Yhden luukun joulukalenteri

Suklaakalenterien hyvä puoli on, että niillä voi houkutella aamu-unisen lapsen peiton alta joulukuiseen aamuun. Huono puoli on se, että niissä on aina pahanmakuista suklaata. (Toisaalta, mitä muuta voi odottaa, kun kalenteri maksaa alle euron.)

Tänä vuonna kotiin oli kulkeutunut kolme suklaakalenteria. Vanhempi lapsi maistoi joulukuun ekana päivänä kahta eriväristä kalenteria ja totesi diplomaattisesti, että voisi vaikka luovuttaa kalenterinsa sisarelleen. Nuorempi ei ole niin tarkka – kunhan on makeaa – ja sai haltuunsa kaikki kalenterit!

Mistä sitten toiselle uusi kalenteri? Tarjonta oli heikkoa etsinnöistä huolimatta. Päädyimmekin sitten yhden luukun kalenteriin: ostimme konvehtirasian, josta poika saa popsia joka aamu haluamansa karamellin. Tässä kalenterissa on myös bonus: kahdessa kerroksessa on yhteensä 32 konvehtia. Jouluna on luvassa – joulu!

 

Tee itse sisustuskirjaimet

Kaupan sisustuskirjaimissa ei mielestäni ole mitään erityisen sisustuksellista. Miksi laittaisin seinääni kirjaimet HOME?

Kirjaimia on kyllä kiva askarrella. Niitä on kolmea eri tyyppiä: 2D, 2,5D ja 3D.

2D-sisustuskirjaimet tehdään suoraan seinään tai lattiapintaan. Kirjaimet voi maalata joko sablonin avulla tai ilman. Lapset osallistuvat mielellään tähän työhön jo ennen kuin oppivat kävelemäänkään: Mikäpä koristaisi keittiön tuoretta puulattiaa paremmin kuin konttausta harjoittelevan piltin spriitussilla piirustelema hakaristi? Tai kuinka hellyyttävää on, kun lapset harjoittelevat kirjoittamista paperitapettiin uusilla tusseillaan?

2,5D-kirjaimia voi leikata muropaketeista, lelulaatikoista tai mistä tahana pahviloodista. Kirjainten piirtämiseen ja saksien käytön harjoitteluun on hyödyllistä yhdistää sytykkeiden teko: silppua syntyy, ja siitä pääsee kätevästi eroon tulitikun ja puuhellan avulla. Oho, menikö siellä muutama vino kirjainkin?

3D onkin jo näppärämmän lapsen taidonnäyte:

sisustuskirjainten-ainekset

korkeista-sisustuskirjaimet

 

Heurekassa viihtyy vaikka koko päivän

Jos kävisi niin, että lumi sulaisi loskaksi ja pakkanen vaihtuisi kurakeliksi, Heureka olisi hyvä vaihtoehto viikonlopun viettoon. (Tai ainakin toisen päivän retkikohteeksi.)

Oltiin kanssa muutama viikko takaperin isolla kirkolla, ja matkalla poikkesimme lasten – ja aikuisten – tiedekeskukseen Tikkurilaan. Oli näkemistä ja ennen kaikkea tekemistä kemianlabrasta köysipyöräilyyn ja soluelokuvasta iglunrakennukseen. Lapset juoksivat pisteestä toiseen ja aikuinen yritti pysyä perässä. Aikaa kului paitsi aktiviteettien tekemiseen myös periaatteisiin perehtymiseen: vanha pinko tunsi velvollisuudekseen lukea, mihin fysikaaliseen ilmiöön kappaleen ilmassa pysyminen perustuu tai miksi kuiskaus kulkee puolipallosta hallin toiseen reunaan. Ja selitykset olivat oikeasti kiinnostavia! Kyllähän näitä on varmasti käsitelty muinaisilla kemian, fysiikan ja muun tylsän tunneilla, mutta nyt käytäntö elävöitti teorian.

Heurekassa oli myös kiva kahvila-ravintola. Ilokseni laskeskelin, että neljä pöytää oli varattu synttärikutsuille – mikä loistava idea. Vaikka ’opettavaiset syntymäpäivät’ voi kuullostaa sadistiselta suunnitelmalta, luulen, että Roosan, Veetin, Amandan ja Lindan vierailla oli tosi kivaa!

20141025_131707

Tässä vielä väkevä kannanotto päivän puheenaiheeseen. Ja myös kuva lasten kemianlabrasta, jossa testattiin, miten eriväriset nesteet saadaan pysymään koeputkessä kontaminoitumatta.

P.S. Oikeastaan mitään muuta en moiti kuin museokauppaa. Lyijykynä 3,20! En usko, että siinä päässä on oikeasti timantti.

Kotitekoiset synttärikortit

Tänä viikonloppuna on lasten kahdet synttärit – ei siis omat vaan kavereiden. Lahjat käytiin ostamassa viikolla, mutta korttien askartelu jätettiin tähän aamuun.

wpid-synttärikortit.jpg.jpeg

Toinen sankari sai lahjan mukaisen muffinikortin, joka oli taiteltu ja rutisteltu pahvin päälle leivosvuoasta ja silkkipaperista. Toiselle lahjan ja onnetoivotukset tuo pöllö – viisauden symboli ja lahjan saajalle oikein sopiva!

