Mustikat kypsiä Aulangolla

image

Käväistiin lauantaiaamun turistiratoksi tuijametsässä Aulangolla. Polun vieressä olivat mustikat jo niin kypsiä, että niiden ohi oli mahdotonta kävellä. Varsinkin kun autossa sattui olemaan juuri viisi muovimukia, jokaiselle omansa.

Kotiin Siwan pakastealtaan ja murotaikinan kautta. Piirakan täytteeksi mustikoiden lisäksi purkki mansikkajogurttia, johon sekaan yksi kananmuna.

Irtopohjavuokaan ja uuniin pariinsataan asteeseen vajaaksi kolmeksi vartiksi. Jähmettymisen jälkeen parempiin suihin kermavaaahdon kanssa. Vaniljajäätelökin kävisi.

Se tuijametsä on muuten hieno paikka, poikkeamisen arvoinen muutenkin kuin mustikka-aikaan.

Matto seinään

image

Mulla on pari pientä, kirjottua villamattoa. Ne ovat liian arkoja lattiaan laitettaviksi ja liian kivoja vinttiin piilotettaviksi. Olenkin ripustanut ne seinille.

Ripustusta varten olen ommellut nurjalle puolelle nauhakujan – tai siis harsinut harvaan. (Myös nuppineuloja voisi käyttää.) Kujaan olen pujottanut ohuen kepin tai tangon, jonka puolestaan olen ripustanut seinälle naulojen varaan. Näin maton paino jakautuu tasaisesti eivätkä ripustuskohdat venytä villaa.

On parempi tapa kuin naulata ’taulu’ seinään. Nimim. Kokemusta asiasta.

image

Saimaa vs. Vanaja

kirkas-vesi (640x480)

Saimaassa on kirkas vesi, Vanajavesi on humuspitoista.

jalanjälki-hiekassa (2)

Saimaassa on luonnollisia hiekkarantoja, Vanajavedessä ei juurikaan.

lossi (640x480)

Saimaassa on jännittävää tekniikkaa (kuten lossi), Vanajaveden ylittää silloin.

luolien-kallion-päällä (640x480)

Saimaan rannat ovat jyhkeitä kallioita, Vanajaveden rantamaisema on tasaisempi.

saari (640x480)

Saimaassa on saaria, joissa on torppia ja joiden rannoilla norppia. Vanajalla taitaa olla vain Pentti Linkola.

Saimaalla voi kävellä vetten päällä, Vanajassa on vähemmän kareja ja kiviä pinnan alla.

Saimaassa voi kävellä vetten päällä, Vanajassa on vähemmän kareja ja kiviä pinnan alla.

Kolme kontrastia Savonlinnasta

Vietin pitkän viikonlopun Saimaan rannalla: ei tarvinnut ruikuttaa. Lukemisen lisäksi vierailin oopperajuhlia odottavassa Savonlinnassa ja Salpalinjalla. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja silmissä vilisi siluetteja.

Kyrössalmen silta auki


Savonlinna on saarille rakennettu, ja vettä on kaikkialla. Kyrössalmen ohitussilta nopeuttaa niiden matkaa, jotka jatkavat esim. oopperajuhlien ja Olavinlinnan ohi. Silta avataan laivaliikenteelle. Tässä ’Puijo’ purjehtii kaupungista pohjoista kohden. (Perässä on komeaa tulla pienellä perämoottorilla.)

Olavinlinna

Oopperajuhlat vietti satasta viime vuonna. Nyt viikonloppuna valmistauduttiin uuteen puristukseen: lauantaina linnan liepeillä viriteltiin viulut ja muut soittimet myös liputtomien ohikulkijoiden iloksi.

Kongonsaaren konekivääriluolan suuaukko

Salpalinjaan kuuluva Kongonsaaren konekivääri- ja majoitusluola on vaikuttava näky varsinkin sisäpuolelta katsoen.

