Olen aina suhtautunut parasta ennen -päiväyksiin epäillen. Ostan suurella riemulla oranssilla laputetut elintarvikkeet pois kuleksimasta (joko suoraan lautaselle, jääkaappiin odottamaan tai pakkaseen pantavaksi) ja arvioin ruoan kuntoisuuden ulkonäön, tuoksun/hajun sekä maun perusteella.
Jos Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sebastian Hielm on sitä mieltä, että ”niin kauan kun tuote ei näytä, haise tai maistu pahalta eikä siinä ole hometta, se on syömäkelpoista”, niin ei voi kansalainen olla muuta kuin samaa mieltä.
Ja tämä kansalainen tekee puoli vuotta kellarissa maanneesta kaalista ja kuukauden jääkaapin perällä piileskelleestä kermaviilistä raikkaan kaalisalaatin, joka voittaa terveellisyydessään ja tuoreessa maussaan toiselta mantereelta tuodut pussipilkotut salaatit. Kylkeen kolmekymppistä makkaraa – nam.
Kiitos, Taina,
Makkaranteon toiseksi kivoin vaihe on massan pursottaminen suoleen. Tasaisen pötkön aikaansaaminen vaatii vähän harjoittelua, mutta jo kymmenennen metrin kohdalla tuote alkaa olla tasapaksuista ja ilmakuplatonta. Pitkät pätkät kiepautetaan makkaroiksi ja kypsennetään vaihtoehtoisesti vedessä, paistinpannulla, uunissa tai kaikissa kolmessa.



