Jet lag on kivan loman kallis hinta

Kerran kymmenessä vuodessa on mukavaa matkustaa pitkälle. Sen useammin ei vanha varmaan jaksaisikaan: aikaeroväsymys vie voimat moneksi päiväksi.

Jet lagin huonot puolet:

  • Väsymyksen ja unettomuuden käsittämätön yhdistelmä.
  • Yleinen toimintakyvyttömyys ja pätkivä muisti.
  • Pään humina ja kova pulssi.

Jet lagin hyvät puolet:

  • On hyvää ja hiljaista aikaa hoitaa lomanaikaisia työsähköposteja tai muita kirjallisia harjoituksia klo 2-3.30.
  • Aamiaiseksi tuntuu luonnolliselta syödä illallinen, joskin ilman viiniä.
  • Yöllä tietää olevansa elossa, kun kuulee ja tuntee jokaisen sydämenlyönnin.

Vihdoinkin samanpituiset sukat

Kun kutoo sukkia perinteiseen tapaan viidellä puikolla, tulee nopeasti valmista. Ja eri pituisia sukkia: koskaan ei ole tullut kahta, joilla olisi sama määrä kerroksia 1) varressa 2) terässä.

wpid-magic-loop-villasukat.jpgNyt on. Opettelin taikalenkin eli magic loop -tekniikan kahden sukan neulomiseen samanaikaisesti. Magic loop on suomeksi pitkä pyöröpuikko – käytännössä vähintään metrin mittainen.

Aloitettiin harjoitukset työpaikan kässäkerhossa, mutta siellä ei päästy alku pidemmälle. Suurimpana ongelmana mulla (ja muilla) oli liian lyhyt ja kippura pyöröpuikko: mulla oli ruokakaupasta hankittu 80 sentin muovikäkkärä. Se ei suoristunut neulomiseen eikä olisi siihen suoristuessaankaan oikein riittänyt. Kävinkin ostamassa uuden, 120 sentin mittaisten ja joustavan pyöröpuikon, ja homma helpotti huomattavasti,

Sukkien kutomisessa pyöröpuikolla on hyvät ja huonot puolet.

Huonot:

  • työtä täytyy tarkkailla, ettei vahingossa tee siamilaista paria
  • työ on siis hitaampaa kuin viidellä puikolla sukka kerrallaan
  • yhdessä sukassa on vähemmän työtä kuin kahdessa – perinteiseen tapaan jotain valmista tulee nopeammin.

Hyvät:

  • sukista tulee varmasti samanpituiset ilman kerrosten epätoivoista laskemista
  • raidoista tai kuviosta tulee samanlaiset samaan kohtaan
  • levennykset tai kavennukset osuvat samaan kohtaan
  • puikot eivät koskaan huku
  • kun urakan saa tehtyä, pari on valmis.

Ohjeet kahden sukan neulomiseen magic loop -tekniikalla.

Nopeuta arkisiivousta

1. Älä sytytä isoja valoja.
2. Ota silmälasit pois päästä.
3. Imuroi vain keskilattialta.
4. Palkitse itsesi suorituksesta. Skool.

Virkkaa jämälangoista poncho

Mulla on keränloppuja varmaan 80-luvulta saakka (ja osa langoista on sen näköisiäkin!) Olen käyttänyt jämälankoja ’turkissukkien’ neulomiseen (pätkät yhdistetään solmimalla eikä mitään päätellä), hurautellut kaksinkertaisesta langasta putkisukkia, värkännyt ranteenlämmittimiä ja jemmannut langanpäitä pipoihin, mutta muovikassin pohja ei vieläkään häämötä.

Nyt olen tehnyt joutoaikoinani isoäidinneliöitä, jotta saisin epämääräiset lankajämät hävitettyä jonnekin. Kärsivällisyyteni ei riittänyt peittoon saakka (siinä olisi sitä paitsi ollut ihan jumalaton yhdistäminen ja päätteleminenkin), mutta ponchon sain aikaiseksi:

isoäidin-neliöistä-tehty-poncho

  • Neliöitä tarvitaan 42 – eteen 21 ja taakse sama määrä.
  • Virkkasin kaikkiin lappuihin samanvärisen reunan, jotta se yhdistäisi riemun- ja muun kirjavat palaset.
  • Sommittelin* palasia ja mallailin vaihtoehtoja lattialla. Tuloksena oli ”Hedelmätoffee”.
  • Yhdistin palat toisiinsa virkkaamalla nurjalta puolelta aika harvakseltaan ja huolimattomasti.
  • Kokosin työn periaatteessa kahdesta kappaleesta, joiden koko oli 5×5  ruutua poislukien pääntien 2×2-aukko.
    ponchon-neliöiden-asettelu-etupuoli
  • Poimin pääntieltä sopivalta tuntuvan määrän silmukoita pyöröpuikoille ja neuloin 2 oikein, 2 nurin -resoria niin kauan kuin lankaa riitti.
  • Jätin lankaa niin, että sain virkattua yhden pylväskerroksen reunojen ympäri.
  • Höyrytin ponchon, jotta saumat tasoittuivat ja kireydet poistuivat.
  • Malli on siitä kiva, että siihen voi käyttää mitä lankaa vaan ja lopputulos istuu aina yhtä hyvin.

