käsityöt

by

Isoäidin neliöistä aari

sairion-bussin-isoaidin-neliot

Työkaverini Pirjo organisoi meille henkilöstökoulutuksen oheen virkkauskoulun. Sain ilon ja kunnian olla yksi kässäopeista, ja kyllä meni matka Hämeenlinnasta Helsinkiin nopeammin kuin koskaan.

Matkustimme täpötäysillä tilausbusseilla Sairiosta satamaan. Busseissa oli mukana kaksi kassia: toisessa lankoja ja ohjeita, toisessa tyhjää tilaa valmiille neliöille. Itselläni oli mukana kahdeksan lainakoukkua ja sakset. Sain koko sadan kilometrin matkan kulkea bussia edestakaisin, ensin neuvoen ja näyttäen, sitten valmiita lappuja kassiin keräillen.

Ihmiset olivat innolla mukana. Porukassa oli niitä, jotka tarttuivat virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa elämässään ja niitä, jotka jo ennen Riihimäkeä olivat aloittaneet jo kolmannen lappunsa. Jotkut tavasivat kirjallisia ohjeita, jotkut seurasivat tutoriaalia kännykän näytöltä, jotkut kysyivät kaverilta neuvoa, jotkut juttelivat muuten vaan. Ja monenlaista neliötä saatiin tulokseksi!

Saatiin myös vinoneliötä, suunnikasta, puolisuunnikasta, suorakaidetta ja ympyrää. Kaikista näistä viimeisteltiin myöhemmin neliö. Ja kaikista neliöistä tulee vielä osa peittoa. Työpaikalla on aloitettu kokoamistalkoot, ja näillä vilteillä lähdetään kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin.

isoaidin-nelioista-koottava-peitto

Kuva (ja yksittäisten neliöiden kokoamista helpottavat numerolaput): Liisa Siivola.

by

Baby Born -vaatteet vanhoista teepaidoista

Tämä ilta menikin vauvainpukimoa pitäessä: tytön kaksi Baby Born -nukkea saivat itselleen vaatteet. (Viimeiset puoli vuotta ne ovatkin maanneet alasti kirjahyllyn muovilaatikossa.)

Aineksina käytin toissailtana vaatekaapista siivottuja, pieneksi jääneitä ja kierrätykseenkin kehnoja lasten teepaitoja. Niitä on kokonainen pussillinen:  tahraisia, virttyneitä, venyneitä, haalistuneita, värjääntyneitä, saumakiertoisia, pikkureikäisiä, silmäpakoisia, nyppyisiä, ryppyisiä. Ja vasta viime viikolla ne oli vielä lasten päällä koulussa…

Joskus olen leikannut Suuresta käsityölehdestä nukenvaatekaavat housuille, paidalle ja hupulliselle liiville. Niitähän sitten tuli:

baby-born-vaatteet

Tandi Kakkonen (vas.) sai verkkahousut ja huppuliivin mummun Espanjan-tuliaisesta. Todella törkyiseksi pidetyn jalkapallopaidan parhaat palat eli numero ja vaakuna odottavat vielä käyttöä tilkkulaatikossa.

Tandi (oik.) halusi pyjaman Tutta-tuotteen retronorsusta. Alkuperäisen yöasun housut olivat jo jatkaneet matkaansa matonkuteeksi, mutta paidasta sai mainiosti vauvanukelle sekä ylä- että alaosan.

P.S. Tytöllä on siis kaksi Baby Born -nukkea, joiden nimet ovat Tandi ja Tandi Kakkonen. Ei aavistustakaan, miksi. Tandi on nähnyt enemmän elämää eikä ole peseytynyt noin kolmeen vuoteen. Tandi kakkonen puolestaan on kirkasotsaisempi kesällä uimassa käytyään, ja vesi hölskyy mahassa vieläkin.

P.P.S. Kaikki voisi kyllä laittaa Suomen poistovaatekeräykseen.

P.P.P.S. Harrastetaan meillä muunkinlaisia nukenvaatteita.

by

Ompele napit koneella

Hankin lähes kaikki vaatteeni käytettyinä joko kirppareilta tai kavereilta, joko rahalla tai ilman. Säästö hinnassa tarkoittaa usein vähän työtä eli lahkeiden lyhentämistä, vyötärön kaventamista tai jotain muuta pientä korjausta. (Joskus joutuu tekemään alihankintaa Perkeleen orjatehtaassa eli vaihtamaan vetoketjua, mutta niitä löytöjä välttelen viimeiseen saakka.)

koneella-ommellut-napit

Nappien ompeleminen tai vaihtaminen on helppoa puuhaa, kun ottaa avuksi ompelukoneen. Ompeleeksi siksak, pistonpituus nollaan, leveys napinreikien mukaan ja kone käyntiin. Kun jättää riittävän pitkät langanpäät, on niiden pujottaminen nurjalle neulan avulla helppoa. Nurjalla vaan muutama umppari päihin ja saksilla ylimääräiset veks.

Tänä iltana vaihdoin yhteen kauluspaitaan kaikki napit, kun työkaverin trokaamasta paidasta puuttui muutama nappi eikä samanlaisia omista varastoista löytynyt. Paitaa oli näköjään aiemminkin korjailtu nappien kohdalta, mutta ei ollut käsiommel pitänyt, kun jäljellä oli vain solmumytty ja katkenneita langanpäitä.

Vaikka eihän koneelliseenkaan ompeleeseen voi aina luottaa.

by

Kontaktointia

kirjan-päällystys-kontaktimuovilla

Koulu on taas alkanut ja kirjojen päällystys. Tänään juuri mietin, onko missään enää myytävänä sitä vahapintaista hyllypaperia, josta omat kirjat saivat 70-luvulla takin päälleen. (Ai että sitä vahaa oli mukavaa raapia kynillä ja kynsillä!) Tai sitä lötköä muovia, johon saattoi vetää reikäpisteviivan.

