Hyvät likkakaverit olivat iltakylässä.
Tuliaiseksi sain loppuunpalaneita kynttilöitä, silputtuja sanomalehtiä, pilkottuja puunsäleitä ja revittyjä tuohenkappaleita: mikä aarre puuhellan omistajalle! Lahja oli pantu erinomaisen käytännölliseen pakettiin eli peltiroskikseen, josta saattaa hyvinkin tulla tuhkaämpäri.
Onneksi lämmityskausi ei ole vielä lähelläkään loppua!
Sisältö oli todella dry and crispy.
Eikä kyse ole vain yhdestä napista! Tuntuu siltä, että irtoilevat napit ovat minkä tahansa takin ominaisuus eikä enää vika.
Unelmissani olen ihminen, joka suunnittelee perheen ruokatalouden ja oman työpaikkaruokailunsa jämptisti ja taloudellisesti: kerralla runsaasti ja jämistä eväitä.
Taloudellinen emäntä ei kirjoita pussin kylkeen, jotta voi käyttää ziplockit uudelleen ja uudelleen.
Oikeasti syön töissä vaikka kaksi viikkoa nuudelia, kun illalla ei jaksa laittaa eväitä eikä aamulla ehdi.
T-paidan ylösnousemus
Tämä hanska pitää.
Sain postia verottajalta: halusivat selvityksen viime vuonna myymäni kerrostaloasunnon luovutusvoitosta. Mitä ihmettä?
No sitä, että kun olen hankkinut huoneiston vuosituhannen vaihteessa tietyllä hinnalla ja nyt myynyt viime vuonna toisella hinnalla, maksan erotuksesta veroa 28 %.
Ei tullut myydessä mieleen. Ja koko luovutusvoittokin on jo sijoitettu uuden talon hankintaan.
(Dramaattinen tauko. Ja näyttämölle kreikkalaisen murhenäytelmän kuoro, tuhkaa, säkkiä, itkua, hammasten kiristystä jne.)
Verottajan kanssa asiointi oli rakentavaa, asiallista ja joustavaa (aiheesta johtuen ei sentään mukavaa). Virkailija vastaili viipymättä kysymyksiini ja neuvoi tilanteessani parhaansa mukaan. Sen huomasin, että verottaja tiesi tuloni ja menoni paremmin kuin minä itse. Päivälleen, sentilleen, takautuvasti!
Kaiken minusta tiesi myös väestorekisterikeskus. Kun kirjauduiin Väestötietojärjestelmään pankkitunnuksillani, saatoin heti tarkistaa mm. oman siviilisäätyni, lasteni syntymäajat sekä muuttopäiväni ja osoitteeni viimeisten 30 vuoden ajalta.
Samoilla pankkitunnuksilla saatoin sitten kätevästi kirjatua verkkopankkiinikin, järjestellä finansseja ja hoitaa velvoitteet verohallintoon.
Remonttini on toistaiseksi aika lailla pysähdyksissä.
Virvon varvon ja niin edelleen.
Taloani on peruskorjattu 1990-luvulla, jolloin mm. pohja on kaivettu auki ja tehty uusiksi.
Maapohjan päällä on tasaushiekka ja kaksi viisisenttistä styrokslevyä. Niille on valettu 120-millinen betonikerros, jonka sisällä on sähköistetty 10×10-senttinen teräsruudukko. Tämä lattialämmitys on saunassa, pesuhuoneessa ja tulevassa saunatuvassa, mutta ei muualla kellarissa.
Saunassa ja pesuhuoneessa on kuorrutuksena kosteussulku ja laatta.
Saunatuvassa lattia on paljasta, joskin lämmintä betonia. Ensin haavelin lattian päällystämisestä korkilla, mutta urakka olisi tullut kalliiksi: pohja olisi pitänyt ensin tasoittaa (=palkata ammattilainen tekemään työ), jotta korkkilaatat (=neliöhinnat viidestäkympistä ylöspäin) olisi voinut asentaa (=asennuttaa) siististi ja kestävästi. Sitten mietin hetken huomattavasti halvempaa kaakelia, mutta vessansa laatoittanutta ystävää kuunneltuani päädyin siihen, että ostan todennäköisesti ison purkin maalia.
Toistaiseksi lattialla on kovalevyä: sen päällä pyörivät Beyblade-hyrrät erinomaisesti.
Maito vahvistaa luita ja Valio suomalaista designia. (Noin mutkat suoriksi ilmaisten.)
Yksi tyhjän maitopurkin hyötykäyttö on taitettava kortti.
Tämä kortti sopii kissaihmiselle.
Sairio 