* Ei tämä mitään, mutta katsokaas, miten kollega sai tuhannesta rumasta lapusta kymmenen kaunista peittoa!

Lapset lumitöihin

Kylläpä sattuikin mainiosti, että keli kääntyi plussan puolelle päivän aikana: eilen ja viime yönä sataneesta lumesta tuli tosi kosteaa ja painavaa.

Heti töiden jälkeen ohjelmassa oli siis kolausta. Käytin ensin perinteisiä menetelmiä eli kolaa, lapiota ja harjaa. Työnsin ylämäkeen, tuuppasin alamäkeen, lapioin auton vierestä, heittelin sinne, potkin tänne, harjasin rappusia, pyyhin hikeä. Muistelin lämmöllä edellisen viikon kuivia pakkasia.

Sitten tulivat lapset ja niiden kaverit ja rupesivat rakentamaan lumilinnaa. Ne pyörittivät lumipalloja ylhäältä alaspäin:

  • pallot kasvoivat aivan valtaviksi ja liikkuivat alamäkeen kolmen kolmasluokkalaisen lihaksilla: linnan muurista tuli tosi näyttävä
  • pallot veivät mennessään lumen miltei nurmea myöten ja muodostivat hyvät käytävät kulkemista ja tulevaa kolaamista varten.

Miksi aikuinen ei älyä näin yksinkertaista asiaa? Lumen siirtäminen ylhäältä alas ei ole kevyintä kolan avulla. Seuraavissa lumitöissä testataankin lumipalloefektiä!

Testi: kaksipäinen virkkuukoukku

Meillä oli loppukesästä työpaikalla iso isoäidinneliöoperaatio. Sen aikana näin yhdellä kollegalla kaksipäisen, monivärisen, bambupuisen* virkkuukoukun. Toisessa päässä oli kolmosen koukku, toisessa puoli numeroa isompi.

Törmäsin sellaiseen Wetterhoffilla vähän aikaa sitten ja pitihän se ostaa – kaksi yhden hinnalla**! Nyt olen testannut sitä erilaisiin lankoihin, ja tulos on:

bambupuinen-virkkuukoukku-isoäidin-neliön-päällä

  • Koukku on kaunis. Esteettisyydessä se hakkaa alumiinisen serkkunsa 6-0.
  • Koukku on mukava kädessä. Bambu on lämmin ja joustava materiaali, eikä siitä jää metallin hajua hikisempääkään käteen.
  • Koukussa on kaksi päätä, joten eripaksuisia jämiä voi virkata yhdeltä istumalta.
  • Koukku ei luista kovin hyvin, joten virkkaaminen on hitaampaa kuin sileällä metallikoukulla.
  • Koukun pää on terävä, mikä vaikeuttaa varsinkin löyhäkierteisten lankojen virkkaamista.
  • Ostos oli enemmän taiteellinen kuin pragmaattinen.

 

* Bambu ei kylläkään ole puu vaan ruokovartinen kasvi eli heinä.
** Koukun hinnalla olisi kyllä saanut enemmän kuin kaksi tavallista virkkuukoukkua.

Väärin pysäköity

Pahoittelen seuraavaa avautumista.

Koetan yleensä noudattaa liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja pysäköintilupia. Ymmärrän kuitenkin, jos on pakko jättää auto hetkellisesti ja selkeän väliaikaisesti väärään paikkaan: jos on toimitettava kiireellinen asia; jos järkevän matkan päässä ei ole paikkaa; jos parkkimittariin eivät käy kuin albanialaiset 20 sentin kolikot; jos enemmän pysähtyy kuin pysäköi aiheuttamatta vaaraa jne.

Mutta sitä en ymmärrä, että jätetään auto henkilökunnan parkkialueelle ns. bonuspaikalle eli nurmikolle. Varsinkaan talvella, jolloin nurmikolla on aurauskinos. Varsinkaan vinoon.

Ja että vielä viritetään joulun tonttupöytäliina tuulilasin päälle huurtumista estämään.

Viekö tupakka rahat?

Tuttava hehkutti Facebookissa uutta, savutonta elämäänsä. Tupakanpolton lopettamisella oli ollut vain hyviä vaikutuksia elämään niin terveyden kuin taloudenkin suhteen. Entinen kessuttelija laskeskeli, että tupakkaan oli ennen palanut kaksi tonnia rahaa vuodessa.

