talous

by

Työmies, mikset soita?

Taidan olla ihan naiivi? Kuvittelen, että kun mies sanoo soittavansa, se soittaa. Varsinkin kun sille lupaa vielä maksaa.

Kaksi tuoretta esimerkkiä:

  1. Puhun henkilökohtaisesti ja kasvokkain taloni edessä urakoitsijan kanssa, ja kerron tarvitsevani tiettyä työtä. ”Puhut oikealle firmalle, tätä juuri teemme, kyllä voimme sen tehdä!” Sitten pyydän hinta-arviota urakasta: ”Tarkistan materiaalien hinnan ja soitan sulle tällä viikolla.” Seuraavalla viikolla soitan itse, ei vastausta. Koetan vielä toisen kerran: ”Tuut-tuut-tuut”.
  2. Tutun suosittelema ammattilainen tulee sovitusti paikalle ja näytän hänelle, missä tarvitsen apua. Hän sanoo, mitä pitäisi tehdä, miten kauan siihen menee ja mitä se maksaa. Hän jopa aloittaa työn, tekee tunnin – mutta poistuu sitten jonkun osan puuttuessa ja lupaa palata asennuksiin materiaalin hankittuaan. Kolmeen viikkoon ei kuulu mitään, ei edes puhelimesta ”Tuut-tuut-tuut”.

Pitäkää tunkkinne, pihtinne, kirveenne, vatupassinne, kaivurinne ja tulityökorttinne. Miten teidät saa kiinnostumaan? Olisko se se perinteinen ”Mennäänkö meille, mulla on viinaa”?

by

Verottaja palvelee hyvin

Verotoimistosta päivää. Taas: sain selvityspyynnön viime vuoden vuokratuloista – joita ei juurikaan ollut vuokra-asunnon myytyäni.

Täytyy kehua, kuinka helppoa verotettavan tulon ilmoittaminen jälkikäteenkin on. Saamassani kirjeessä oli erittäin selkeästi kerrottu, mitä asia koskee ja mitä pitää tehdä. Kirjeessä oli virkailijan suora puhelinnumero, johon soittamalla saatoin ilmoittaa tarvittavat tiedot ilman kuitteja tai muita todistuskappaleita. Virkailija laski summat, täytti ne ilmoitukseeni ja lupasi laittaa verolaskukoneen käyntiin nyt minunkin täydellisten tietojeni perusteella.

Laskukone kuulemma reagoi poikkeamiin ja lähettää virkailijalle huomautuksen esim. puuttuvista tiedoista. Ihmisten kesken selvitellään sitten tarkemmin. Minä sain vähän kaivella muistiani, sillä nyt kyseltiin puolentoista vuoden takaisia asioita – eikä mikään ole niin tylsää kuin kuolleesta lehmästä maksaminen. Ehkä kuukausiverotus olisi tällaiseenkin ratkaisu?

 

Parin viikon kuluttua tulee kirjeellä kotiin, minkälaiset luvut kone on kohdalleni tulkinnut. Toivottavasti ei madon-.

 

by

Ikea Hämeenlinna

Varmaan kuuluisi sanoa, että käy Ikeassa vain sosiologisista ja folkloristisista syistä ja ostaa käynnillään korkeintaan paketin serviettejä.

Minä ostan huonekaluja, astioita, tekstiilejä, valaisimia (ja serviettejä). Pidän Ikean muotoilusta ja hinnoista ja olen valmis näkemään vaivaa edullisen lopputuloksen eteen.

Tänään ostin ja kokosin kolme kenkähyllyä. Yhden paketin hinta oli parikymppiä, ja sillä rahalla sai askarreltavaa tunniksi! Ostoksellani siis työllistin itseni ja liettualaisen lastulevytehtaan työntekijät, joista jälkimmäiset todennäköisesti valmistivat kappaleet vähintään tuhat kymmenentuhatta kertaa nopeammin kuin minä niitä ruuvailin yhteen. Ja käytössäni oli sentään akkuruuvari, joka on joka kodissa ehdottoman tarpeellinen kone.

Ja jos pidän designista ja olen vaikuttunut toiminnallistamiskonseptista (eli siitä, että asiakas tekee työt), niin eniten ihailen ammatillisesti ohjeiden tekijää. Yksi ja sama tikku-ukko* kokoaa hyllyn niin Hamptonissa kuin Hämeenlinnassa, Lascaux’ssa kuin Los Angelesissa samoja kuvia seuraten.

Näistä jäi yli vain yksi pikkunaula. Ei ole kriittinen osa!

 

by

Ne on kauppiaat erikseen

Terveiset vanhempainyhdistyksen kirpputorilta: oli oikein tuottoisa aamupäivä. Niille siis, jotka myivät tavaraa enemmän kuin mitä sitä ostivat.