Nykyäänhän ei kontaktimuovi maksa enää mitään, joten sillä päällystetään lasten kirjat. Käytännössä taas muistin viime elokuusta, että

– päällystys kannattaa aloittaa kirjan selästä, jotta muovi ja kirja kulkevat samaan suuntaan ja jotta rypyt eivät pääse kasvamaan

– paperi irrotetaan muovista vähän kerrallaan ja muovi rullataan tasaisesti kirjan päälle isolla legoalustalla työntämällä, jotta ei synny kuplia (legoalustan puutteessa myös pitkä viivotin käy

– kulmista leikataan joko neliöt tai kolmiot pois, jotta riittävän pitkäksi jätetyt liepeet saa siististi liimattua sisäkanteen.

Jumalan kiitos työssä ei tarvitse harjoittaa asiakaskontaktointia.

by

Tuunattu messukassi

Viikonloppuna oli Hämeenlinnassa Elomessut. Alue oli pinkeänään porukkaa, ja kävin siellä minäkin. Viime vuonna arpajaisonni suosi halkopalkinnon muodossa – tänä vuonna saatan saada kännykän tai kompostorin. Tai molemmat.

Tai en mitään. Ja jos ei ole onnea pelissä, niin sitten jossain muussa?

Kiertokapulan kioskissa jaettiin a-luokan messukasseja: paksua puuvillaa, hyvä väri. Sellaisen otti mielellään vastaan tavanomaisten kuitukangasrimpuloiden sijaan! Kiitos vaan kestävästä valinnasta, tulee ehdottomasti käyttöön ja näyttöön.

Tunnustan edelleen väriä, mutta tuunasin kassia hieman. Lisäsin kylkeen virkattuja kukkia – ja oho, sattuivat juuri peittämään sen logon. Kukat olivat mulla valmiina odottamassa kohdetta, ne tarttuivat mukaan edelliseltä Ikea-vierailulta. (Sinä päivänä, kun Ikean valikoimiin tulee bensa-asemat, olen pulassa.)

 

by

Virkattu vauvapeitto

image

Virkkaaminen on mukavaa puuhaa. Kerä ja koukku kulkevat kätevästi reissussa mukana, ja kotona voi aina joutessaan tekaista lapun ja toisenkin. Voi tehdä vaikka isoäidinneliöitä tai vauvanympyröitä.

Sitten kun lappuja on riittävästi, alkaa ikävä työ. Laput pitää päätellä ja liittää yhteen. Ja sitten höyryttää ja venyttää. Ja kiristellä hampaita ja venyttää pinnaa.

Mutta kyllä onkin mukavaa antaa vauvalle lahjaksi itsetehty peitto! Ja huomata, kuinka hyvin sen väri sopii tytön vaunuihin!

by

Matto seinään

image

Mulla on pari pientä, kirjottua villamattoa. Ne ovat liian arkoja lattiaan laitettaviksi ja liian kivoja vinttiin piilotettaviksi. Olenkin ripustanut ne seinille.

Ripustusta varten olen ommellut nurjalle puolelle nauhakujan – tai siis harsinut harvaan. (Myös nuppineuloja voisi käyttää.) Kujaan olen pujottanut ohuen kepin tai tangon, jonka puolestaan olen ripustanut seinälle naulojen varaan. Näin maton paino jakautuu tasaisesti eivätkä ripustuskohdat venytä villaa.

On parempi tapa kuin naulata ’taulu’ seinään. Nimim. Kokemusta asiasta.

image

by

Toppahousujen viimeinen matka

Oli viimeinen kerta, kun ostin alelaarista lasten toppahousut.

risat-toppahousut

Väri ja kuosi olivat kivat (his/hers), ja päätöksen sinetöi hinta, 5 e. Mutta ei niillä monta kertaa laskettu mäkeä, kaaduttu pihalla tai ryömitty kinoksessa, kun polvet olivat jo a) hiuki b) puhki. Jaksoin paikata repeämiä viisi kertaa, mutta sen jälkeen meni hermo: päällyskangas on niin ohutta, että kun yhdestä paikasta korjaat, niin seuraavalla reippaalla askeleella repeää kahden millin päästä.

Ei mitään järkeä tehdä lapsille tällaisia vaatteita! Eiväthän ne seisoskele pihan reunalla puntteja varoen tai väistä lunta, jäätä tai kuraa kankaan kestävyyttä miettien. Miten voi kannattaa se, että kiinalaiset ompelevat ohuesta verhokankaasta toppahousuja, joita tuodaan arktisiin olosuhteisiin kertakäyttöön? Millainen äiti ostaa lapselleen tällaiset talvivaatteet?

Jos olisin maksanut näistä normaalihinnan, häpeäisin. Vielä enemmän.

toppahousujen-risa-polvi

by

Uusi keittiön ilme verhot vaihtamalla

Sitten kun kaapinovet on pyyhitty ja vetimet vaihdettu, voi kevään kunniaksi vielä vaihtaa verhot. Purnukat kaappiin ja Suitsuke ikkunaan!

Kun valon määrä kasvaa, myös keittiön neliömäärä tuntuu lisääntyvän.

marimekko purnukka-kuosi

Ennen.

suitsuke-verhot

Jälkeen.

by

Pääsiäistiput pakkasessa

image

Virkatut tiput pääsivät vitsaan roikkumaan ja ulko-oveen vieraita vastaanottamaan. Näillä keleillä voi vaan kysyä pii pii pikkuiselta linnulta, paleltaako jalkoja. Saisivat yöpakkaset vähitellen loppua mun puolestani.