Baby Born -vaatteet vanhoista teepaidoista

Tämä ilta menikin vauvainpukimoa pitäessä: tytön kaksi Baby Born -nukkea saivat itselleen vaatteet. (Viimeiset puoli vuotta ne ovatkin maanneet alasti kirjahyllyn muovilaatikossa.)

Aineksina käytin toissailtana vaatekaapista siivottuja, pieneksi jääneitä ja kierrätykseenkin kehnoja lasten teepaitoja. Niitä on kokonainen pussillinen:  tahraisia, virttyneitä, venyneitä, haalistuneita, värjääntyneitä, saumakiertoisia, pikkureikäisiä, silmäpakoisia, nyppyisiä, ryppyisiä. Ja vasta viime viikolla ne oli vielä lasten päällä koulussa…

Joskus olen leikannut Suuresta käsityölehdestä nukenvaatekaavat housuille, paidalle ja hupulliselle liiville. Niitähän sitten tuli:

baby-born-vaatteet

Tandi Kakkonen (vas.) sai verkkahousut ja huppuliivin mummun Espanjan-tuliaisesta. Todella törkyiseksi pidetyn jalkapallopaidan parhaat palat eli numero ja vaakuna odottavat vielä käyttöä tilkkulaatikossa.

Tandi (oik.) halusi pyjaman Tutta-tuotteen retronorsusta. Alkuperäisen yöasun housut olivat jo jatkaneet matkaansa matonkuteeksi, mutta paidasta sai mainiosti vauvanukelle sekä ylä- että alaosan.

P.S. Tytöllä on siis kaksi Baby Born -nukkea, joiden nimet ovat Tandi ja Tandi Kakkonen. Ei aavistustakaan, miksi. Tandi on nähnyt enemmän elämää eikä ole peseytynyt noin kolmeen vuoteen. Tandi kakkonen puolestaan on kirkasotsaisempi kesällä uimassa käytyään, ja vesi hölskyy mahassa vieläkin.

P.P.S. Kaikki voisi kyllä laittaa Suomen poistovaatekeräykseen.

P.P.P.S. Harrastetaan meillä muunkinlaisia nukenvaatteita.

Kierrätyskeskuksesta uusi pöytä parillakympillä

Entisessä kodissa oli keittiön ja olkkarin välissä noin kolmemetrinen ruokailutila, johon mahtui noin kolmemetrinen pöytä. Nykyisessä kodissa sellaista ei ole, vaan suorakulmainen ruokapöytä on keskellä neliönmuotoista keittiötä.

Isossa pöydässä on hyvä puolet: sen ääreen mahtuu vaikka kymmenen ihmistä ruokailemaan. (Huono puoli on, että ruoka jää uuniin, koska luukkua ei mahdu avaamaan.) Hyvää on sekin, että pöydän ääressä voi tehdä mukavasti töitä ja läksyjä ja askarteluja. (Huono puoli on, että isolle pinnalle mahtuu paljon tavaraa, vaikka entisiä ei raivaa.) Iso pöytä on siis tukeva ja käytännöllinen, mutta tässä keittiössä vähän pienempikin riittäisi.

luotsi-säätiön-kierrätysmyymälä-hämeenlinna

Kävin Luotsin kierrätyskeskuksen myymälässä yhden ruokakauppareissun yhteydessä, ja kuinka ollakaan, siellä oli meille uusi pöytä. (Siis meille+uusi, ei uusi+pöytä.) Pyöristetyt kulmat (hyvästi reisien mustelmat), jatkopala (tilaa tarvittaessa kahdeksalle) ja riittävän siisti (vahakankaat käyttöön). Kaksikymppiä! (20 e!)

Vanha pöytä meni vintille odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaa. Se voi jopa olla Luotsin kierrätyskeskus.

 

Kuvan pöytä ei liity tapaukseen.