Tämä oli tilanne ennen myyjäisiä ja myyjäisten jälkeen.

Ns. tilanne päällä. Raha ja tavara vaihtoivat omistajaa – ainakin yhdistyksen jäsenten välillä. 🙂

by

Vanhoille tavaroille kenkää

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys järjestää lauantaina kirpputorin HYKin yläkoulun tiloissa Viertokatu ykkösessä.

Sain tästä tapahtumasta ja kansallisesta siivouspäivästä puhtia: varasin itselleni pöydän ja aloin raivokkaan reedauksen sekä vintillä että lastenhuoneessa. Homma ei kylläkään lelujen osalta ollut kovin tehokasta: jokainen pehmo oli lapsille vielä liian rakas, monia pelejä haluttiin ehdottomasti pelata, kaikilla leluilla ei ollut vielä leikitty riittävästi. Jotain kuitenkin sain kassiinkin. Ja vielä kaksi iltaa aikaa!

Näillä Kuomilla ei enää ensi talvena tallustella. Ja vauvan veneilyliivit ovat auttamattoman pienet. Pari pullotelinettäkin löytyy!

Pahin, mitä voi tapahtua? Se, että kotiin päin kulkeutuu enemmän tavaraa kuin mitä myytäväksi on vienyt.

by

Luovutusvoiton verotus yllätti remontoijan

Sain postia verottajalta: halusivat selvityksen viime vuonna myymäni kerrostaloasunnon luovutusvoitosta. Mitä ihmettä?

No sitä, että kun olen hankkinut huoneiston vuosituhannen vaihteessa tietyllä hinnalla ja nyt myynyt viime vuonna toisella hinnalla, maksan  erotuksesta veroa 28 %.

Ei tullut myydessä mieleen. Ja koko luovutusvoittokin on jo sijoitettu uuden talon hankintaan.

(Dramaattinen tauko. Ja näyttämölle kreikkalaisen murhenäytelmän kuoro, tuhkaa, säkkiä, itkua, hammasten kiristystä jne.)

Verottajan kanssa asiointi oli rakentavaa, asiallista ja joustavaa (aiheesta johtuen ei sentään mukavaa). Virkailija vastaili viipymättä kysymyksiini ja neuvoi tilanteessani parhaansa mukaan. Sen huomasin, että verottaja tiesi tuloni ja menoni paremmin kuin minä itse. Päivälleen, sentilleen, takautuvasti!

Kaiken minusta tiesi myös väestorekisterikeskus. Kun kirjauduiin Väestötietojärjestelmään pankkitunnuksillani, saatoin heti tarkistaa mm. oman siviilisäätyni, lasteni syntymäajat sekä muuttopäiväni ja osoitteeni viimeisten 30 vuoden ajalta.

Samoilla pankkitunnuksilla saatoin sitten kätevästi kirjatua verkkopankkiinikin, järjestellä finansseja ja hoitaa velvoitteet verohallintoon.

Remonttini on toistaiseksi aika lailla pysähdyksissä.

by

Täällä olisi asiakas

Vanhassa talossa riittää korjattavia paikkoja. Yksi niistä mulla on peltikatto, jossa on pari reikää. Olenkin yrittänyt saada paikalle elokuusta saakka edes ensiapua, mutta melkoisen huonolla menestyksellä.

Rehellisimmät peltisepät sanovat, että heillä on niin paljon työtä, että eivät ehdi edes tontille ennen ensi vuotta. Kivoimmat kyselevät tilanteesta lisää ja antavat neuvoja katon omatoimiseen korjaukseen. (Näin minäkin menettelisin, jos olisin ammattilainen: jos en ehtisi hoitaa jotain työtä kunnolla, en ottaisi sitä vastaan mutta koettaisin auttaa miestä mäessä / naista talossa ja pitää tulevan asiakassuhteen mahdollisena.)

Sitten on firmoja, joilla on isot nettisivut ja palautelomakkeet ja kaavakkeet ’ota rohkeasti yhteyttä’ -tarjouspyynnölle. Olisi tietysti kivaa, että kun asiakas ottaa rohkeasti yhteyttä, sille vastattaisiin. Aika moneen paikkaan olen täyttänyt kaavakkeen; aika monesta paikasta en ole koskaan saanut muuta kuin automaattisen ”Viestisi on vastaanotettu, vastaamme mahdollisimman pian” .

Tämä valitus koskee niin katonkorjaajia kuin kierreporrasvalmistajia, joista nyt on tuoreita kokemuksia. Paskapalvelu.comiin mahtuu!

Ja kierreportaat muuten ostan siltä valmistajalta, joka vastasi sähköpostitiedusteluuni vartissa.

by

Mitä maksoi?

