Tutuiksi jo ennen koulua

Toinen Tuomelan koulun tulevista ekaluokista tapasi tänään toisensa jo etukäteen: kaksi äitiä kutsui lasten perheitä kooolle, jotta tuleva koulunaloitus olisi mukavaa tutussa porukassa.

Katri Järvenpää kertoo ideasta: – Lapsia tulee luokalle useasta eskarista, eivätkä kaikki suinkaan tunne toisiaan. Lisäksi kouluun tutustumisen päivä oli aika hektinen, eivätkä siinä vanhemmatkaan ehtineet juuri sanaa vaihtaa. Ajattelimme, että olisi kiva niin lapsille kuin aikuisille treffata ainakin kerran ennen kuin elokuussa koulun pihalla!

Aulangon kodalla olikin aamupäivällä tänään vähän toistakymmentä aikuista ja saman verran lapsia. Parin tunnin aikana tulevat koulukaverit  ehtivät paitsi syödä grillimakkaraa myös söyriä kepeillä nuotiota, riekkua halkolaatikon päällä, pitää jalkaa muurahaispesässä, kiivetä ison kiven päälle ja heitellä lippalakkifrisbeetä. Muunmuassa.

 

Kaikkia retkikutsu ei valitettavasti tavoittanut, sillä tulevien koululaisten yhteystietoja ei tapahtuman järjestäjillä ollut. Sana kulkikin tuttujen kautta ja suusta suuhun, ja niin saatiin noin puolet porukasta kasaan. Tänään mietittiin jo mahdollista seuraaavaa tapahtumaa ja sen kutsumiseen sähköpostirinkiä tai vanhempainyhdistyksen roolia tämänlaisessa toiminnassa.

Extremeä Evolla

Oltiin porukalla Evolla pitämässä kokousta. Aurinkoinen aamupäivä istuttiin neukkarissa koneiden kanssa ja vedettiin vielä verhoja eteen, ettei aurinko heijastanut näytöille eikä vaalentanut valkokangasta. Tavanomainen päivä toimistossa siis, konttorirotta ei valossa viihdy.

Iltapäivällä oli virkistyksen vuoro: luvassa oli potkupyöräilyä metsämaastossa ja maantiellä.  Läppärit laukkuun ja auton tronkkiin, vaihde vapaalle, tennarit jalkaan, kypärät päähän ja kickbike kiitoon.

Kiito tyssäsi ensimmäiseen ylämäkeen, joka oli kivisellä ja juurisella metsäpolulla. Vauhdin hidastuttua myös hyttyset saivat meidät kiinni. Niitä ei pyörää juosten taluttamalla päässyt pakoon. Sitten alkoi ukkonen jyrähdellä, eikä aikaakaan kun jo satoi. Taukopaikalle ei onneksi ollut pitkä matka, ja kun pääsimme laavun suojiin, sadekin laantui.

Nokipannukahvin ja naku-uinnin jälkeen käännettiin pyörät ja lähdettiin takaisin Evokeskukseen. Alkoi sataa vettä: paita ei enää ollut hikinen. Sitten tuli rakeita: ropina kuului kypärään. Kura roiskui eteen ja taakse, kun kiidettiin metsätietä pitkin. Rillit kastuivat ja huurustuivat, selässä oli rapaviirut, pohkeet saivat hiekkapesun.

Perille kun päästiin, alkoi aurinko paistaa.

Vuoden toistaiseksi paras työpäivä!

 

Portti puutarhaan

Irrotin syksyllä talon seinästä villiviiniköynnöksen, joka oli syönyt sadeveden kanssa nurkkahirttä. Köynnös makaili ensin maassa pitkin pituuttaan, kunnes siirsin sen kevytkasvihuoneen runkoa kiertämään. Suunnitelma oli, että tänä kesänä mulla olisi nurkalla idyllinen, vehreä viinitupa (1 asiakaspaikka, 2 jos pystybaari), mutta se suunnitelma ei toteutunut, kun talvella lumet putosivat katolta viritelmän päälle ja romahduttivat sen aika lailla kasaan. Note to self: lumi putoaa katolta alaspäin.

Köynnös oli alkukevään kiepillä talon nurkalla, kun en sitä kuntotarkastusinsinöörin neuvosta huolimatta raaskinut hävittääkään. Koetin saada sitä omenapuuhunkin roikkumaan, mutta ei pituus (ei oma eikä köynnöksen) riittänyt eivätkä polkupyörän ritsin mustekalat toimineet niin kuin olin ajatellut.

Onneksi sain apua rakennustaitoiselta kaverilta: suunnittelu, puutavara ja toteutus tulivat ammattilaiselta – itse osasin maalata.

piha-ennen-porttia

Ennen

puutarhaportti-villiviinille

Jälkeen.

Viljelykartta

image

Tehdään pankin kirjekuoren takapuolelle multahanskat kädessä. Jätetään yöksi penkille sateeseen. Korjataan kahden viikon päästä lajit, kuin huomataan, mitä on istutettu. (Todennäköisesti korjataan myöhemmin lisää.) Säilytetään jääkaapin ovessa ja todetaan, että pitäisi merkitä kunkin lajin itäminen ensimmäisten vihreiden noustua. Todetaan, että persilja on paljon hitaampi kuin tilli.

