Rakennusperintöpäivä Letkulla

Vahtilan Outi piti tänään Tammelassa Ali-Jaakkolan tilalla Euroopan rakennusperintöpäivien merkeissä avoimia ovia. Tilaa on kunnostettu uutta tehden ja vanhaa säilyttäen.

Vähän myöhästyttiin tapahtuman aloituksesta ja virallisista puheista, kun ajeltiin Hämeen härkätietä, jota riitti mutkille, kaarteille ja kurville. Maisema oli paljon mielenkiintoisempi kuin kymppitiellä, ja sitä tosiaan oli paljon enemmänkin.

ali-jaakkolan-tilan-pihalla

Konehalli on rakennuksista uusin, vaikka seinissä on vanhaa, harmaata lautaa.

seppä-takoo-rautaa

Seppämestari Pertti Virta paitsi takoi rautaa kertoi myös aineen ja ammatin historiasta.

pärekasa

Paikalla oli myös traktorikäyttöinen pärehöylä – julma peli!

Illansuussa suunnattiin kotiinpäin mahat täynnä makkaraa, lättyä, pillimehua, munkkia ja kahvia. Ja hyvin tankattuina valittiin suora tie mutkaisen maisemareitin sijaan. Toiset jäivät vielä tansseihin!

Alavilla mailla fillarin vaara

Hollanti on polkupyöräilijän luvattu maa, tai ainakin yksi niistä. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ei lunta, ei jäätä. Ei päälle ajavia autoilijoita, ei alle juoksevia kävelijöitä. Ei pyöräilyhousuja,  ei pyöräilykypäriä. Pyöräliikkeitä ja pyöräkorjaamoja. Pyöräteitä ja pyöräilijöitä:

  • isä ja neljä lasta liikkeellä yhdellä pyörällä: yksi ritsillä, yksi tangolla, kaksi etuvaunussa
  • äiti ja kaksi lasta matkalla kaupasta kotiin: äidillä ostoskassit ja pölynimuri tarakalla, lapset perässä omilla pyörillään omine kantamuksineen
  • äiti ja vauva liikenteessä: vauva makaamassa omassa turvakaukalossaan äidin takana.

Pyöriä on joka puolella, ja ne ovat oleellinen ja suunniteltu osa liikennettä. Jos Saksasta haetaan halvalla loppuun ajettuja autoja, täältä voisi käydä hamstraamassa itselleen edullisen polkupyörän. Olisiko vähän hieno hakumatka lentää paikallisen fillaridiilerin luo ja AJAA sitten kotiin?

9617611320_7d4017d8fb_n

Skuuttiparkki Sairioon – lapset luovuttivat adressin kaupungille

Lapset ovat keränneet alueella  kesän aikana lasten allekirjoituksia: on tehty vetoomus skuuttiparkin saamiseksi johonkin lähipuistoon. Tänään 60 nimen adressi luovutettiin lasten ja nuorten kasvua tukevien palvelujen tilaajapäällikölle Jari Pekurille.

Asemantaan-Hätilän-Sairion alueelle haluttaisiin turvallinen ja luvallinen paikka, jossa lapset voisivat liikkua ja temppuilla skuuteillaan. Paikan ei tarvitsisi olla suuri, mutta sen pitäisi olla asfaltoitu ja siellä pitäisi olla laattoja, kaiteita ja hyppyreitä. Tähän saakka lapset ovat harjoitelleet laudoillaan kauppojen pihoilla, parkkialueilla, teillä tai koulun pihassa, mutta niistä paikoista kuulemma saa pikaisesti häädön joko vartijoilta, autoilijoilta, opettajilta tai isommilta koululaisilta ja tupakoivilta nuorilta.

Lapset olivat jo ajatelleet mahdollisiksi paikoiksi  Kirjurinpuistoa, Ritvalan puistoa tai Sairion kenttää, joissa missään ei kävijöitä ole ruuhkaksi saakka. (Karlbergin puistonhan kaupunki lopetti, sillä kun ei ollut käyttäjiä.) Nyt adressin allekirjoittajien vanhempien intressissä olisi jonkun leikkipuiston päivittäminen taaperokäytöstä iltapäiväkerhoiän ylittäneiden koululaisten tarpeisiin.

