Seinien paperointia ja vähän muunkin

Makuuhuoneen seiniin siis tuli hirren päälle puukuitulevy. Seinien paperointi olikin oma lukunsa tai kaksi eli personal first ja personal last.

Levyt esiliisteröitiin, jotta varsinaisen paperoinnin liisteri ei olisi kaikki imeytynut suoraan huokoiseen levyyn. Levyn saumojen päälle tuli kapea paperinauha ja sitten esikäsitellylle pinnalle makulatuuripaperi. Makulatuuripaperi on kuin valkoista paksua paperitapettia, ja sen tehtävä on toimia tasaisena pohjana maalipinnalle – tai varsinaiselle tapetille, kuka siihen leikkiin ryhtyy. Minä halusin yksiväristä, ja makkelipaperin kuivuttua seinät maalattiin kahteen kertaan Harmonylla (sävynä vanhan ajan värikartan harmaa 356X).

Muutama huomio:

  • Liisteri pitää sekoittaa veteen eikä toisinpäin, ja jauhe pitää vatkata kunnolla, jotta välttyy kokkareilta.
  • Kolme metriä pitkä ja puoli metriä kapea, kostea suikale ei laskeudu luotisuoraan ilman pientä jeesiä ja seinään piirrettyjä kohdistusviivoja.
  • Paperi näyttää liisteröinnin jälkeen ihan muhkuraiselta, mutta liisterin kuivuessa se pingottuu sileäksi.
  • Pintojen kannattaa antaa kuivua kunnolla eri käsittelyjen välillä.

Liisteriä jäi ämpärin pohjalle vielä kun seinät oli tehty. Se käytettiin sitten askarteluun: päällystettiin vapulta jääneitä ilmapalloja sanomalehtisuikaleilla; pahvinen lehtikotelo lattian alta löytyneillä sanomalehden palasilla; kellarin teknisen tilan oven sisäpuolen kuitulevyt samaisilla sanomalehdillä ja vielä yhden pikkuisen muistikirjan kannet vuoden 1929 Hämeen Sanomalla. (Lehdessä nykyäänkin Hämeenlinnan kirje -palstaa pitävä ’Antti’ ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin: ”Se reipas teko, jolla lapualaiset karkoittivat punapaitaiset kommunistit kotiseudultaan, on nostanut ihailtavaa innostusta kautta maan.” Reippaushan sitten jatkui Lapuan liikkeenä.)

wpid-paperoitu-muistikirja.jpg

Tabletille pussi

wpid-tabletin-pussi.jpgTaannoinen pressopannumyssyprototyyppini osoittautui paremmaksi ideaksi kuin käytännön toteutukseksi. (Sehän on ideoiden ominaisuus, ei vika.) Purin siis virityksen ja otin palaset käyttöön: neuleen ja kankaan koko oli juuri sopiva tabletin suojapussiksi.

Kirjekuorimalli on yksinkertainen ommella. Tein tarranauhasta läpänsulkijan, sillä napinläven ompelu neuleeseen olisi mennyt varmasti pieleen.

Mahdollinen parannuskohde: lisätasku laturille ja kuulokkeille sekä pienet sangat kantamista varten. Jos koneessa ei olisi kovaa kuorta, olisi voinut tehdä myös vuorin ja pehmusteet.

Läppärille pussi

Läppäri on pyörinyt laukuissa ja pöydillä ja sohvilla ja sängyillä ja vaikka missä ilman mitään suojaa vasta vuoden. Onhan siinä kovat kuoret, mutta ompelin silti näön vuoksi Chromebookille oman kodin.
Vuorina on farkkukangasta ja päällisenä Finlaysonin Satoa – kumpikin jämäpaloja aiemmista ompeluksista. 

image

Jos olisi halunnut jämäkämmän laukun, olisi näiden väliin voinut laittaa pehmusteen. (Sen olisi voinut saksia vaikka istuin- tai makuualustasta tai kuplamuovista tai pehmustetusta postipussista.) Jätin fyllit tekemättä, kone kun ei kovin paljon matkustele. Nyt sen voi huoletta jättää vaikka sohvalle, jossa se naamioituu yhdeksi muista tyynyistä.

Note to self: jos läppäri on hukassa, katso sohvalta.

Kolme tapaa tehdä jäälyhtyjä

Kolme tapaa tehdä jäälyhtyjä

Ensin tarvitaan tietysti pakkasta. Sitten kun sitä on, voi tehdä jäälyhtyjä.

