. Hytissä pelattiin ankarasti Mustaa pekkaa, kävelykadulla osallistuttiin showryhmän jälkimaininkeihin, noutopöydässä oli juomahanat ja hyttikäytävällä limpsa-automaatti, meillä ei ollut pyjamia mukana, nukuin toisen lapsen kanssa/osittain alla yläsängyssä ja hytin ilmastointi kuivatti nenän ja kurkun vissynkittaamisesta huolimatta.
Serenade purjehtii Suomen lipun alla. Komentosiltakäynnilla opimme, minkä värinen tämän hylkeen silmä on.
Kävelykatu levittää laivaa jonkin verran. Koko laiva on reilut 30 metriä leveä, parisataa pitkä, ja savupiippu keikkuu kuudenkymmenen metrin korkeudessa.
Shown nimi ei ollut Pako lakanaköydellä.
Tanssiryhmä viihdytti ensin kävelykadulla ja sitten kuulemma yökerhossa. Lauantai-illan rock’n’rollin ja pyhäpäivän boogie-woogien erotti tanssijoiden erilaisista vaatteista.
Illan buffan jälkeen riitti aamulla kuppi kahvia, puolikas pasteija ja hedelmäsalaatti.
Tervetuloa Pohjolan Venetsiaan!
Verottaja palvelee hyvin
Verotoimistosta päivää. Taas: sain selvityspyynnön viime vuoden vuokratuloista – joita ei juurikaan ollut vuokra-asunnon myytyäni.
Täytyy kehua, kuinka helppoa verotettavan tulon ilmoittaminen jälkikäteenkin on. Saamassani kirjeessä oli erittäin selkeästi kerrottu, mitä asia koskee ja mitä pitää tehdä. Kirjeessä oli virkailijan suora puhelinnumero, johon soittamalla saatoin ilmoittaa tarvittavat tiedot ilman kuitteja tai muita todistuskappaleita. Virkailija laski summat, täytti ne ilmoitukseeni ja lupasi laittaa verolaskukoneen käyntiin nyt minunkin täydellisten tietojeni perusteella.
Laskukone kuulemma reagoi poikkeamiin ja lähettää virkailijalle huomautuksen esim. puuttuvista tiedoista. Ihmisten kesken selvitellään sitten tarkemmin. Minä sain vähän kaivella muistiani, sillä nyt kyseltiin puolentoista vuoden takaisia asioita – eikä mikään ole niin tylsää kuin kuolleesta lehmästä maksaminen. Ehkä kuukausiverotus olisi tällaiseenkin ratkaisu?
Parin viikon kuluttua tulee kirjeellä kotiin, minkälaiset luvut kone on kohdalleni tulkinnut. Toivottavasti ei madon-.
Jos muistuttaisin Kirsiä…
Hip hurraa, menipä tunnustus hyvään osoitteeseen. Kirsi Kunnasta kumartaa tänä Aleksin Kiven päivänä myös vanha saunalotta.
Paistamista vailla
Menestyksellisen kasvukauden kruunasivat vihreät tomaatit. Keittiöni pöytä ei tunnu olevan yhtä hyvä jälkikypsyttämö kuin Keskon varasto, mutta ovatpahan kirkkaanvihreät tomaattitertut näyttävä asetelma.
P.S. Pihlajanmarjasadosta tuli niukka mutta hapan.
Sade pehmentää tienpohjan
On ilmoja pidellyt ja on sataakin jaksanut. Meidän kujalla päällystetyöt ovat olleet pari viikkoa topissa: tienpohja on kuulemma ollut sateiden vuoksi niin pehmeä, että siihen ei ole auttanut ajaa isoilla koneilla.
Tänään oli ilo taas tavata työmiehet. Kadun pinta oli tasainen jyrän jäljiltä, ja loppuviikosta saadaan päällimmäinen, öljysirotekerros paikoilleen.
.
Sydänyö.
Sade lyö.
Jää tietyö.
Työmiestä syö:
kiristyy nälkävyö.
Tai eiköhän niillä ole kuukausipalkka?
Sairion Spa
Ulkokylpemistä harjoiteltiin mummun mökillä muutaman kesän ja talven ajan. Baadaus on nyt siirtynyt omalle takapihalle ja huvi on halpaa: Vanha saunan vesipata 30 e (talokaupan yhteydessä), tassunsa katkaissut amme 0 e (Facebookin paikallisesta ostetaan/myydään-ryhmästä), kylpyhuoneen matto 0 e (ollut äidillä jemmassa edellisen muuton jälkeen odottamassa oikeanmittaista kylpyhuonetta), hyttysverkko 0 e (veljen perheeltä vauvojen kasvettua). Vesi kaivosta (0 e), lämmitysklapit arvonnasta (0 e).
Amme on katoksessa ja vauvansängyn hyttysverkon sisällä, jotta suurimmat roskat pysyvät ulkona.
Kylpyammeeseen menee vettä sen verran, että kannattaa keittää koko padallinen. Täydennystä teräskannulla.
Sairio 