Asunto-osakkeen myyminen ilman välittäjää oli halpaa lystiä. Isännöitsijäntodistus oli satasen luokkaa, samoin Oikotien neljä viikkoa (joista jäi käyttämättä viimeinen), kauppakirjasta ja sitä edeltäneestä konsultaatiosta pulitin 150 e.  Omaa aikaa tietty kului myynti-ilmoituksen tekemiseen ja asunnon kahteen näyttämiseen, mutta näillä tuntipalkoilla se ei tee paljon. 🙂

Talon myyminen sitten maksoikin enemmän. Suurin kustannuserä oli välityspalkkio ja alv., muutama prosentti toteutuneesta kauppasummasta. Katsastutimme myös öljysäiliön ja teetimme kuntotarkastuksen koko taloon yhteensä noin tonnilla. Nämä olivat kuitenkin välttämättömiä meidän kannaltamme, jotta tiedämme talon ja tontin olevan ok.

Talon ostaminenkaan ei ole ilmaista. Varainsiirtovero kiinteistökaupasta on neljä prosenttia eli aika paljon. Siihen verrattuna lainojen järjestelypalkkiot ja muut pankin kustannukset ovat ihan mitättömän pieniä.

Remonttihan ei ole vielä edes alkanut.

by

Talli tyhjäksi

image

Sovimme ostajien saavan autotallin käyttöönsä tällä viikolla eli kuukauden ennen lopullista luovutusta. Tavaraa on viety uuden talon kellariin,  viimeinen kuorma eilen.

Tässä tallissa on paitsi säilytetty myös maalattu yksi kuplafolkkari. Punaiseksi.

by

Kauppakirjat tehty

Eilen oli pankkipäivä: kävimme ensin myymässä oman talomme ostajan pankissa ja kahvitauon jälkeen siirryimme omaan pankkiimme nostamaan lainaa ja maksamaan uudesta talostamme sen myyjille.

Talon myymisessä olivat osallisina meidän lisäksemme ostaja, kiinteistövälittäjä, kaupanvahvistaja sekä virkailijat kummastakin pankista.

Tilaisuus alkoi kättelyillä ja esittelyillä: oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme ostajan. Tämän jälkeen luettiin vielä kauppakirja läpi (luonnoksenhan olimme saaneet jo etukäteen). Kaupanvahvistaja tutustui dokumenttiin todetakseen sen olevan asianmukainen, tarkisti meidän henkilöllisyytemme ja antoi meidän allekirjoittaa paperin. Ensin myyjä, sitten ostaja.

Sitten alettiin vaihto: meidän pankkimme virkailija luovutti talomme panttikirjat ostajan pankin edustajalle, me saimme välittäjältä sekin käsirahasta ja luovutimme sen omalle pankkimiehellemme, maksoimme kaupanvahvistajan palkkion käteisellä puoliksi ostajan kanssa, saimme laskun välityspalkkiosta, meidän pankkivirkailijamme sai sekin lopusta kauppasummasta ja lähti rahojen kanssa pankkiin. Emme kuulleet hänen nauravan.

Laurellilla käytiin juomassa talokaupan kunniaksi leivoskahvit – hyvää oli.

Omassa pankissa oli sovittu tapaaminen puoli tuntia ennen seuraavan kauppakirjan allekirjoitusta ja loppusumman maksamista. Tässä ajassa henkilökohtainen pankkineuvojamme järjesteli raha-asiamme. Hän oli saanut kollegaltaan sekit ja tallettanut rahat tilillemme – hyvin väliaikaisesti tosin: Ensin maksoimme pois vanhan lainamme ja muut luottomme ja siirsimme kerrostaloasuntokaupasta saadut varat käyttöön. Sitten laskimme pariin otteeseen, paljonko tarvitsisimme lainaa välittömään käyttöön.  Talon hinnan lisäksi piti saada rahaa välittäjänpalkkion ja varainsiirtoveron maksamiseen ja pankin kuluihin. No, pankistahan sitä rahaa saa.

Allekirjoitettiin lainalaput, ja myyjät saapuivat paikalle. Mehän olimme tehneet kauppakirjat jo aiemmin käsirahaa maksaessamme, ja kummatkin kappaleet olivat mukana viimeisiä kuittauksia ja allekirjoituksia varten. Myyjän pankin edustaja tuli panttikirjojen kanssa, ja signeerausten jälkeen hän sai kansioonsa sekin kaupan loppusummasta. Myyjät ja pankkivirkailija poistuivat kättelyjen jälkeen yhtä jalkaa jatkamaan rahanpyöritystä seuraavaan pankkiin.

Me jatkoimme vielä hetken paperihommia eli valtuutimme pankin hoitamaan varainsiirtoveron ja lainhuudon (näin ainakin oletan). Viisi minuuttia ja satojatuhansia euroja myöhemmin homma oli selvä. ”Ja lisäähän saatte, kun tarvitsette.”

Enää muutto  ja remontti.