Ikea Hämeenlinna

Varmaan kuuluisi sanoa, että käy Ikeassa vain sosiologisista ja folkloristisista syistä ja ostaa käynnillään korkeintaan paketin serviettejä.

Minä ostan huonekaluja, astioita, tekstiilejä, valaisimia (ja serviettejä). Pidän Ikean muotoilusta ja hinnoista ja olen valmis näkemään vaivaa edullisen lopputuloksen eteen.

Tänään ostin ja kokosin kolme kenkähyllyä. Yhden paketin hinta oli parikymppiä, ja sillä rahalla sai askarreltavaa tunniksi! Ostoksellani siis työllistin itseni ja liettualaisen lastulevytehtaan työntekijät, joista jälkimmäiset todennäköisesti valmistivat kappaleet vähintään tuhat kymmenentuhatta kertaa nopeammin kuin minä niitä ruuvailin yhteen. Ja käytössäni oli sentään akkuruuvari, joka on joka kodissa ehdottoman tarpeellinen kone.

Ja jos pidän designista ja olen vaikuttunut toiminnallistamiskonseptista (eli siitä, että asiakas tekee työt), niin eniten ihailen ammatillisesti ohjeiden tekijää. Yksi ja sama tikku-ukko* kokoaa hyllyn niin Hamptonissa kuin Hämeenlinnassa, Lascaux’ssa kuin Los Angelesissa samoja kuvia seuraten.

Näistä jäi yli vain yksi pikkunaula. Ei ole kriittinen osa!

 

Ne on kauppiaat erikseen

Terveiset vanhempainyhdistyksen kirpputorilta: oli oikein tuottoisa aamupäivä. Niille siis, jotka myivät tavaraa enemmän kuin mitä sitä ostivat.

Tämä oli tilanne ennen myyjäisiä ja myyjäisten jälkeen.

Ns. tilanne päällä. Raha ja tavara vaihtoivat omistajaa – ainakin yhdistyksen jäsenten välillä. 🙂

Vanhoille tavaroille kenkää

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys järjestää lauantaina kirpputorin HYKin yläkoulun tiloissa Viertokatu ykkösessä.

Sain tästä tapahtumasta ja kansallisesta siivouspäivästä puhtia: varasin itselleni pöydän ja aloin raivokkaan reedauksen sekä vintillä että lastenhuoneessa. Homma ei kylläkään lelujen osalta ollut kovin tehokasta: jokainen pehmo oli lapsille vielä liian rakas, monia pelejä haluttiin ehdottomasti pelata, kaikilla leluilla ei ollut vielä leikitty riittävästi. Jotain kuitenkin sain kassiinkin. Ja vielä kaksi iltaa aikaa!

Näillä Kuomilla ei enää ensi talvena tallustella. Ja vauvan veneilyliivit ovat auttamattoman pienet. Pari pullotelinettäkin löytyy!

Pahin, mitä voi tapahtua? Se, että kotiin päin kulkeutuu enemmän tavaraa kuin mitä myytäväksi on vienyt.

Täällä olisi asiakas

Vanhassa talossa riittää korjattavia paikkoja. Yksi niistä mulla on peltikatto, jossa on pari reikää. Olenkin yrittänyt saada paikalle elokuusta saakka edes ensiapua, mutta melkoisen huonolla menestyksellä.

Rehellisimmät peltisepät sanovat, että heillä on niin paljon työtä, että eivät ehdi edes tontille ennen ensi vuotta. Kivoimmat kyselevät tilanteesta lisää ja antavat neuvoja katon omatoimiseen korjaukseen. (Näin minäkin menettelisin, jos olisin ammattilainen: jos en ehtisi hoitaa jotain työtä kunnolla, en ottaisi sitä vastaan mutta koettaisin auttaa miestä mäessä / naista talossa ja pitää tulevan asiakassuhteen mahdollisena.)

Sitten on firmoja, joilla on isot nettisivut ja palautelomakkeet ja kaavakkeet ’ota rohkeasti yhteyttä’ -tarjouspyynnölle. Olisi tietysti kivaa, että kun asiakas ottaa rohkeasti yhteyttä, sille vastattaisiin. Aika moneen paikkaan olen täyttänyt kaavakkeen; aika monesta paikasta en ole koskaan saanut muuta kuin automaattisen ”Viestisi on vastaanotettu, vastaamme mahdollisimman pian” .

Tämä valitus koskee niin katonkorjaajia kuin kierreporrasvalmistajia, joista nyt on tuoreita kokemuksia. Paskapalvelu.comiin mahtuu!

