Vanhempainyhdistys tarjosi aamukahvit

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys oli tänä aamuna koululaisia ja vanhempia vastassa kahvitermarein ja sämpylätarjoiluin. Kahvinjuonnin lomassa kerroimme yhdistyksen toiminnasta ja siitä, miten jäsenmaksuilla piristetään kouluarkea.

Varapuheenjohtaja Jenni Helenius oli mukana pöydän pystytyksestä saakka. – Tässä on käynyt kymmeniä vanhempia ja lapsia, ja vastaanotto on ollut tosi positiivinen. Väkeä on kiinnostanut yhdistyksen toiminnan lisäksi uuden Tuomelan koulun kuulumiset. Meidän kanssamme onkin kahvipisteellä ollut myös opettajia ja muuta henkilökuntaa, jotka voivat kertoa uuden rakennuksen uudesta pedagogiikasta.

image

Hämeenlinnan yhteiskoulun yläkoulu ja alakoulun parakit ovat myös vanhempainyhdistyksen toiminnan kohteena.

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys tekee pääasiassa muuta kuin järjestää tilaisuuksia. Viime vuosien aikana Tuomelan koulun sisäilmatilanne on työllistänyt yhdistystä miltei eniten: olemme pyrkineet vaikuttamaan asioihin alotteita ja vetoomuksia tekemällä, mielipiteitä keräämällä ja välittämällä sekä toimikuntiin ja työryhmiin osallistumalla. Suoraan oppilaisiin liittyen olemme jakaneet stipendejä, rahoittaneet tapahtumia ja hankkineet lapsille leikkivälineitä. Nyt meneillään on piha-alueisiin ja välituntivälineisiin kohdistuva projekti HAMKin kanssa, ja varastossa odottavat tarvikkeet remonttityömaan aitaan maalattavia ’lapsivaroituskylttejä’ varten.

Kiireinen syksy on siis tulossa. Yhdistykseen ovat tervetulleita kaikki vanhemmat: toimintaan voi osallistua halvalla itse tekemällä – tai helpolla jäsenmaksun maksalla. Katso hykvanhempainyhdistys.net ja vaikuta koululaisten arkeen!

Lehtikaali-kylmäsavulohi-uunimunakas

Äiti toi vanhoja lehtiä luettavaksi. Yhdessä Kodin kuvalehdessä oli mainioita arkiruokia, jotka on nopeita tehdä (joskin alkuvalmistelut kestävät jonkin aikaa). Tänään meillä syötiin uunimunakasta, jossa oli lehtikaalia ja kylmäsavulohta – voin suositella. Mutta mähän tykkäänkin sekä kaalista että kalasta.

lehtikaalikylm�savulohiuunimunakasOlisin linkittänyt ohjeeseen, mutta sitä ei ollut Kodin kuvalehden kokkaussivuilla saatavilla. Munakkaan täytteessä oli sipulia, lehtikaalia, kylmäsavulohta ja sinappia. Varsinainen taikina tehtiin munista, maidosta ja juustoraasteesta, Mausteina suola ja pippuri (kun sitä muskottipähkinää ei sattunut olemaan). Munakasmassa tehtiin erikseen, samoin täyte. Jäähtynyt täyte kaadettiin munien sekaan ja koko massa voideltuun uunivuokaan. Munakasta paistettiin 200 asteessa 20 minuuttia.

(Lapset söivät kaupan valmiita jauhelihapihvejä ja lämmitettyjä paistettuja perunoita.)

Ne ok? Saippuakauppiasko? En.

saipouapaketin kansi

Tällainen siitä itsetehdystä saippuasta piti tulla.

maksamakkarasaippua

Tällainen tuli.

Nailed it.

Eteisen seinät maalattu

Eteisen seinillä olivat tapetit ja boordi jo parhaat päivänsä nähneet. ’Puhdistus’ tehtiin maalilla: Lujasta NCS-sävy S 0500-N pari kertaa päällekkäin.

numda-mattoSävy sopi paremmin kuin hyvin kashmirilaiseen numda-mattoon, joka taas passasi sinivihreän harmaan lattian väriin. Valkoisessa – murretussakin – on se hyvä puoli, että se tuo valoa ja luo tilan tuntua ahtaaseen eteiseen. (Tilaa tuli silläkin, että maalauksen tieltä raivattiin ylimääräinen roina pois. Jos se pysyy muualla, ilmavuus säilyy sisääntulossa.)

(Asiasta kukkaruukkuun eli mattoon: käsinkirjotut villahuopamatot ovat kauniita, mutta eivät kestä kovaa kulutusta. Tämä kappale on ollut säilössä vaikka kuinka kauan, ja nyt seinälle ripustettuna se on sentään ilo silmälle joskaan ei jalalle. Toinen matto mulla roikkuu vessan seinässä, ja sitähän katselee paljon mieluummin kuin huonosti maalattua lasikuitutapettia!)

Pysyykö Luja kaakelissa?

