Kaupan valmista piparkakkutaikinaa voi ryhdistää sisäänleivotulla homejuustolla tai piparjuurituorejuustolla.
Pötköjen ja rullien tekeminen on paljon helpompaa kun esim. iglujen tai ukkojen ja akkojen.
Kaupan valmista piparkakkutaikinaa voi ryhdistää sisäänleivotulla homejuustolla tai piparjuurituorejuustolla.
Pötköjen ja rullien tekeminen on paljon helpompaa kun esim. iglujen tai ukkojen ja akkojen.
Muovailuvaha on niin menneen talven lumia. Meillä tehdään nykyään lumiukot ja muut plastiset hommat piparkakkutaikinalla: se toimii aivan samalla tavalla kuin Play-Doh mutta tuoksuu ja maistuu paljon paremmalta! Taikinaa voi hyvin kaulia ja kääntää, ja taipuu muotoon kuin muotoon. Lapsi viihtyy keittiön pöydän ääressä tuntikausia, ja kun keskittyminen herpaantuu, voi mälvätyn taikinan panna jääkaappiin seuraavaa päivää odottamaan. (Ei kovin monena päivänä kuitenkaan.)
Huono puoli tässä muovailussa on se, että taideteokset eivät ole pitkäikäisiä eivätkä kestä säilytystä ikuisuuksiin, kuten muut tarhalaisten taideteokset. – Jaa, ja sehän ei ole mikään huono puoli.
Koululaisessa oli ohje pipari-iglun tekemiseksi. Kuinka voisi epäonnistua:
Siten voi epäonnistua, että ei laita kulhon ja taikinan väliin jauhoja tai leivinpaperia. Sehän kyllä kirjallisesti ohjeessa sanotaan, mutta jos katsoo vain kuvat ohimennen, ei tätä seikkaa tule ottaneeksi huomioon.
(Paistetun taikinan voi kyllä syödä niin että ihan ei mennyt läskiksi tämä homma.)
Painekattila on hyvä keksintö. Siellä kypsyy sitkeämpikin liha ja pehmenee kovempikin kappale.
Viikonloppua vietettiin lihapadan ääressä: aamulla pilkoin painekattilaan vanhaa ammua, lanttua, porkkanaa ja sipulia sekä pakolliset mausteet eli suolan, pippurin, rosmariinin ja kuution.
Kansi kiinni ja hellankulmalle hiljakseen kiehumaan. Ruoka-aikaan olikin jo valmista!
Seuraavan kerran taidan testata panna päällimmäiseksi suuria perunoita. Jos nekin tulisivat ns. samoilla tulilla, niin homma olisi yhdellä vaivalla valmisteltu.
Avokadopastan isä ja äiti ovat myös Facebookissa. Safkaa-kirjan sivulla haastettiin avokadopastan tekijät kuvaamaan tuotoksensa ja julkistamaan kuva seinällä – osallistujien kesken arvottaisiin Otavan kirjapaketti.
Herkullisen näköisten ruokakuvien ottaminen on ammattilaisten hommaa. Niinpä postasin seinälle kuvan henkarilla kuivuvasta tuorepastasta. (Siitä tuli tuntia myöhemmin myös oikea ruokalaji, joten en huijannut.) Ja kuinka kävikään: sain ’mainiosta’ kuvastani palkinnoksi kirjapaketin! Suuret kiitokset, Hanna G., tänään menen petiin joko Paul Svenssonin tai Juha Itkosen kanssa.
Tarinan opetus? Älä tee samaa kuin muut tekevät, niin voit erottua joukosta.
Joskus jopa positiivisesti.
Ajateltiin ystävien kanssa olla trendin huipulla (tai ainakin peräaalloissa) tekemällä avokadopastaa, josta Some-Suomi puhuu ja joka aiheuttaa valtakunnanlaajuisen pecorinopuutteen. Rakastan avokadoa, chiliä, valkosipulia, kaikkia sitruksia: miksi en ollut testannut tätä aiemmin?
Aloitimme tekemällä pastan itse: kolme syöjää, kolme munaa, kolme desiä durumvehnäjauhoja, kaksi henkaria.
Pastan kuivuessa aloimme valmistella avokadokastiketta: pilppusimme valkosipulit ja chilit, puristimme limetit ja raastoimme juustot, hienonsimme yrtit ja teimme kaiken muunkin, mitä piti. Porukan anti-avokadisti valmisteli pippuripihviään eli seisoi pannun äärellä lasi kädessä.
Avokadopasta ei niin hyvää ollut kuin mitä luulimme. Oli kyllä ihan hyvää, mutta ei mitenkään erinomaista. Mitä ihmiset syövät, jos tämä on kaiken räyhäämisen väärti rääti?
Pihvi oli naapurin lautasella.

Olen kuivattanut eilistä sienisaalista nyt vuorokauden saunassa. Osa sienistä oli lauteilla ritilöillä, osa pesuhuoneessa sideharsoilla lattialämmityksen päällä. Tulos: lattialämmitys voittaa selvästi. Tätä menoa päästään pesulle jo loppuviikosta!
Tänä vuonna on suppilovahveroita:
Ylistyslaulun laulettuaan voisi vaikka leipoa työpaikalle piiraan.