  1. Perinteinen ämpärimenetelmä: ämpsy aamulla täyteen vettä ja päiväksi pihalle. Hyvällä tuurilla vesi on iltaan mennässä jäätynyt sen verran, että ämpäri irtoaa ympärikäännettäessä ja sisus on vielä sula. Kops reikä pohjaan, vedet sisältä pois ja kaunis jäälyhty on valmis.
  2. Rengasvuoka: kakkuvuoka aamulla täyteen vettä ja päiväksi pihalle. Jos on monta kakkuvuokaa, komean rivin saa nopeammin valmiiksi kuin yksittäin pakastaen. Vuo’issa on eroja: perinteinen metallivuoka on täytettäessä tukevampi, mutta lyhty voi rikkoutua, kun sitä koettaa saada muotista ulos. Tähän ratkaisu on monen rikkinäisen renkaan latominen päällekkäin. Silikoninen kakkuvuoka on armottoman löterö vedellä täytettynä, mutta valmis lyhty irtoaa helposti kuorimalla.
    rengasvuo'issa jäädytetyt kynttilälyhdyt
  3. Pyöreitä jäälyhtyjä saa jäädyttämällä vettä ilmapallon sisällä. Mitä isompi, sitä näyttävämpi! Pallo kannattaa laittaa jäätymään laakeaan vatiin, jotta siihen saa riittävän tasaisen pohjan.
    ilmapallossa jäädytetty jäälyhty

Bonus: voi myös ottaa talon nurkalta syksyllä tyhjentämättä jääneeseen vesitynnyriin jäätyneen lieriön ja kovertaa siihen reiän. Voi yrittää kairalla, jos sellainen talossa on. Jos ei ole, voi kiehuttaa vettä vedenkeittimellä ja hakea liiteristä metallisen istutuslapion, ja saakin illan vietettyä mukavasti raittiissa ilmassa.

Tee itse sisustuskirjaimet

Kaupan sisustuskirjaimissa ei mielestäni ole mitään erityisen sisustuksellista. Miksi laittaisin seinääni kirjaimet HOME?

Kirjaimia on kyllä kiva askarrella. Niitä on kolmea eri tyyppiä: 2D, 2,5D ja 3D.

2D-sisustuskirjaimet tehdään suoraan seinään tai lattiapintaan. Kirjaimet voi maalata joko sablonin avulla tai ilman. Lapset osallistuvat mielellään tähän työhön jo ennen kuin oppivat kävelemäänkään: Mikäpä koristaisi keittiön tuoretta puulattiaa paremmin kuin konttausta harjoittelevan piltin spriitussilla piirustelema hakaristi? Tai kuinka hellyyttävää on, kun lapset harjoittelevat kirjoittamista paperitapettiin uusilla tusseillaan?

2,5D-kirjaimia voi leikata muropaketeista, lelulaatikoista tai mistä tahana pahviloodista. Kirjainten piirtämiseen ja saksien käytön harjoitteluun on hyödyllistä yhdistää sytykkeiden teko: silppua syntyy, ja siitä pääsee kätevästi eroon tulitikun ja puuhellan avulla. Oho, menikö siellä muutama vino kirjainkin?

3D onkin jo näppärämmän lapsen taidonnäyte:

sisustuskirjainten-ainekset

korkeista-sisustuskirjaimet

 

Kotitekoiset synttärikortit

Tänä viikonloppuna on lasten kahdet synttärit – ei siis omat vaan kavereiden. Lahjat käytiin ostamassa viikolla, mutta korttien askartelu jätettiin tähän aamuun.

wpid-synttärikortit.jpg.jpeg

Toinen sankari sai lahjan mukaisen muffinikortin, joka oli taiteltu ja rutisteltu pahvin päälle leivosvuoasta ja silkkipaperista. Toiselle lahjan ja onnetoivotukset tuo pöllö – viisauden symboli ja lahjan saajalle oikein sopiva!

(Tällä kerralla ei olla paketoitu pahvilaatikoihin, vaan käytetty kaupan kirjekuorta ja valmista lahjapussia.)

Halloween-asu kymmenessä minuutissa

Se tunne, kun lapsi ilmoittaa aamulla haluavansa pukeutua kouluun Halloween-asuun, jota ei ole olemassa. Ja koulu alkaa 55 minuutin kuluttua.

Silloin otetaan sängystä lakana ja keittiön laatikosta sakset.  Ja viiden minuutin mallaamisen ja silmänreikien leikkaamisen jälkeen asu on valmis.

Ja lapset ehtivät kouluun ja äiti ehtii töihin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Happy Halloween. Ja hyvää viikonloppua, kunhan sänkyyn on pedattu uusi lakana.