Ja kierreportaat muuten ostan siltä valmistajalta, joka vastasi sähköpostitiedusteluuni vartissa.

Mitä maksoi?

Asunto-osakkeen myyminen ilman välittäjää oli halpaa lystiä. Isännöitsijäntodistus oli satasen luokkaa, samoin Oikotien neljä viikkoa (joista jäi käyttämättä viimeinen), kauppakirjasta ja sitä edeltäneestä konsultaatiosta pulitin 150 e.  Omaa aikaa tietty kului myynti-ilmoituksen tekemiseen ja asunnon kahteen näyttämiseen, mutta näillä tuntipalkoilla se ei tee paljon. 🙂

Talon myyminen sitten maksoikin enemmän. Suurin kustannuserä oli välityspalkkio ja alv., muutama prosentti toteutuneesta kauppasummasta. Katsastutimme myös öljysäiliön ja teetimme kuntotarkastuksen koko taloon yhteensä noin tonnilla. Nämä olivat kuitenkin välttämättömiä meidän kannaltamme, jotta tiedämme talon ja tontin olevan ok.

Talon ostaminenkaan ei ole ilmaista. Varainsiirtovero kiinteistökaupasta on neljä prosenttia eli aika paljon. Siihen verrattuna lainojen järjestelypalkkiot ja muut pankin kustannukset ovat ihan mitättömän pieniä.

Remonttihan ei ole vielä edes alkanut.

Ostamiseen tarvitaan rahaa

Oman talomme ehdollinen tarjous meni juuri umpeen. Tarjoaja ei saanut myytyä omaa paritalon puolikastaan meille sopivassa ajassa, joten laitamme talomme yleiseen myyntiin. Kerrostalokaksion kohdalla sama homma: kiinnostunut ostaja ei saanut omaa rahoitustaan järjestymään eikä Oikotien yli kuudestasadasta katsojasta kukaan muu ole ottanut yhteyttä.

Soitin siis eilen välittäjälle, jonka kautta taannoin talomme ostimme – sovimme tapaamisen meille kotiin sunnuntaiksi. Välittäjä itse asuu samalla kadulla, joten yhteydenpito on varmasti mutkatonta. (Tie ei tosiaan tee tällä kohdalla yhtään mutkaa.)

Rahaa on niin paljon

että kyllä taipuu.

Kävimme tekemässä kauppakirjan uudesta talostamme. Allekirjoitusten yhteydessä maksoimme myös käsirahan; emme maksaneet summaa suoraan myyjien tilille verkkopankissa, vaan kauppakirjan laatijan neuvosta transaktio tapahtui valvovien silmien alla. Kun kuvioissa on välittäjäliike, rahat kulkevat yleensä sen tilin kautta.

Miten kuljetetaan kymppitonni yhdestä pankista toiseen välitysliikkeen kautta? Ensin ostaja hoitaa (lue: lainaa) omalle tililleen riittävästi rahaa. Sitten hän menee jonottamaan oman pankkinsa konttoriin Kanta-Hämeen eläkeläisten kanssa. Kassalle päästyään hän sanoo huolettomasti haluavansa nostaa kymmenentuhatta euroa tililtään, jonka jälkeen tunnustaa menevänsä maksamaan talosta käsirahaa ja tunnustaa myös, ettei ole koskaan käyttänyt sekkejä tai vekseleitä ja kysyy, mitä tässä pitäisi tehdä. Onneksi pankkivirkailija tietää.

Raha nostetaan tililtä ja se kirjoitetaan vekselille. Vekseli laitetaan ilman allekirjoituksia käsilaukkuun, jota puristetaan sylissä koko matka seuraavaan kohteeseen.  Me teimme niin, että tilaisuuden aluksi kaupanvahvistaja tarkisti meidän henkilöllisyytemme, sitten luimme, kävimme läpi  ja allekirjoitimme kauppakirjat , minä allekirjoitin vekselin ja vasta sitten annoin sen talon myyjälle. Allekirjoitetun vekselin saa kuka tahansa käydä lunastamassa, joten pörssistä on pidettävä kiinni: kävelimmekin yhtä jalkaa myyjän kanssa toisen pankin ovelle, jossa rahat matkasivat uuteen kotiin.

Talosta tehty tarjous

Tästä talosta tekemämme ostotarjous hyväksyttiin. Seuraavaksi vain katselmointi, käsiraha, kauppakirja, hallintaoikeus, muutto ja remontti: aika monta sataa tuhatta pientä asiaa hoidettavaksi.