Kierrätyskelpoiset huonekalut Luotsi-säätiöön

Poikkesin aamulla työmatkalla Luotsi-säätiön rakennuskierrätykseen. Auton perä oli täynnä edellisestä muutosta ylijäänyttä tavaraa, jonka olin saanut siivottua vintiltä alas. (Siivouspäivän jälkeenhän tein päätöksen, että kerran henkisesti hylätty tavara ei enää varastointiin palaa.) Rakennuskierrätys otti vastaan mm. mulle tarpeettomat mutta edelleen ehdottoman käyttökelpoiset Lundian hyllylevyt ja kaapinovet, Ikean seinähyllyt, vaatetelineet ja komeronovet (vielä paketissa!), uuteen makuutilaan mahtumattoman yöpöydän ja muuta sekalaista, myös pientavaraa.

Tavarani menevät myyntiin joko rakennuskierrätykseen tai kierrätysmyymälään. Rakennuskierrätyksen suurin asiakasryhmä ovat rakentajat ja remontoijat sekä mökkiläiset. Kierrätys on avoinna ympäri vuoden, mutta vuoden vilkkain aika on kevät, jolloin rakentajat heräävät talviuniltaan sekä alkukesä, jolloin mökkiläiset saapuvat seudulle.

Tavaraa tarjotaan ympäri vuoden. Rakennuskierrätys ei ota vastaan korjauskelvottomia tai myytäväksi käymättömiä tuotteita, vaan käännyttää roskakuormakuskit kaatopaikalle. Tuotteet lajitellaan ja korjataan, minkä jälkeen ne hinnoitellaan myyntiä varten. Hinnat ovat halpoja, mutta tavaraa ei jaeta ilmaiseksi: toiminnan tarkoitus on pitää pyörät pyörimässä voittoa tuottamatta.

Sitten kun haluan seuraavan kerran uusia vessan ilmeen, käyn hakemassa täältä vihreän istuimen!

Pihan perällä paskamarja

Tontillani on talon lisäksi talousrakennus eli pihasauna-liiteri-huusi-yhdistelmä. Sen takaa löytyi edellisten omistajien perua mm. wc-pönttö. Posliini piti pitkään majaansa entisen huusin nurkalla, mutta tänä keväänä siirsin sen parempaan paikkaan kasvihuoneen kulmaan.

posliinipöntto-terttuseljan-juurellaVanha vessanpönttö on nyt terttuseljan juurella. Terttuseljaa sanotaan myös paskamarjaksi, sillä se viihtyy rehevässä maaperässä – esim. entisajan huusin tai nykyajan navetan takana. Tai kaupunkilaisen kasvimaan kulmassa.

Paikka oli valitettavasti liian pimeä kasvien kasvatukseen. Pönttöön istutettu köynnöskrassi ei lähtenyt kasvamaan, joten siirsin sen suosiolla aurinkoisempaan kohtaan. Posliinissa voi sen sijaan säilyttää istutuslapioita ja lasten kastelukannua.

Suomen poistovaatekeräys hakee tekstiilit kotoa

Taannoisen siivouspäivän myynti oli varsin vaatimatonta. Valtavan reedauksen tehtyäni en enää palauttanut yhtään tavaraa vinttiin, vaan pinosin kaiken kuistille odottamaan seuraavaa osoitetta. Näin motivoin myös itseäni loppusijoituspaikan löytämiseksi.

Tänään kävi Suomen poistovaatekeräyksen pakettiauto pihassa, ja pääsin eroon vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista ja tekstiileistä. Firma käy hakemassa kotoa kaikenlaiset tekstiilit sekä lajittelee ja myy tai toimittaa ne eteenpäin.

Sylvain ja Irene Kipré kertovat liiketoiminnastaan ja ideologiastaan: – Haluamme tehdä hyvää, mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Me keräämme Suomessa tarpeettomat tekstiilit ja toimitamme ne joko myyntiin tai jatkokäsittelyyn. Haluamme edistää kestävää kehitystä ja auttaa tarvitsevia: Poistovaatekeräyksen avulla pystymme lisäksi myös elättämään itsemme.

