Uusi keittiön ilme vetimet vaihtamalla

Tuntuuko tutulta?

Kevätaurinko paistaa ja paljastaa armotta kuluneet keittiökaapit ja väsähtäneet vetimet. Maailma ikkunan ulkopuolella herää eloon tulvien kirkkautta ja raikkautta, mutta seinien sisäpuolella on vielä tylsä talvi.

korkkivetimet-keittiön-kaapissa

Kokonaiseen keittiöremonttiin, kaapinovien vaihtoon eikä edes maalaamiseen tarvitse kuitenkaan ryhtyä. Ilmettä saa uudistettua pienemmälläkin ja hyvinkin nopeasti: kaapinovet puhdistetaan huolellisesti, minkä jälkeen vetimet vaihdetaan uusiin.

Tarjolla on laaja valikoima vetimiä jokaiseen makuun. Myös hintahaitari on laaja: yksittäisen vetimen voi saada muutamalla eurolla, mutta kalleimmat maksavat kymmeniä tai jopa satoja euroja kappaleelta. Kaikkien vetimien ei kuitenkaan tarvitse olla samanlaisia, vaan kokonaisuuden voi rakentaa teemaltaan ja tyyliltään yhteensopivista, joskin erihintaisista tuotteista.

Satsaus mieleiseen kyllä kannattaa.

moetin-korkki-keittiölaatikon-vetimenä

 

Tee teepaita toisesta

Teepaita on kiitollinen valmistaa: otetaan iso suorakaide ja lisätään siihen kaksi kapeampaa suorakaidetta hihoiksi – ja tietysti reikä päätä varten.

teepaita

Trikoon ompelu onnistuu tavallisella koneellakin, mutta siihen tarkoitukseen saumuri on ihan ehdoton peli. Surrurrukki ja lapsen vaate on valmis hetkessä.

Paitsi pääntie ja resorit sekä mahdollinen tasku vaativat vähän aikaa, vaivaa ja vanhojen pitkien kalsarien puntteja sekä käytöstä poistettuja toisia teepaitoja.

Virkkaa jämälangoista pipo

Lankoja jää aina. Jossain vaiheessa on tartuttava muovipussia kahvoista ja koukkua varresta ja ryhdyttävä työhön:

jämälangoista-virkattu-pipo

Kiinteillä silmukoilla virkattuun pipoon uppoaa mikä lanka vaan ja tulos on taatusti ryhdikäs. (Pipo seisoo, vaikka käyttäjä istuisi rotvallin reunalla.)

Se vaan on mysteeri, miten piposta saa täsmälleen oikean kokoisen. Tämänkin aloitin oman pään mukaan ja mittasin ympärysmitan mielestäni tarkasti*, mutta niin vaan lopputulos on lapsen päähän sopiva paitsi väreiltään myös kooltaan.

 

*Millintarkka mittaaminenhan on tunnetusti mun lajini, samoin harkittu tarkkuustyö.

Tee tumput vanhasta neuleesta

Kahden kappaleen tumput tehtyään voi siirtyä astetta haastavampaan projektiin: kolmesta kappaleesta koottuihin kintaisiin*.

neulerukkanen-kolmesta-kappaleesta

Takakappale on näissä yksinkertainen, mutta kahden etukappaleen kanssa pitää olla jonkun verran tarkkana. Peukalo muodostuu ylä- ja alapuolesta (tässä beige ja lila), ja siitä lähtevä poikkisauma suuntaa viistosti alaspäin. Jos tekee huolellista työtä, saumat voi jättää myös ulkopuolelle tereiksi.

Kaavat olen ottanut jostain koululaisten  käsityökirjasta Patakinnas-otsikon alta. Malli onkin varsin väljä ja sopii paremmin päällyskintaiksi tavallisten tumppujen päälle. Näistäkin voi tehdä vuorilliset, ja esim. fleece on hyvä vuorimateriaali. Ei palele, kun skrapaa auton ikkunoita, kolaa lunta tai vaikka vain seisoskelee tumput suorina.

* Onko nämä nyt sitten tumppuja vai kintaita vai vanttuita vai rukkasia vai mitä?

Tee tumput paidasta

ommeltu-tumppu-teepaidasta-ja-neuleesta

Tumput voi tietysti kutoakin, mutta se vie aikaa, varsinkin jos ajatteleekaan peukalokiiloja.

Nopeampaa on ottaa virttynyt villapaita ja pieneksi jäänyt t-paita.

  1. Piirrä käden kaava paperille ja leikkaa se irti. (Kaava.)
  2. Leikkaa kaavan mukaiset etu- ja takakappaleet sekä oikeaan että vasempaan tumppuun villaneuleesta.
  3. Leikkaa kaavan mukaiset etu- ja takakappaleet sekä oikean että vasemman tumpun vuoriin t-paidasta.
  4. Ompele vuorit reunoista yhteen.
  5. Ompele tumput yhteen.
  6. Käännä tumput oikein päin mutta pidä vuorit sauma ulospäin.
  7. Vedä vuori käteen. Vedä tumppu sen päälle.
  8. Ompele kappaleiden ranteet kiinni toisiinsa.