Keittiön puuhellan takana on väri-iloittelu ja kaakelikokoelma: sileä seinäpinta on vihreä, osa kaakeleista vaaleansinisiä ja osa valkoisia ja sinikukallisia. Tai oli – koko kulman päälle maalattiin Luja 7:n sävy K499 eli harmaa.

lujalla-maalattu-kaakeliEnsimmäinen kulutustestikin on jo tehty. Päivää maalauksen jälkeen uunista pukkasi kaakeliin puolen tunnin ajan kanansiipistä höyryä. Maali ei ollut siitä vielä millänsäkään, joten ihan hyvältä vaikuttaa! Ja onneksi tiskirättikään ei käy seinillä turhan usein.

Niin on, jos siltä näyttää

Kesän aikana on ollut paljon puhetta somen vaikutuksesta ihmisen käytökseen: sen on pohdittu tekevän meistä valehtelijoita tai muuttavan minuutta. Mielestäni kyse on valehtelun sijaan valinnoista, ja uskon vakaasti hymyilyn tekevän onnelliseksi.

Esimerkkinä viikonloppu:

kaljateltan runko puutarhassa

Aurinko paistoi ihanasti. Avasin kaljateltan aurinkovarjon ensimmäistä kertaa koko kesänä ja istuin paistattelemassa kylmää olutta siemaillen. Minnekään ei ollut kiire.

kottikärry rikkaruohoja täynnä

Paitsi tyhjentämään kottikärryjä rikkaruohokuormasta, käynnistämään trimmeriä, hakemaan vettä, huuhtelemaan saviruukkuja etanoista, ripustamaan harsoa takaisin kasvimaalle parsasalaatin ja lehtikaalien suojaksi, nostamaan perunoita ja poimimaan salaattia.

Kumman tunteen halusin itse muistaa ja muille jakaa?

Haastava haaste

Neulomisen ja nillittämisen ohessa Eltsu heitti haasteen: pitää vastata 11 kysymykseen ja haastaa 11 muuta mukaan 11 uudella kysymyksellä. Menee enemmän kuin tunti päivässä! Kiitos vaan, mutta koska mulla muutenkin on tapana oikoa (kaikkea muuta kuin koipia), sovellan vähän.

  1. Miksi ja miten bloggaat?
    Huvin vuoksi ja mielenterveyden kannalta. Kirjoitan yleensä läppärillä, usein tabletilla ja pakon edessä myös kännykästä.
  2. Oletko multitaskaaja = mitä teet samalla kun neulot?
    Olen. Lähellä pitää olla vähintään kirja tai lehti tai telkkari tai tabletti tai ihminen tai kahvikuppi tai viinilasi. Ihan paras yhdistelmä on ihminen ja viinilasi!
  3. Haluatko oppia lisää neulomisesta/mitä taitoja?
    Haluaisin oppia sen, että mallitilkku kannattaa aina tehdä ja myös ohje lukea huolella ennen aloittamista.
  4. Paras keinosi rentoutua?
    Tietoisesti en rentoudu päivän aikana, säästän kaiken jännityksen ja pinteen. Sitten juuri ennen nukahtamista se puolihorros, jolloin tajuaa olevansa rajalla ja täysin rento – aina oikein odotan iltaa ja nukkumaanmenoa!
  5. Lempiruoka ja kuinka sen teet?
    Voissa paistetut ahvenet, uudet siiklit ja kylmä olut. Aina olen tehnyt sitä miesten kanssa.
  6. Motto?
    Kaikki järjestyy.
  7. Unelmien matkakohde?
    Joku kaukainen paikka, jonne pääsee teleportaatiolla.
  8. Tärkein neulontakikkasi ja mistä opit sen?
    Sukan tarkka päättely on ihan turhaa. Opin tämän kantapään kautta.
  9. Käsityöostos, jota kadut?
    Neuleharppu.
  10. Jos sormesi amputoitaisiin, etkä enää kykenisi neulomaan, mitä tekisit?
    Ottaisin esiin sen neuleharpun.
  11. Elämän tarkoitus?
    42.

Heitän haasteen eteenpäin näillä kysymyksillä:

  1. Paljonkohan pikabetonia tarvitaan neljään neliöön seitsemänsenttistä kurakakkua?
  2. Laitoinkohan pyörän lukkoon?
  3. Onkohan passi kirjahyllyssä vai jossain ’hyvässä tallessa’?
  4. Jäiköhän tämän päivän ruoista riittävästi tähteitä huomiselle?
  5. Onkohan huomenna pouta?
  6. Joko kello on jo noin paljon?

Eihän tästä enää tule mitään! En lupaa haastaa yhtätoista uutta bloggaajaa, vaan laatu korvaa määrän tuonnempana. Kiitos kaunis haasteesta Eltsulle kuitenkin – ihan hauska juttu!

Villahousut jämälangoista

Tulee se talvi vielä! Neuloin kesälomalla jämälangoista villahousut Sanna Vatasen ohjeilla.