Noutopalvelu on otettu hyvin vastaan. – Varsinkin ihmiset, joilla ei autoa käytössään, ovat iloisia saadessaan tavaran kiertoon ja nurkat puhtaiksi. Meillä on myös ’kanta-asiakkaita’, jotka kerran omat varastonsa tyhjennettyään levittävät sanaa naapurustoon ja soittavat kuukauden päästä meidät uudelle keikalle, Irene kertoo.

Tässä siis ilosanomaa muillekin hamstereille. (Vaikka todellinen ekoteko oliskin jättää ostamatta.)

(Juttu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 3.4.2013)

Viljelykartta

image

Tehdään pankin kirjekuoren takapuolelle multahanskat kädessä. Jätetään yöksi penkille sateeseen. Korjataan kahden viikon päästä lajit, kuin huomataan, mitä on istutettu. (Todennäköisesti korjataan myöhemmin lisää.) Säilytetään jääkaapin ovessa ja todetaan, että pitäisi merkitä kunkin lajin itäminen ensimmäisten vihreiden noustua. Todetaan, että persilja on paljon hitaampi kuin tilli.

Tietty rivit voisi merkitä  maahankin rullaksi käärityillä siemenpusseilla tai vaikka muoviveitsillä, mutta näin on jännittävämpää.

Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”

Siivousta ennen siivouspäivää

Päätin juuri osallistua tämän vuoden siivouspäivään 25.5. Siivouspäivän idea on simppeli: tuolloin voi kipata kadunvarteen tavarat, joista haluaa päästä eroon. (Toki jos kukaan ei ole halunnut ostaa tai ottaa kamoja itselleen, on ne kärrättävä muualle kierrätykseen tai palautettava omaan säilytykseen.)

Aloitin raivauksen vintistä, jonne olen talven mittaan kerännyt itselle tarpeetonta tavaraa. Purin jätesäkit pahvilaatikoihin: yhteen omat vaatteet, toiseen lasten, yhteen kengät, yhteen kankaat jne. Suunnittelen kantavani laatikot myyntiin sellaisinaan ja hinnoittelevani erittäin halvaksi. Aika systemaattista, vai mitä sanot, Jenni?

kirpparitavarat-laatikoissa

Vintissä on myös huonekaluja, joita en saa kadunvarteen kannettua. Näitä meinasin puffata jo etukäteen, ja sitä tarkoitusta varten otin valokuvia. Tarjolle tulee siis myös kerrossänkyä ja klaffituolia, betonimyllyä ja puruimuria. (Purut meni jo.)

Kolme konstia torjua kelluvat rusinat

Kelluvat rusinat ovat yksi vapun ilmiö. Jos niistä ei niin välitä, niin siilaamiseen on konstit:

  1. Pane sukkahousut päähäsi ennen siman juomista, niin rusinat siilautuvat pois jo ennen huulia.
  2. Pane sukkahousut lasin päälle filtteriksi, niin rusinat jäävät lasiin jo kallistaessasi.
  3. Pane sukkahousut simapullon suulle ennen kaatamista, niin kelluvat rusinat jäävät pulloon.

simashandy

Bonusvinkki: sekoita vappushandy simasta ja keskikaljasta (half-and-half) – joko rusinoilla tai ilman.

Sieni-pekonipiirakka

Taikina

  • 300 g perunamuusia
  • 150 g voita
  • 4 dl vehnäjauhoja

Täyte

  • 100 g pekonia
  • 200 g sieniä
  • 1 sipuli
  • 2-3 rkl pestoa
  • 2 dl kermaviiliä
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl juustoraastetta
  • mustapippuria

Taikinan ainekset nypitään tasaiseksi massaksi ja annetaan kohmettua jääkaapissa. Sienipekonitäyte (ainekset pekonista pestoon) paistetaan pannulla. Loput sekaisin päälikerrokseksi.

Taikina taputellaan tasaiseksi uunipellille, täyte lisätään ja kermaviiliseos kaadetaan päällimmäiseksi. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

Ohje Hämeen sanomista, kiitos toimittaja Anna-Mari Vuollet: tähän upposi mukavasti ylijäänyt perunamuusi ja viime syksyn viimeiset pakastesienet.