Kolmen kohdan ohje kesälukemiseen

image

Mikä sen parempaa kuin laiturilla loikoillessaan lukea laatukirjallisuutta?

Lautalaituri toimii erinomaisen hyvin sekä makuualustana että kirjatelineenä, kunhan teokset on valittu oikein. Kirjallisuuden kriteerit ovat: pehmeät kannet ja pari senttiä paksuutta – näin nivaskan saa sijoitettua laudanrakoon sopivalle lukuetäisyydelle makuuasennossa. Kun selkä on saanut tarpeeksi aurinkoa, käännetään puolta ja luetaan selällään niin kauan kuin kädet kestävät. Sitten uidaan ja palataan makuulle kuivattamaan selkää sekä toistetaan kohdat 2 ja 3, kunnes selviää, ”oliko tämä lyyrinen kaunotar pintakiillon karistua laskelmoiva narttu”.

Ei ollut.

(Caroline Courtney, Valkoinen unelma. Suom. Eija Vihtkari-Karjalainen. Viihdeviikarit. Hyvinkää 1986.)

Onko huomennakin pouta?

image

Täydellinen kesälomapäivä: aurinkoa kukonlaulusta lähtien, aamukahvit laiturilla, veneajelu kauppaan ja muuten vaan, kevyttä grillausta kolmeen otteeseen, uintimatka lämpimässä vedessä saaresta mökkirantaan, lempeät löylyt saunassa ja vilvoittavat vedet joka välissä.

Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta.

Kyllä kesä kastelee, minkä kuivaa

image

Internetissä todettiin, että pyykin kasteleminen narulla on tarpeetonta. Niinhän se on, mutta lomalla on niin kiire maata aurinkosäällä rannalla, että pyykkejä ei jouda ajattelemaan saati pilviä kyttäämään. Hyvä kun ehtii kaiken kiireen lomassa konetta pyöräyttää!

Mulla oli juuri yksi pyykkitelineellinen ulkona kolme päivää. Aurinkoinen sää kuivatti narun alkupään siihen mennessä, kun olin saanut kassin ripustettua, mutta sitten lähdettiin uimaan ja vaatteet jäivät a) narulle b) rannalle. Muutama päivä meni, ennen kuin minä ja kuivat vaatteet kohdattiin seuraavan kerran telineen tienoilla.

Karhu vältti täpärästi ihmisen

Pekka Karhu (nimi muutettu) kertoo:

Olin herännyt tapani mukaan aikaisin. Aamu oli aurinkoinen ja ilmassa tuoksui kesä, joten lähdin liikenteeseen välittömästi ja jätin aamutoimet tapojeni vastaisesti väliin. Suuntasin kulkuni läheiselle suoläntille, jossa käyn säännöllisesti tarkkailemassa lakkojen kypsymistä. Matkalla sinne pysähdyin ihailemaan alkukesän puolukanvarpuja: liikutuin jälleen kerran puolukankukkien samanaikaisesta herkkyydestä ja vahvuudesta.

Suon laitaan päästyäni kiireeni kostautui. Vatsassa oli eilisen aterian paine, ja tarpeet oli pakko tehdä siihen koivun juurelle. Yleensä katson vähän tarkemmin, missä suoleni tyhjennän, mutta tänään hätä (hah hah, sanaleikki tarkoituksellinen) ei lukenut lakia.

Suo oli yhtä kaunis kuin aina: tupasvillat levittäytyivät pehmeänä pumpulina tuoksuvien suopursujen päälle ja lakkaraakileet hohtivat kuin himmeät jalokivet vihreän sametin seasta. Lakkojen kypsymiseen olisi vielä pari viikkoa aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaisi. Vähän huoletti lämpimästä toukokuusta johtuva suopohjan kuivuus, kunpa se vaan ei häiritsisi kukkien kehittymistä ja marjojen kypsymistä.