Jari Pekuri kertoi paperin etenemisestä luovutuksen jälkeen: Adressi kulkee lasten ja nuorten sekä elämänlaadun lautakunnan kautta yhdyskunta-, ympäristö- ja rakentamispalvelujen tilaajapäällikölle sekä liikuntapalveluiden tilaajapäällikölle. He käyvät keskenään ja lautakunnissaan virkamieskeskustelua, minkä jälkeen vuorossa on yhdyskuntalautakunta. Asiasta tehdään kustannusarvio ja pohditaan myös vastuu- ja ylläpitokysymyksiä. Tämän jälkeen kaupunki vastaa adressin tekijöille, ja oletettavasti vakava keskustelu ja mahdolliset toimintasuunnitelmat alkavat siitä. Näissä voivat olla kaupungin lisäksi mukana alueen asukkaat esim. talkootyön merkeissä, mahdollisesti koulun vanhempainyhdistys sekä potentiaaliset sponsorit.

P.S. Skuutti on potkulauta, joka ei mene kasaan. Potkulauta taas on vähän kuin rullalauta eli skeittilauta, jossa on ohjaustanko.

Rantauimakoulu opettaa

Lapset aloittivat eilen uimakoulun jatkokurssin. Alkeet oli hankittu uimahallissa lämpimissä olosuhteissa ja taitoja harjoitettu säännöllisesti lähirannalla kesän kuumina päivinä ja satunnaisesti kylpylän tasaisessa tropiikissa. Nyt lähdettiin jäähtyneeseen veteen pienessä tihkusateessa.

rantauimakoulu-apparalla

Lapsia oli vajaat kymmenen, ohjaajia kaksi. Alkuinfon ja -leikkien jälkeen lapset riisuutuivat ja siirtyivät vesirajaan – aikuiset poistuivat paikalta, avasivat sateenvarjonsa, napittivat sadetakkinsa tai menivät lämpimään autoon sateelta suojaan.

Itse lähdin kiertämään Ahvenistonjärveä sateenvarjo toisessa kädessä, toisessa kainalossa uikkarikassi. Lenkin jälkeen sain solidaarisuuspuuskan (joka ilmeni hikenä) ja päätin itsekin käydä uimassa. Kuulin uimakoppiin ohjaajan kannustuksen lapsille: ”Vesi on lämpimämpää kuin ilma, pysykää vedessä!” Oikeassa oli.

Tänään Apparalla kokoontuvat uimakoululaisten lisäksi Solidaariset serkut ja mummut ry. Solidaarinen äiti tekee yhdistyksen vuosiraporttia sisätiloissa.

 

Palsan mylly: Kerpeikkarista Kapteenskaan

Sateisen sunnuntain ajelu suuntautui Padasjoelle. Kiinnostavin kohde kiertomatkalla oli Palsan mylly. Kahvin ja Kapteenska-kesäkaupan jälkeen tutustuttiin mielenkiintoiseen myllymuseoon.

Palsan-mylly

Mylly on perustettu 1700-luvulla, ja paikassa on kivasti kerroksia eri vuosisadoilta. Tiiviissä tiloissa oli lasten kiva puikahdella paikasta toiseen ja ihmetellä eri-ikäistä koneistoa. Piilopaikkojakin löytyi riittävästi. Alla juoksevaan jokeen ei valitettavasti ylettynyt kastamaan jalkaansa, mutta vesimyllyn toimintaperiaate tuli selväksi. Koululainen oli tyytyväinen näkemäänsä ja kokemaansa: ”Kerrankin museo, jossa saa koskea ja liikkua.”

Koululaisen äiti oli tyytyväinen, että Kerpeikkaria ei tuotu näkyvämmin esille myllymuseossa.

Korkeasaaressa voi tutustua eläimiin

image

Korkeasaari on lapsiperheiden kestosuosikki vuodesta toiseen. Ei ihme, sillä siellä näkee eläimiä lähietäisyydeltä ja saa tehdä läheistä tuttavuutta rohkeimpien lajien kanssa. Me saimme mm. katsoa silmästä silmään oravaa ja taistella omista eväistämme lokin kanssa.

Isompaakin faunaa näkyi: Urosleijona loikoili aivan aitauksen reunalla, tiikeri vilkuili kauempaa häkistään. Kamelit märehtivät sateensuojassa puun alla. Ruskeakarhu kaiveli maata metrin päässä katsojista; lasi sentään erotti meidät!

Lasten riemuksi näimme myös pissaavan pässin ja kakkivan kilin. Kyllähän jo sen takia tekee eläintarhareissun!

