Baby Born -vaatteet vanhoista teepaidoista

Tämä ilta menikin vauvainpukimoa pitäessä: tytön kaksi Baby Born -nukkea saivat itselleen vaatteet. (Viimeiset puoli vuotta ne ovatkin maanneet alasti kirjahyllyn muovilaatikossa.)

Aineksina käytin toissailtana vaatekaapista siivottuja, pieneksi jääneitä ja kierrätykseenkin kehnoja lasten teepaitoja. Niitä on kokonainen pussillinen:  tahraisia, virttyneitä, venyneitä, haalistuneita, värjääntyneitä, saumakiertoisia, pikkureikäisiä, silmäpakoisia, nyppyisiä, ryppyisiä. Ja vasta viime viikolla ne oli vielä lasten päällä koulussa…

Joskus olen leikannut Suuresta käsityölehdestä nukenvaatekaavat housuille, paidalle ja hupulliselle liiville. Niitähän sitten tuli:

baby-born-vaatteet

Tandi Kakkonen (vas.) sai verkkahousut ja huppuliivin mummun Espanjan-tuliaisesta. Todella törkyiseksi pidetyn jalkapallopaidan parhaat palat eli numero ja vaakuna odottavat vielä käyttöä tilkkulaatikossa.

Tandi (oik.) halusi pyjaman Tutta-tuotteen retronorsusta. Alkuperäisen yöasun housut olivat jo jatkaneet matkaansa matonkuteeksi, mutta paidasta sai mainiosti vauvanukelle sekä ylä- että alaosan.

P.S. Tytöllä on siis kaksi Baby Born -nukkea, joiden nimet ovat Tandi ja Tandi Kakkonen. Ei aavistustakaan, miksi. Tandi on nähnyt enemmän elämää eikä ole peseytynyt noin kolmeen vuoteen. Tandi kakkonen puolestaan on kirkasotsaisempi kesällä uimassa käytyään, ja vesi hölskyy mahassa vieläkin.

P.P.S. Kaikki voisi kyllä laittaa Suomen poistovaatekeräykseen.

P.P.P.S. Harrastetaan meillä muunkinlaisia nukenvaatteita.

Ompele napit koneella

Hankin lähes kaikki vaatteeni käytettyinä joko kirppareilta tai kavereilta, joko rahalla tai ilman. Säästö hinnassa tarkoittaa usein vähän työtä eli lahkeiden lyhentämistä, vyötärön kaventamista tai jotain muuta pientä korjausta. (Joskus joutuu tekemään alihankintaa Perkeleen orjatehtaassa eli vaihtamaan vetoketjua, mutta niitä löytöjä välttelen viimeiseen saakka.)

koneella-ommellut-napit

Nappien ompeleminen tai vaihtaminen on helppoa puuhaa, kun ottaa avuksi ompelukoneen. Ompeleeksi siksak, pistonpituus nollaan, leveys napinreikien mukaan ja kone käyntiin. Kun jättää riittävän pitkät langanpäät, on niiden pujottaminen nurjalle neulan avulla helppoa. Nurjalla vaan muutama umppari päihin ja saksilla ylimääräiset veks.

Tänä iltana vaihdoin yhteen kauluspaitaan kaikki napit, kun työkaverin trokaamasta paidasta puuttui muutama nappi eikä samanlaisia omista varastoista löytynyt. Paitaa oli näköjään aiemminkin korjailtu nappien kohdalta, mutta ei ollut käsiommel pitänyt, kun jäljellä oli vain solmumytty ja katkenneita langanpäitä.

Vaikka eihän koneelliseenkaan ompeleeseen voi aina luottaa.

Tuunattu messukassi

Viikonloppuna oli Hämeenlinnassa Elomessut. Alue oli pinkeänään porukkaa, ja kävin siellä minäkin. Viime vuonna arpajaisonni suosi halkopalkinnon muodossa – tänä vuonna saatan saada kännykän tai kompostorin. Tai molemmat.

Tai en mitään. Ja jos ei ole onnea pelissä, niin sitten jossain muussa?

Kiertokapulan kioskissa jaettiin a-luokan messukasseja: paksua puuvillaa, hyvä väri. Sellaisen otti mielellään vastaan tavanomaisten kuitukangasrimpuloiden sijaan! Kiitos vaan kestävästä valinnasta, tulee ehdottomasti käyttöön ja näyttöön.

Tunnustan edelleen väriä, mutta tuunasin kassia hieman. Lisäsin kylkeen virkattuja kukkia – ja oho, sattuivat juuri peittämään sen logon. Kukat olivat mulla valmiina odottamassa kohdetta, ne tarttuivat mukaan edelliseltä Ikea-vierailulta. (Sinä päivänä, kun Ikean valikoimiin tulee bensa-asemat, olen pulassa.)

 

Matto seinään

image

Mulla on pari pientä, kirjottua villamattoa. Ne ovat liian arkoja lattiaan laitettaviksi ja liian kivoja vinttiin piilotettaviksi. Olenkin ripustanut ne seinille.

Ripustusta varten olen ommellut nurjalle puolelle nauhakujan – tai siis harsinut harvaan. (Myös nuppineuloja voisi käyttää.) Kujaan olen pujottanut ohuen kepin tai tangon, jonka puolestaan olen ripustanut seinälle naulojen varaan. Näin maton paino jakautuu tasaisesti eivätkä ripustuskohdat venytä villaa.

