Alakertaan rakennetaan huone portaille. Samalla osa alakerrasta lämpöeristetään ja osa jätetään erittäin viileäksi varastotilaksi.
Vaiheet ovat:
Juuri ennen joulua nousi hysteria sen verran korkeaksi, että katsoin välttämättömäksi valmistaa tarjolle myös maksapasteijaa. Normaalistihan en suuhuni maksaa laita, mutta ehkä joululehden kaunis kuva ja reseptin lupaama mieto maku yhdistettynä ajatukseen pekonista ja anjoviksesta saivat minut vierailemaan kaupan pakastealtaalla.
Patee oli pöydässä jokaisena joulun päivänä, mutta muuten se on majaillut jääkaapin ylähyllyllä taaimmaisena. Purkista on syöty ruokalusikallinen pasteijaa – sekin vastapaistetun patongin ja paksun kapriskerroksen välissä. Tänään vietän tuotteen hautajaiset ja lupaan, että jatkossa ei maksa vaivaa.
***
300 g pakastettua broilerinmaksaa
1 pieni keltasipuli
1 kokonainen yksikyntinen valkosipuli
50 g pekonia
0,5 dl kermaa
3 anjovisfilettetä
0,5 tl timjamia
0,5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
Sulata, huuhtele ja valuta maksat.
Hienonna ja kuullota sipulit.
Lisää maksat ja paista kypsiksi.
Paista pekoniviipaleet pannussa.
Soseuta kaikki monitoimikoneella.
Mausta.
Kaikkien aikojen joulu -lehti. 2011
P.S. Kuva maksapasteijasta? BUAHHUAHHUAH!
En löytänyt kirpparilta pastakonetta, mutta jogurttikoneen löysin. (Ja jogurttia syö sentään useammin kuin pastaa, niin että parempi näin.)
Ei ole jogurtin teko rakettitiedettä: Sekoitetaan bulgarianjogurttia ja maitoa, kaadetaan annoskulhoihin ja pannaan koneeseen lämpiämään. Ja hey presto, vain yhdeksän tunnin jälkeen viisi annosta jogurttia on valmista asettumaan ja jäähtymään.
Kotijogurtti ei varmasti ole halvempaa kuin kaupasta ostettu, mutta siinä on yksi ehdoton etu: ei tule jogurttipikareita poisheitettäväksi eikä -tölkkejä huuhdottavaksi ja keräykseen kannettavaksi.
Ilon päivä: aamulla pidettiin remontin ensimmäinen yhteinen työmaakokous rakennusmestarin ja kirvesmiehen kanssa.
Talossani on kolme kerrosta. Keskimmäisessä asumme, yläkerta on talvella kylmää / kesällä kuumaa tilaa, alakerrassa on sauna ja pesukone. Asuinkerroksen ja alakerran välillä ei ole kulkua talon sisältä vaan ulkokautta, joten näin talvisaikaan emme käy saunassa kovin usein ja pyykinpesurupeamat muistuttavat kiinalaista pesulaa.
Nyt mulla paitsi suunnitelma myös piirrustukset (ja rakennustarkastuksen lupa) tilanteen muuttamiseksi: lattiaan puhkaistaan aukko rappusille ja henkilökohtainen hygieniamme paranee sen jälkeen huomattavasti! Sitä ennen tosin täytyy alakertaan tehdä lämpöeristys, pystyttää pari seinää ovineen ja tehdä lattiat, puhkaista aukko välipohjaan ja tehdä rappuset – noin mutkat suoristaen. Tätä varten on olemassa ammattimiehet.
Vihdoinkin kunnon pakkanen. Laitetaanpa 'kakut' kypsymään.
Tuli hyvä kakku.
Illan tuisku on lakannut aamuksi, mutta raikas talvisää on todellakin tulvillaan. Onpa mukava kohta keittää kahvit ja lukea lehti lämpimässä keittiössä lumimaisemaa ikkunasta ihaillen.
Olin ystävällä kylässä. Ruumiin ravinnoksi ja illan viihteeksi teimme pienen pasta-aterian:
Luotettu ystävä, majuri Kenwood vaivasi pastataikinan munista, jauhoista ja öljystä. Taikinan levätessä kylmässä kuistilla minä upotin tomaatit kiehuvaan kylpyyn ja kuorin niiltä takit ja lisäsin sitten kaltatut, pilkotut tomaatit pilkottiin kelta- ja valkosipulin joukkoon pannulle paistumaan. Sekaan suolaa, sokeria, chiliä ja tomaattipyrettä, sitten kansi kiinni ja kuulemiin. Pastan kiehuessa joukkoon vielä viimeiseksi vähän vuohenjuustoa.
Pastakonetta on ehkä pakko ruveta harkitsemaan vakavissaan kotiinkin: oli niin kivaa hommaa levyjen rullaaminen ja terien läpi liu’uttaminen. Ja oikeasti tuntee tehneensä ruokansa eteen töitä, kun ensin kääntää kampea ja sitten ripustaa nauhat roikkumaan tuolin selkänojalle keittämistä odottamaan.
Yksinkertainen nyrkkisääntö: neljästä munasta ja 400 grammasta jauhoja tulee neljän tuolillista tagliatellea. (Mutta sitä ei kaksi ihmistä kyllä jaksa syödä.)
Pienestä taikinamöykystä tulee todella pitkät nauhat.
Kaali on hyvää: parsakaali, ruusukaali, valkokaali, punakaali, kukkakaali, kyssäkaali, kiinankaali, savoijinkaali, lehtikaali… Niitähän on laudalla ainakin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista*.
S-marketin lehdessä oli intialaisen currykaalin ohje: on testattu ja hyväksi havaittu. Kaalin ystävälle sitä voi suositella lämpimästi, sillä mausteet ja jogurtti täydentävät voimakasta makua mukavasti. Kannattaa tehdä reilusti, sillä ruoka ei tykkää pahaa uudelleenlämmityksestä.
Kotiraati sen sijaan tykkää pahaa sekä valmistuksesta että lämmittelystä. Viisivuotias varoitti veljeään: ”Täällä on taas se kauhea haju! Pidä nenästä kiinni. Saadaanko äiti lihapiirakat?”
* Ihana keittokirja on Silvennoinen&Vesikansa: Kymmenen kaalia laudalla, Aamulehti-kirjat 2006. Jossain antikvariaatissa sellaisen sai vaivaisella vitosella!
Lehtikaali on oikeasti vihreää talvellakin.
Silloin aikoinaan (1980-luvulla) tietokoneita mainostettiin mainioina reseptien tallennuspaikkoina. Nyt voi sanoa, että siellä ollaan: itse ei tarvitse nähdä kirjoittamisen tai luokittelun vaivaa, vaan joku muu on tehnyt kaiken. Ja jotkut toiset vielä kertovat, onko yritys vaivan väärtti. Kaloriatkin saa nykyään kätevästi vaikka kännykkään.
Vain näytön näplääminen jauhoisilla tai rasvaisilla käsillä on vaivalloisempaa kuin kirjan sivujen tahraaminen.
Pois alta!
Rannan nuotiopiiri.
Sairio 