Oho, kaksi tuhatta euroa vuodessa savuna ilmaan! Mitä kaikkea sillä rahalla voikaan tehdä: sisustaa, matkustaa, vaatettaa, muonittaa, juhlistaa…

Entisessä työpaikassa oli vanhempi rakennusmestari, vannoutunut tupakkimies. Veikkoa kun koetettiin saada lopettamaan polttaminen, vedottiin niin keuhkosyöpään kuin konkurssiinkin. ”Kolmessakymmenessä vuodessa tupakoitsija sauhuttaa taivaan tuuliin kokonaisen kivitalon!” oli yhdenkin terveysterroristin argumentti. Siihenhän rakennusmestari totesi: ”Minulla on kivitalo. Missä sinun omakotitalosi on?”

Herää vain kysymys, missä ne mun kaksi tonniani ovat, kaikki kun menee ilman ylimääräistä pahettakin. Olen elämässäni polttanut tupakkaa pari kertaa: Ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä naapurin pojan kanssa, ja kiinni jäätiin. Sytytettiin pojan isältä pöllityt tupakat sen vanhempien sängyn alla. Toisen kerran tupakointi tuntui maailman parhaalta idealta parikymppisenä baaritiskillä noin kymmenen paukun jälkeen.  Sen jälkeen olenkin säästänyt rahojani kivitaloon.

Missä sinun rahasi ovat?

Tuomelan koulussa tilat ja toiminta rakennetaan uusiksi

Tuomelan koulun rehtori Arto Nykänen esitteli vanhempainyhdistyksen illan kokouksessa koulun uusimisen tämänhetkisiä suunnitelmia. (Koulussa kun oltiin, käytettiin havainnoimiseen liitutaulua.)

tuomelan-koulun-uusimissuunnitelma-liitutaululla

Tuomelan koulun seinien sisään halutaan rakentaa täysin uudenlainen oppimisympäristö. Seinien kaatamisen lisäksi luovutaan vanhoista työtavoista, jotta tilan ja toiminnan arkkitehtuurit tukevat toisiaan. Tuomelassa onkin menossa kaksi rinnakkaista hanketta: rakentamiseen ja tilahallintaan liittyvä prosessi ja pedagogiikkaan ja osaamiseen keskittyvä työ. Näitä kahta kuljetetaan käsi kädessä, jotta tulevaisuuden tilat palvelevat koulussa tapahtuvaa oppimista ja jotta uudenlainen toimintakulttuuri hyödyntää uusia tiloja parhaalla tavalla. ”Tila-arkkitehtuurin ja oppimisarkkitehtuurin on oltava jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta uudessa Tuomelassa päästään uudenlaiseen työn tekemiseen”, sanoo rehtori.

Uusia tiloja ja uudenlaista toimintaa on kypsytelty noin yhdeksän kuukautta. Helmikuun puolivälissä tuodaan toisen kierroksen suunnitelmaluonnokset julki opettajille, oppilaille ja myös oppilaiden vanhemmille. Suunnitelmien mukaan toukokuussa alkavat purkutyöt, ja Tuomelan nykyisestä koulusta jäävät pystyyn vain ulkoseinät. Seinien sisälle rakennetaan seuraavan vuoden aikana uusi Tuomelan koulu, joka on tiloiltaan ja toiminnaltaan entistä parempi paikka koko yhteisölle.

Kaupasta kotimaista

Ruokakaupassa sain isänmaallisuuden puuskan ja päätin ostaa kotimaisia tuotteita. 

  • Tomaatti: kotimaiset luomutomaatit olivat vain kaksi kertaa niin kalliita kuin halvimmat ulkomaiset.
  • Kurkku: kilohinta oli melkein sama kuin tomaateilla, mutta ostin silti.
  • Salaatti: retroilin ja otin kotimaista kiinankaalia (teknisestihän se ei ole salaatti, mutta käyttötarkoitus on tällä kerralla sama).
  • Maito: paitsi kotimaista myös paikallista.
  • Leipä: pehmeä peruna-kaura-reikäleipä oli leivottu oikeassa leipomossa.
  • Liha: alkuperämaa, teurastuspaikka ja pakkauspaikka Suomi.
  • Valmisateriat (pyttipannu sekä lihapullat ja perunamuusi): ei ihan Sahalahden mummolta mutta kotimaasta kuitenkin.
  • Täysjyväkorput: Kantolasta, Vanajan.
  • Puolukka-kaurakeksit: yksittäispakattuja mutta sentään Suomessa.
  • Jogurttijuoma: valiotuote maan rajojen sisältä.
  • Olut: itärajan tältä puolelta.

Seuraavat tuotteet oli joko varmasti tai todennäköisesti kuljetettu kauempaa:

  • tiskikoneaine (Tanska)
  • ketsuppi (tarkasta valmistusmaasta ei merkintää)
  • margariini (monikansallinen tuote sekin)
  • konekaakao (kuten yllä).

 Tämähän oli mielenkiintoista. Olisiko mahdollista ostaa vain kotimaisia tuotteita? Tai edes vain kotimaisia elintarvikkeita? Kuinka työlästä tai kallista se olisi? Olisiko siitä mitään hyötyä kansantaloudelle?