Projektin eka vaihe oli järjestellä kaikki loppukerät sävyjen mukaan. Lasipurkeista näkee heti, mitä on tarjolla ja kuinka paljon.

Projektin eka vaihe oli järjestellä kaikki langanloput sävyjen mukaan. Lasipurkeista näkee heti, mitä on tarjolla ja kuinka paljon.

Sitten vaan neulomaan. Malli oli niin yksinkertainen, että se ei vaatinut keskittymistä eikä pitkiä rupeamia. Aamukahvin lomassa sai aikaan monta kerrosta.

Sitten vaan neulomaan. Malli oli niin yksinkertainen, että se ei vaatinut keskittymistä eikä pitkiä rupeamia. Aamukahvin lomassa sai aikaan monta kerrosta.

Päätteleminen on tuskaa. Minimoin sen neulomalla vaihdoskohdassa vanhaa ja uutta lankaa 4-5 silmukan verran päällekkäin. Ylimääräiset päät vain saksin pois.

Päätteleminen on tuskaa. Minimoin sen neulomalla vaihdoskohdassa vanhaa ja uutta lankaa 4-5 silmukan verran päällekkäin. Ylimääräiset päät vain saksin pois.

Does my butt look big in this? Oh yes.

Does my butt look big in this? Oh yes.

Sanna Vatanen: Neulo, virkkaa, kirjo jämälangoista. WSOY 2010.

Viimeinen kesä Mukkulan leirintäalueella

Oltiin viime viikko kahden aikuisen ja neljän lapsen voimin Mukkulan leirintäalueella Lahdessa. Majoituimme kuuden hengen kaksikerroksisessa mökissä, jossa oli sähköt, suihkut, pesukoneet, jääkaapit, mikrot ja muut mukavuudet. Muistelimme vieraidemmekin kanssa muinaisia leirintäaluekokemuksiamme. Olipa jollain jopa traumoja telttailusta.

  • 70-luvulla ajettiin koko perheen voimin kesälomalle. Neljä henkeä ja soputeltta kuplavolkkariin ja kauas!
  • 80-luvulla kolkuteltiin likkakaverin kanssa Provinssirockiin junalla, pikkuteltta ja makuupussit rinkoissa.
  • 90-luvulla poikaystävän kanssa kohteena asuntomessut – kulkupelinä oma auto!
  • 2000-luvulla en tainnut käydäkään teltassa. Paitsi kaljateltoissa.
  • 2010-luvulla harjoiteltiin lapsen kanssa telttailua serkun vuokramökin pihassa.

Viime viikolla Mukkulassa pystyssä oli pari telttaa; muut asukkaat majoittuivat asuntoautoissaan tai -vaunuissaan sekä mökeissä tai huviloissa. Myös Mukkula leirintäalueena on häviää kartalta: kaupunki suunnittelee paikalle tapahtumapuistoa ja mahdollisesti hotellia Mukkulan kartanon täydentäjäksi.

Huvila-ja-pallogrilli.jpg

Kyllä kesään pallogrillaaminen kuuluu.

Aamu-Vesijärven-rannalla.jpg

Vesijärvi on suhteellisen suuri. Rannoilla on vaikka mitä: surffiklubista kuolleeseen haukeen ja uimarannasta kanadanhanhiin.

keittokatos-tyhjillään.jpg

Keittokatoksessa ei ollut tungosta.

rikkinäinen-sulkapallo.jpg

Alueella oli tenniskenttä, ja respasta sai lainata varusteita. Sulkapallo oli saanut vuosien varrella kovaa kyytiä!

Kantolassa Hämeenlinnan isot kirpputorit

Kirpputorikierrokset jatkuvat, nyt suunnitelmallisesti yhdellä suunnalla. Kantola on entistä ja nykyistä teollisuusaluetta, ja siellä onkin kolme isoa itsepalvelukirpputoria:

  • Hämeenlinnan suurkirpputori (Keksikatu 5)
  • Timon tori (Kantolankatu 7)
  • Kantolan kammari (Vanajantie 5, autolla Puusepänkadun kautta parkkiin).

Kaikki nämä sijaitsevat entisissä tehdas- tai myymäläkiinteistöissä, ja pöytiä on paljon, joten tarkka kiertely kestää. Tarjonta on kirjavaa kirjoista kippoihin ja kengistä kalusteisiin, ja hintahaarukka on leveä: Sorsakosken aterimia saa eurolla yhden tai kymmenen pöydästä riippuen! Löytyy tavaroita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan (patterikäyttöinen pyörivä ripsiharja) ja esihistoriallisia esineitä (Donkey Kong -elektroniikkapeli).

Loistavien löytöjen ja kaiken kurantin lisäksi löytyy myös surkeita yrityksiä: maksullista mainostavaraa, likaisia ja rikkinäisiä tai pilalle pestyjä vaatteita, toimimattomia sähkövälineitä, käytettyjä kosmetiikkapakkauksia, aloitettuja käsitöitä, haljenneita lautasia, homehtuneita koristekurpitsoita. Ei hullu se, joka pyytää?

.