Tietty rivit voisi merkitä  maahankin rullaksi käärityillä siemenpusseilla tai vaikka muoviveitsillä, mutta näin on jännittävämpää.

Perunaovelle.com

Eilen illalla kävi naapurin mies ovella:

– Sulla näkyy olevan kasvimaa tuolla. Onko siellä vielä perunalle tilaa? Ostin itse vähän liikaa, voisin tuoda loput?

Mihin taloon ei itänyt, pehmeä peruna kelpaisi: alkoivat talkoot. Kasvimaalle mahtui pari riviä viikko sitten istutettujen viereen, ja lapiolla sai penkkiä levennettyä parillekymmenelle perunalle. Kasvimaan perustamisesta oli jäänyt yli vielä kolme multasäkkiä, joihin kuhunkin tuuppasin seitsemän perunaa. Loput saivat hyvän kodin kompostorista.

Nyt onkin jännitys: mikä alkaa kasvaa ensin? Itse (jääkaapissa) idätetyt ruokaperunan jämät vai naapurin kaupasta ostamat, pitkäituiset siemenperunat? Onko multasäkki parempi paikka kuin avomaan vako? Veikkauksia otetaan vastaan.

 

Marjamäen pajutilalla

image

Pyhäajelu suuntautui Kangasalle Marjamäen pajutilalle. Pihapiirissä olikin pajusta punottuja asioita elefantista krokotiiliin ja huvimajasta aitaelementtiin. Sisustusmyymälä edusti ehkä maalaisromantiikkaa ja kahvilassa oli kakkuja kerrakseen.

Paras idea oli pihatien viereen paikalleen punottu pajumaja. Sisälle mahtui pyöreä pöytä ja muutama tuoli. Demareiden syreenimaja?

image

Voikukkasima ja muut luomuherkut

Pihassa on enää kolme kasaa lunta, ja harava on kaivettu varastosta. Kohta alkaa ’nurmikko’ puskea vuohenputkea, voikukkaa ja vesiheinää. Näistä hyvävoimaisista hyötykasveista ilmeisesti vesiheinäkin kelpaisi ihmisen suuhun – minä olen käyttänyt vain vuohenputkea ja voikukkaa vihersalaatin seassa.

Kerran tein myös voikukkasimaa. Lapsellisesti ajattelin, että valmistus olisi lapsen leikkiä, kun materiaalia oli etupiha keltaisenaan. Väärin: kukkien nyppimiseen ja putsaamiseen kului kauan, kun vain keltaiset terälehdet sai käyttää (ei siis vihreitä osia eikä mustia ötököitä). Valmistaminenkin siivilöimisineen kaikkineen vei enemmän aikaa kuin tavallisen siman laitto. Suurin urakka oli kuitenkin edessä:

Pullotin voikukkasiman kahden litran limpsapulloihin ja vein ne kellariin säilöön. Meni viikko ja toinenkin, ja kävi juuri niin kuin kaikelle ruoalle, joka ei ole jääkaapissa silmien edessä: vähän ikään kuin unohdinkin koko siman olemassaolon.

Seuraavan kerran kellariin mennessäni tarttui sukka lattiaan. Otin tukea hyllystä, ja käsi liimantui tahmeaan pintaan. Väistin taaksepäin, ja puseron selkämys oli seinässä kiinni. Kovin hyvin en edes nähnyt, kun kattolamppu oli likaisenhimmeä.

Sima oli käynyt niin hyvin, että pehmeämuovinen, suuri limpsapullo oli paisunut myös pohjastaan. Pyöreäpohjainen pullo oli kellahtanut hyllyltä lattialle ja räjähtänyt: koko pieni kellari oli lattiasta kattoon voikukkasimalla pintakäsitelty.

Simaa oli kyllä vielä toinen pullo jäljellä. Arvatkaa, joinko sitä ennen vai jälkeen siivouksen.

Joulusaunan siivous

Joulusaunan siivous kannattaa aloittaa ajoissa. Esim. heinäkuussa painepesurin kanssa:

saunan-lattiarallit

Kun pohjatyöt on tehty hyvin, jää aaton arbeetiksi vain puhtaiden laudeliinojen laittelu ja pyyhkeiden ripustus. Jaksaa sitten saunoa.

Kenkähylly on hattuhylly

Pikkukenkäkausi on kohta menneen talven lumia eli kenkähyllystä on aika tehdä pipohylly:

  1. Kesäkengät pakataan rinkkaan ja viedään talvisäilöön, josta tuodaan takaisin tullessa sisälle pipot ja tumput.
  2. Lapset lahjotaan pillimehulla järjestämään kumpikin oma lokrunsa.

 

Vaihetta 2 joutuu todennäköisesti harjoittamaan varsin usein.

Lepopäivän lenkki

Ensin ’juoksu’ järven ympäri, sitten juoksu järveen. Jälkimmäinen edellistä merkittävästi ripeämpi ja tyylikkäämpi suoritus.