On parempi tapa kuin naulata ’taulu’ seinään. Nimim. Kokemusta asiasta.

image

Toppahousujen viimeinen matka

Oli viimeinen kerta, kun ostin alelaarista lasten toppahousut.

risat-toppahousut

Väri ja kuosi olivat kivat (his/hers), ja päätöksen sinetöi hinta, 5 e. Mutta ei niillä monta kertaa laskettu mäkeä, kaaduttu pihalla tai ryömitty kinoksessa, kun polvet olivat jo a) hiuki b) puhki. Jaksoin paikata repeämiä viisi kertaa, mutta sen jälkeen meni hermo: päällyskangas on niin ohutta, että kun yhdestä paikasta korjaat, niin seuraavalla reippaalla askeleella repeää kahden millin päästä.

Ei mitään järkeä tehdä lapsille tällaisia vaatteita! Eiväthän ne seisoskele pihan reunalla puntteja varoen tai väistä lunta, jäätä tai kuraa kankaan kestävyyttä miettien. Miten voi kannattaa se, että kiinalaiset ompelevat ohuesta verhokankaasta toppahousuja, joita tuodaan arktisiin olosuhteisiin kertakäyttöön? Millainen äiti ostaa lapselleen tällaiset talvivaatteet?

Jos olisin maksanut näistä normaalihinnan, häpeäisin. Vielä enemmän.

toppahousujen-risa-polvi

Uusi keittiön ilme verhot vaihtamalla

Sitten kun kaapinovet on pyyhitty ja vetimet vaihdettu, voi kevään kunniaksi vielä vaihtaa verhot. Purnukat kaappiin ja Suitsuke ikkunaan!

Kun valon määrä kasvaa, myös keittiön neliömäärä tuntuu lisääntyvän.

marimekko purnukka-kuosi

Ennen.

suitsuke-verhot

Jälkeen.

Tee teepaita toisesta

Teepaita on kiitollinen valmistaa: otetaan iso suorakaide ja lisätään siihen kaksi kapeampaa suorakaidetta hihoiksi – ja tietysti reikä päätä varten.

teepaita

Trikoon ompelu onnistuu tavallisella koneellakin, mutta siihen tarkoitukseen saumuri on ihan ehdoton peli. Surrurrukki ja lapsen vaate on valmis hetkessä.

Paitsi pääntie ja resorit sekä mahdollinen tasku vaativat vähän aikaa, vaivaa ja vanhojen pitkien kalsarien puntteja sekä käytöstä poistettuja toisia teepaitoja.

Tee tumput vanhasta neuleesta

Kahden kappaleen tumput tehtyään voi siirtyä astetta haastavampaan projektiin: kolmesta kappaleesta koottuihin kintaisiin*.

neulerukkanen-kolmesta-kappaleesta

Takakappale on näissä yksinkertainen, mutta kahden etukappaleen kanssa pitää olla jonkun verran tarkkana. Peukalo muodostuu ylä- ja alapuolesta (tässä beige ja lila), ja siitä lähtevä poikkisauma suuntaa viistosti alaspäin. Jos tekee huolellista työtä, saumat voi jättää myös ulkopuolelle tereiksi.

Kaavat olen ottanut jostain koululaisten  käsityökirjasta Patakinnas-otsikon alta. Malli onkin varsin väljä ja sopii paremmin päällyskintaiksi tavallisten tumppujen päälle. Näistäkin voi tehdä vuorilliset, ja esim. fleece on hyvä vuorimateriaali. Ei palele, kun skrapaa auton ikkunoita, kolaa lunta tai vaikka vain seisoskelee tumput suorina.

* Onko nämä nyt sitten tumppuja vai kintaita vai vanttuita vai rukkasia vai mitä?

Tee tumput paidasta

ommeltu-tumppu-teepaidasta-ja-neuleesta

Tumput voi tietysti kutoakin, mutta se vie aikaa, varsinkin jos ajatteleekaan peukalokiiloja.

Nopeampaa on ottaa virttynyt villapaita ja pieneksi jäänyt t-paita.

  1. Piirrä käden kaava paperille ja leikkaa se irti. (Kaava.)
  2. Leikkaa kaavan mukaiset etu- ja takakappaleet sekä oikeaan että vasempaan tumppuun villaneuleesta.
  3. Leikkaa kaavan mukaiset etu- ja takakappaleet sekä oikean että vasemman tumpun vuoriin t-paidasta.
  4. Ompele vuorit reunoista yhteen.
  5. Ompele tumput yhteen.
  6. Käännä tumput oikein päin mutta pidä vuorit sauma ulospäin.
  7. Vedä vuori käteen. Vedä tumppu sen päälle.
  8. Ompele kappaleiden ranteet kiinni toisiinsa.

Hommaa voi nopeuttaa entisestään ohittamalla vaiheet 1 ja 2. Kohdassa 8 huolitteluksi riittää suurpiirteinen siksakki, sillä takin hihat peittävät tumpun ranteet.

tuubihuivi-teepaidasta

Ja kun tekee tumput tosi nopeasti, ehtii surauttaa t-paidasta vielä pienen tuubihuivinkin.

 

Tee itse kännykkäpussi

Puhelimensa kosketusnäytön voi suojata kaupasta ostetulla kuorella (kallis vaihtoehto).

Suojan voi tehdä itsekin esim. pohjasta puhki menneen sukan varresta (halpa vaihtoehto).

Tai sen voi tehdä jämäpalasta, joka jäi käyttämättä pressopannumyssyä protoillessa (hieno vaihtoehto).

Ompeluhan ei järin vaikeaa ole: mitataan oikean kokoinen pala, ommellaan suuhun käänne, taitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan sivu- ja pohjasauma. (Ne voi myös ommella suoraan kulmaan toisin kuin eräät ovat suurpiirteisesti tehneet.) Käännetään oikein päin ja pannaan puhelin pussiin.

Vaaleanpunainen nauha ommellaan kiinni vain, jos kuusivuotias työnjohtaja määrää.