(Tällä kerralla ei olla paketoitu pahvilaatikoihin, vaan käytetty kaupan kirjekuorta ja valmista lahjapussia.)

Tilkkutäkit omista päistä

Tosimummo oli tehnyt lapsilleen tilkkutäkit.

Minäkin olen tehnyt lapsille päiväpeitot – tosin luolamiesmallia ilman täytteitä tai vuoria. Se oli nopeaa ja se oli hauskaa, kun siihen älysi ottaa lapset mukaan. Ja kun oli älynnyt ostaa Ikeasta valmiiksi leikattuja neliönmuotoisia paloja.

Yhtenä syksyn kuumepäivänä tehtiin ensimmäinen peite esikoisen kanssa. Lapsi sai

  • laskea, montako palaa tarvittaisiin
  • valita haluamansa ruudut
  • sommitella palaset paikoilleen maton päällä
  • tuoda mulle lappusia oikeassa järjestyksessä saumurin suihin.

En puuttunut työhän missään vaiheessa, ja peitosta tulikin anarkistinen tilkkutyö. Ei säännöllisiä ruutuja vaan pikemminkin raitoja, jos jotain.

wpid-lapsen-epäsymmetrinen-tilkkupeitto.jpg.jpeg

Oho, en jaksanut silittää työtä.

Nuoremman kanssa otettiin samanlainen arbeeti yhtenä tylsänä pyhäiltana. En onnistunut olemaan ohjeistamatta ja neuvomatta, kun lapsi ei tarttunut toimeen riittävän ripeästi ja oma-aloitteisesti. Tuloksena oli se, että toinen valitsi tilkut ja toinen sommitteli ne ohjeistuksen mukaan. Ja toinen toi niitä ommeltavaksi (legoilla leikkimisen ohessa) ja toinen ompeli ne.

wpid-lapsen-symmetrinen-tilkkupeitto.jpg.jpeg

Oho, en jaksanut tätäkään silittää kovin huolellisesti.

Jos olisi pedagogi, analysoisin toimintaamme, ohjaustani, lasteni luonnetta, omaa kasvatussuhdettani lapsiini ja vertaisin prosesseja keskenään. Ja ottaisin opikseni ja kasvaisin ihmisenä ja äitinä.

Kun en ole, totean, että  lastenhuoneen sängyissä kaksi täysin erilaista peittoa, jotka kuitenkin sopivat yleiseen ilmeeseen (lue: sekamelskaan) oikein hyvin.

Mies minun makuuni

Seuraava teksti on tehty viisi vuotta sitten.

Jos televisio-ohjelmista tai elokuvien sankareista pitäisi nimetä oma ihannemies, valintani olisi selvä.

Tämä mies on todellinen toivevävy ja unelmien poikamies samassa persoonassa:

  • hän suhtautuu naisiin asiallisesti eikä osoita perimiehisestä ammatistaan huolimatta minkäänlaisia machoilun merkkejä 
  • hän kunnioittaa vanhempiaan mutta osaa ottaa oman paikkansa perhefirman johdossa
  • hän on aina ystävällinen ja auttavainen muita ihmisiä kohtaan
  • lemmikeillä on hyvä olla hänen kotonaan ja mukanaan
  • hänellä on merkittävä paikka oman yhteisönsä rakentajana ja ylläpitäjänä, aivan konkreettisesti
  • hänellä on hyvä huumorintaju ja hän osaa nauraa myös itselleen
  • hän hallitsee tiukatkin tilanteet ja säilyttää toimintakykynsä muiden hätääntyessä
  • hänen arvomaailmansa on nykyaikainen ja hän edistää toiminnallaan kestävää kehitystä
  • ei koreile vaatteilla vaan pukeutuu tilanteen mukaan
  • hänellä on sopushtainen vartalo sekä oma, tuuhea tukka ja tasaiset hampaat.

Jos oikein haluaa vikaa hakea, niin todennäköisesti sankari hallitsee työmaalla ja toimistossa myös flirtin (onhan sarjoissa se ainanen blondi mukana työparina) – mutta silmäpeliä pidemmälle on tuskin kuitenkaan menty.

Puuha-Pete – tietenkin.

http://www.telegraph.co.uk/culture/tvandradio/11158285/New-Bob-the-Builder-unveiled-which-do-you-prefer.html

Räikän tulet, rautavanne ja vaahtokarkit

Viime lauantaina oli Ylöjärvellä Räikän tulet -tapahtuma, jonne ryykättiin lasten kanssa Teletappimaasta päästyämme. Parituntinen oli täynnä ohjelmaa: oli puhetta, käristemakkaraa, taikuria, trubaduuria, perinneleluja, askartelupajaa, arpoja… Illan päätti tuliesitys.

wpid-räikän-tulet-yleisöä.jpg.jpeg

wpid-tulet-räikän-rannassa.jpg.jpeg

wpid-lasten-lennokkiaskartelu.jpg.jpeg

wpid-fire-lady.jpg.jpeg

Fire ladyn esitys vakuutti lapsen: Äiti, onko tossa vanteessa palavia vaahtokarkkeja? Äiti, osaatko sinä pyörittää vannetta? Äiti, pitäiskö koettaa?