Yhtäkkiä alkoi metsänreunasta kuulua ihan kamala meteli. Myös haju oli karsea, oikein yrjötti. Siellähän oli kaksi ihmistä metsäläisiksi naamioituneina! Meikäläistä ei kuitenkaan rönttövaatteilla hämätä, sillä viimeistään Eau de Mökin käry paljastaa kaupunkilaisen. Akoilla oli niin kova kälätys päällä, etteivät ne huomanneet minua. Seurasin, kun ne hiihtelivät suolla kumisaappaissaan ja talloivat lakkoja jalkoihinsa – eikö niillä ole silmiä päässä? Siinä ne katkoivat suopursun varsia kimppuunsa, hätistelivät hyttysiä, kyykistelivät kännykkäkameran kanssa ja räpättivät ihan koko ajan. Melkein jo meinasin mennä sanomaan niille, kun yhtäkkiä tuli täysin hiljaista ja ne pysähtyivät kuin seinään.

Ne olivat törmänneet aamuiseen kasaani. Näyttivät ensin vähän hämillisiltä ja ihmetteleviltä, mutta älysivät onneksi poistua paikalta ja äkkiä sittenkin. Kuva niiden piti siitä paskakasastakin kuitenkin ottaa. Hullut.

Soitinkin jo Otsolle, että nyt on bongattu se tamperelainen.

Kierrätyskelpoiset huonekalut Luotsi-säätiöön

Poikkesin aamulla työmatkalla Luotsi-säätiön rakennuskierrätykseen. Auton perä oli täynnä edellisestä muutosta ylijäänyttä tavaraa, jonka olin saanut siivottua vintiltä alas. (Siivouspäivän jälkeenhän tein päätöksen, että kerran henkisesti hylätty tavara ei enää varastointiin palaa.) Rakennuskierrätys otti vastaan mm. mulle tarpeettomat mutta edelleen ehdottoman käyttökelpoiset Lundian hyllylevyt ja kaapinovet, Ikean seinähyllyt, vaatetelineet ja komeronovet (vielä paketissa!), uuteen makuutilaan mahtumattoman yöpöydän ja muuta sekalaista, myös pientavaraa.

Tavarani menevät myyntiin joko rakennuskierrätykseen tai kierrätysmyymälään. Rakennuskierrätyksen suurin asiakasryhmä ovat rakentajat ja remontoijat sekä mökkiläiset. Kierrätys on avoinna ympäri vuoden, mutta vuoden vilkkain aika on kevät, jolloin rakentajat heräävät talviuniltaan sekä alkukesä, jolloin mökkiläiset saapuvat seudulle.

Tavaraa tarjotaan ympäri vuoden. Rakennuskierrätys ei ota vastaan korjauskelvottomia tai myytäväksi käymättömiä tuotteita, vaan käännyttää roskakuormakuskit kaatopaikalle. Tuotteet lajitellaan ja korjataan, minkä jälkeen ne hinnoitellaan myyntiä varten. Hinnat ovat halpoja, mutta tavaraa ei jaeta ilmaiseksi: toiminnan tarkoitus on pitää pyörät pyörimässä voittoa tuottamatta.

Sitten kun haluan seuraavan kerran uusia vessan ilmeen, käyn hakemassa täältä vihreän istuimen!

Luhalahti palvelee mökkiläistä

Olin viikonloppuna hyvän ystävän mökillä Ikaalisissa. Perjantai-illan vesisateen ja sunnuntaiaamun auringonpaisteen väliin mahtui pilvipoutainen lauantai täynnä toimintaa.

Mökkiä lähinnä oli Luhalahden kylä (pop. 300). Kaikki tarvittava löytyi:

  • Luhalahti City -autohuolto tarjosi kaasupullon ja vesivessan.
  • Huopion markkinoilta saatiin rengaspoltin ja ruisleipä.
  • Myllyn kirpparilta mukaan tarttuivat mm. mokkasaapikkaat ja Mouli-raastin.

Huopion markkinatLuhalahden autohuolto

Myllyn kirppari