Espoilla marjassa

image

Espadrillosit ovat a-luokan marjastusjalkineet: niillä voi poimia niin lakat, mansikat kuin mustikat, ja aina on kenkä sävyyn sopiva.

image

image

image

Kesäretki Kallioon ja Töölöön

Lasten kanssa kesäretkellä Helsingissä*. Ihme kyllä niitä ei kiinnostaneet äitinsä kaikki entiset asuintalot Kallio-Alppila-akselilla (5 osoitetta) vaan ne halusivat mieluummin kiertää kaikkien leikkipuistojen kaikki telineet. Saivat samalla reilun annoksen paikalliskulttuuria (juopot puistoissa ja ruiskut kalliolla).

Sivistyneempääkin menoa tuli. Käytiin Töölössä Ratikkamuseossa ja virkistyttiin Korjaamon keidasmaisella terassilla vihamielisestä lokista piittaamatta. Ajettiin myös Stadionin torniin ja seurattiin lapsijalkapalloilijoiden sankkoja esiintymiä.

* Asuin kymmenen vuotta Helsingissä, mutta koskaan en käynyt Stadissa enkä sen Töölöössä. Asuin kotona, en himassa ja kävin töissä, en duunissa. Ansaitsin rahaa, en fyrkkaa. Joskus kyllä ajoin skurulla tsufeelle, mutta se johtui seurasta enkä oikeastaan edes tiennyt, mihin oltiin menossa.

siltasaarenkadun-rautainen-kuumailmapallo

Korjaamon-terassi

stadionin-torni

näkymä-kallioon

 

Nuorisolla jäi lonkeroa juomatta uimarannalla

Hämeenlinnalaiselta uimarannalta on löydetty kaksi avaamatonta lonkerotölkkiä viikonlopun jäljiltä. Kanta-Hämeen poliisin mukaan tapaus on ainutlaatuinen, sillä yleensä öisissä rantabileissä juodaan kaikki, mitä mukaan on kannettu.  Poliisilta löytyy kuitenkin myös ymmärrystä poikkeavaan käytökseen: ”Onhan selvää, että täysi tölkki painaa enemmän kuin tyhjä – sellaisen kuljettelu edestakaisin vaatisi voimaa, jota kasvavalla nuorella ei välttämättä enää yön tunteina juopottelun jälkeen ole.”

Paikallinen äiti teki karmean löydön lapsensa kanssa aamu-uinnin yhteydessä. ”Yleensä keräämme täältä tyhjät tuontitölkit uimareissullamme ja viemme ne roskiin kymmenen metrin päähän. Olin kyllä jo  vähän hämmästynyt, kun virolaisten kaljatölkkien lisäksi löysimme yhden kotimaisen panttitölkin, jota ei ollut rytistetty, mutta avaamattomat tölkit olivat järkytys! Alle kouluikäinen tyttäreni ei edes tajunnut, mitä puskasta minulle kantoi, mutta osasin onneksi peittää kauhuni lapsen silmien edessä. Toivottavasti tästä ei jää hänelle traumoja tai vääriä mielikuvia rantakäyttäytymisen säännöistä.”

Sosiaaliviranomaiset kiittävät aikuisen rauhallista toimintaa poikkeustilanteessa ja painottavat, että aikuisen käytös on aina esimerkkinä lapsille. ”Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapsensa käyttäytymään norminmukaisesti, jotta yhteiskuntarauha ei rikkoudu.”

Paikallinen äiti kertoo, että tähän saakka oikeanlaisen alkoholi- ja siisteyskulttuurin oppiminen on ollut asuinympäristössä luontaista. ”Toivottavasti tapaus ei toistu, sillä se antaisi aivan väärän käytösmallin rannalla keskenään käyville isommille lapsille. He kuitenkin ovat tulevaisuuden nuoria.”

Mustikat kypsiä Aulangolla

image

Käväistiin lauantaiaamun turistiratoksi tuijametsässä Aulangolla. Polun vieressä olivat mustikat jo niin kypsiä, että niiden ohi oli mahdotonta kävellä. Varsinkin kun autossa sattui olemaan juuri viisi muovimukia, jokaiselle omansa.

Kotiin Siwan pakastealtaan ja murotaikinan kautta. Piirakan täytteeksi mustikoiden lisäksi purkki mansikkajogurttia, johon sekaan yksi kananmuna.

Irtopohjavuokaan ja uuniin pariinsataan asteeseen vajaaksi kolmeksi vartiksi. Jähmettymisen jälkeen parempiin suihin kermavaaahdon kanssa. Vaniljajäätelökin kävisi.

Se tuijametsä on muuten hieno paikka, poikkeamisen arvoinen muutenkin kuin mustikka-aikaan.