Tilkkutäkit omista päistä

Tosimummo oli tehnyt lapsilleen tilkkutäkit.

Minäkin olen tehnyt lapsille päiväpeitot – tosin luolamiesmallia ilman täytteitä tai vuoria. Se oli nopeaa ja se oli hauskaa, kun siihen älysi ottaa lapset mukaan. Ja kun oli älynnyt ostaa Ikeasta valmiiksi leikattuja neliönmuotoisia paloja.

Yhtenä syksyn kuumepäivänä tehtiin ensimmäinen peite esikoisen kanssa. Lapsi sai

  • laskea, montako palaa tarvittaisiin
  • valita haluamansa ruudut
  • sommitella palaset paikoilleen maton päällä
  • tuoda mulle lappusia oikeassa järjestyksessä saumurin suihin.

En puuttunut työhän missään vaiheessa, ja peitosta tulikin anarkistinen tilkkutyö. Ei säännöllisiä ruutuja vaan pikemminkin raitoja, jos jotain.

wpid-lapsen-epäsymmetrinen-tilkkupeitto.jpg.jpeg

Oho, en jaksanut silittää työtä.

Nuoremman kanssa otettiin samanlainen arbeeti yhtenä tylsänä pyhäiltana. En onnistunut olemaan ohjeistamatta ja neuvomatta, kun lapsi ei tarttunut toimeen riittävän ripeästi ja oma-aloitteisesti. Tuloksena oli se, että toinen valitsi tilkut ja toinen sommitteli ne ohjeistuksen mukaan. Ja toinen toi niitä ommeltavaksi (legoilla leikkimisen ohessa) ja toinen ompeli ne.

wpid-lapsen-symmetrinen-tilkkupeitto.jpg.jpeg

Oho, en jaksanut tätäkään silittää kovin huolellisesti.

Jos olisi pedagogi, analysoisin toimintaamme, ohjaustani, lasteni luonnetta, omaa kasvatussuhdettani lapsiini ja vertaisin prosesseja keskenään. Ja ottaisin opikseni ja kasvaisin ihmisenä ja äitinä.

Kun en ole, totean, että  lastenhuoneen sängyissä kaksi täysin erilaista peittoa, jotka kuitenkin sopivat yleiseen ilmeeseen (lue: sekamelskaan) oikein hyvin.

Sukkapehmopaja synttäriohjelmana

Tänä vuonna tytön synttäreillä oli ammattilaismeininki: toimintaa veti kaksi ohjaustoiminnan opiskelijaa. Ja ohjaus kyllä Eevalta ja Lauralta sujui: leikki, laulu ja askartelu olivat aivan toisella tasolla kuin spontaanisti riehuttaessa tai neuvottoman äidin otteessa. Ohjaajilla piti pokka, piti hermo ja piti hanska. Ja lapset pitivät hauskaa!

Alkulämmittelynä oli leikkimistä ja laulamista, mutta sitten siirryttiin tositoimiin. Tytöt saivat askarrella sukista itselleen pehmoeläimet. Malleiksi oli tehty (luullakseni) minikeppihevonen, hiiri, sammakko ja virtahepo – ja synttärivieraat tekivät kaikkea kummituksesta kepparikameliin ja käärmeestä kalan kautta krokotiiliin.

wpid-sukkapehmot.jpg

Tee-itse -synttärikutsut

Ehdottomasti lahjapaperit kannattaa säästää. Niitä voi käyttää uudelleen joko lahjojen paketoimiseen* tai muuhun askarteluun. Tänä vuonna tytön synttärikutsut tehtiin viime vuoden lahjapapereita leikkelemällä ja liimailemalla: 

wpid-itsetehdyt-kutsukortit.jpg

Kääreestä leikattiin siisteistä kohdista suikaleita, jotka sitten liimattiin värillisille pahveille sekä etu- että takapuolelle. Etupuoleen kirjoitettiin kutsuteksti (sankarin pedagogista osallistamista). Kutsut sujautettiin värillisistä A4-arkeista taiteltuihin kirjekuoriin**, liimattiin kiinni ja laitettiin koululaisen reppuun seuraavana päivänä jaettaviksi.  

* Lahjoja en ole laittanut kiertoon. Vielä.

** Googletapa kirjekuoren taittelu – kyllä tulee geometriaa ja origamia! Me turvauduttiin ratkaisuun, jossa sai käyttää liimaa. Liimattiin yksi kutsu varmuuden vuoksi myös kuoreen kiinni.