Hommaa voi nopeuttaa entisestään ohittamalla vaiheet 1 ja 2. Kohdassa 8 huolitteluksi riittää suurpiirteinen siksakki, sillä takin hihat peittävät tumpun ranteet.

tuubihuivi-teepaidasta

Ja kun tekee tumput tosi nopeasti, ehtii surauttaa t-paidasta vielä pienen tuubihuivinkin.

 

Pullonkorkeista peilinkehys

Jos vanhalta vuodelta ja uudeltavuodelta olisi jäänyt talteen kuohuviinipullon korkkeja, niistä voisi askarrella esim. avaimenperiä. Jos korkkeja olisi jäänyt varastoon useammalta vanhalta vuodelta, niistä voisi tehdä vaikka vessanpeilin kehykset. (Tähän kierrätykseen voi käyttää myös samppanjapullon korkit, mutta viinipullon korkit ovat turhan suoria pyöreän peilin kehystämiseen.)

kuohuviinipullonkorkeista-peilinkehys kuohuviinipullonkorkeista-peilinkehys-lähikuva

Kierrätyskutsuilla vanhoille vaatteille kenkää

image

Olin serkun luona vaatekierrätyskutsuilla. Idea on loistava: joka mimmi tuo liian pienet, isot, vanhat, väärän väriset tai muuten sopimattomat vaatteensa yhteiseen kasaan, ja siitä kasasta voi sitten penkoa itselleen kuin uusia vaatteita. Muotinäytöksen ja kuulumisten vaihdon lomassa juodaan kahvit ja ihastellaan toisille istuvia vaatteita.

Vaikeinta jutussa on viedä kotiin vähemmän vaatteita kuin mitä kutsuille on tuonut. Jos kaikki onnistuvat vähentämisen tavoitteessaan, illan emäntä saa ilon viedä loput vaatteet lopulliseen keräykseen.

Kiitos osallistujille: piikkikorot ja ruutulippis saavat uuden elämän hyvässä kodissa!

Elisan meikitön päivä

Elisa oli ollut aina erilainen kuin sisarensa Aliisa. Häntä eivät kiinnostaneet muotivaatteet, trendikahvilat tai muiden mielipiteet – hän vastusti kaupallisuutta, pinnallisuutta ja tavallisuutta ja teki juuri niin kuin itse tahtoi. ’Itsenäinen’, hän sanoi itse. ’Itsepäinen’, totesi Aliisa. ’Päätön’, tuomitsivat vanhemmat sukulaiset.

Elisa ei piitannut tavanomaisesta elämästä eikä tallatuista poluista. Hän uskoi, että itse oppinut oli ainoa oppinut, joten koulut jäivät. (Hän kävi ainoastaan muutaman päivän esikoulua, mutta palasi ilman vaatteita – tapahtumien kulusta ei koskaan saatu selvyyttä.)

Myös Elisan alkuvaiheet olivat hämärän peitossa jopa hänen kasvattiperheeltään. Elisa oli adoptoitu (lastenkodissa myytiin myös käytettyjä vaatteita, astioita, urheilutarvikkeita ja huonekaluja) eikä hän koskaan kertonut, millaisissa oloissa hän oli kasvanut tai mitä hän oli ennen tuloaan kokenut. Oli kuin hän olisi ollut mykkä.

Ja oli kuin Elisa olisi valinnut katoamisensa ajankohdaksi meikittömän päivän. Hän oli aina kritisoinut kosmetiikan käyttöä ja julistanut jokaisen olevan kaunis sellaisena kuin oli. Hänen vakaumuksensa luonnollisuudesta oli niin voimakas, että hän itse kulki kaljuna ja ilman silmäripsiä. Hän ei myöskään välittänyt ilmiselvästä ylipainostaan edes terveytensä vuoksi.

Elisa lähti mitään puhumatta ja jälkiä jättämättä. Hän vei mukanaan ainoastaan Aliisan vaaleanpunaiset sukat. Perhe teki kaikkensa löytääkseen kadonneen tyttären – jopa siivousta harkittiin – mutta Elisa oli poissa.

Myöhemmin naapurit väittivät nähneensä sukkapukuun pukeutuneen Elisan liftaamassa kohti Helsinkiä. Kyltissä oli lukenut Jim Rose.

Puin puun

Hämeestä päivää. Jos olisin aloittanut ajoissa, olisin ehtinyt joko Ruttopuistoon tai ainakin saamaan räsymaton loppuun.

 

Sukista nukille

Parittomat sukat ovat ehtymätön luonnonvara, ja niillä on onneksi monta käyttötapaa aina kengänkiillotusrätistä munankuteeksi tai nukenvaatteeksi:

Aliisalla on päässään elegantti ja hyvin istuva kesähattu, joka suojaa paahtavalta auringolta. Vartalonmyötäinen puolihame on samaa väriä ja kuosia kuin hattu. Dramaattista mustaa pehmentävät hihaton, violetti hevospaita ja pinkki ribbineuloskauluri. Asun täydentävät samansävyiset sukat, joilla on keveää astella vaikka katukahvilaan keräämään ihailevia katseita. (Asukokonaisuus Atelier Centrifuge)