Hämeenlinnalaisia kirpputoreja

Loma – ja sataa. Rannalla en ole maannut, mutta jonkun verran olen kierrellyt kirpputoreja huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Seuraavassa muutama hämeenlinnalainen kirppis, joista kaikista olen hankkinut jotain (ihan vaan talouselämään osallistuakseni):

  • Hermannin kirppis (Brahenkatu 27). Toiminut samoissa tiloissa Kaurialasssa pitkään, joten vakiintunut myyjä- ja asiakaskunta. Tarjolla enimmäkseen vaatteita ja pikkutavaroita. Erikoisuus: ulko-oven vieressä ilmaiskori, josta saa napata mukaansa myymättä jääneitä artikkeleita.

    virkattu-nalle-roope-ankka-lehtiä

    Iltalukemista ja yökaveri.

  • Kirppulinna (Palokunnankatu 14). Kivenheiton päässä torilta, linja-autoaseman kulmalla. Suhteellisen pieni paikka, joten nopealla käynnillä voi tehdä hyviäkin löytöjä; tarjolla lähinnä vaatteita ja pikkutavaraa.

    farkut-ompelukoneen-edessä

    Nämä olivatkin *vähän* tiukat, joten ne jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa.

  • Fida (Palokunnankatu 5). Ei erityisen edullinen, mutta monipuolinen tarjonta huonekaluista kahvikuppeihin ja kirjallisuudesta kenkiin. Erikoisuus: samaan hintaan sana viikonvaihteeksi ja muiksikin päiviksi eli taustalla lähinnä Radio Dei.

    keramiikkakulhot-wetterhoffin-toukokuu-pöytäliinalla

    Eriväriset mutta samansävyiset keramiikkakulhot sopivat yhteen kattaukseen.

  • Hämeentien kirppis (Hämeentie 11). Entisen säilyketehtaan tiloissa eli mielenkiintoinen ympäristö aivan rautatieaseman vieressä. Neljä eri tilaa; yhdessä huonekaluja ja muissa tavanomaiset kirpputoripöydät. Vaatteita, kenkiä, astioita, kirjoja eli hyvin matkakassiin mahtuvaa artikkelia.

    hämeenlinnan-kunnalliskertomus-1935

    Mielenkiintoista luettavaa: mm. matkailijoita kaivataan kaupunkiin mutta kuka maksaisi investoinnit?

  • Keisarin makasiini (Aulangontie 1). Kävelymatkan päässä juna-asemalta. Entinen ammus- ja varusvarasto on nyt uudehko kirppis, jolla on uusi omistaja; vielä suhteellisen vähän myyjiä, ja pöytätarjous 18 e/vko, kun muissa hinnat lähempänä kolmeakymppiä.

    marimekko-olkalaukku-ja-isoäidin-neliöt-tyynyt-sohvapeite

    Humanistin läppärilaukku eli Marimekon olkalaukku. Väreistä huolimatta tunnen persuja äänestäneitä ihmisiä. Ja jopa persuja.

  • Hämeenlinnan kierrätyskeskus (Aulangontie 1). Samalla tontilla kuin edellinen. Tarjolla lähinnä huonekaluja eikä niinkään pikkutavaraa. Myös työkeskuksen pikkumyymälä uusille tuotteille.
    nojatuoli-tyynyt-matto

    Nojatuolin sisuksissa voi tarvittaessa myös säilyttää karkkivarastoa tai muita tarpeellisia pikkuesineitä.

    Mikä on sun mielestäsi Hämeenlinnassa visiitin väärtti paikka?

Ahvenistolla avattu Flowpark

Hämeenlinnaan rakennetaan Flowpark-kiipeilypuistoa. Tänään avattiin kaksi ensimmäistä rataa, ja tutustumaan pääsi kympillä. Olin paikalla kolmen lapsen kanssa, ja mentiinkin ihan kympillä.

testiradalla-opastus

Ensimmäinen etappi varusteiden pukemisen jälkeen oli testirata, jossa paikan säännöt kerrottiin ja etenemisen tekniikka näytettiin käytännössä.

flowpark-rata-mäntymetsässä

Radat kulkevat puusta puuhun. Köysiratojen välillä on lavoja, joissa turvaköydet siirretään seuraavaan suoritukseen.

köysirata-nuorallakävely

Tehtävä: löydä kuvasta ihminen.

Ratoja rakennetaan koko ajan lisää, ja parin viikon päästä niitä on yhteensä viisi. (Tänään saimme vielä seuraa rakennusmiehistä.)

Kaksi vihjettä ensikertalaisille: 1) Turvavarusteet kuuluvat vuokraan, mutta mukaan kannattaa ottaa puutarhakäsineet, joilla saa vaijereista mukavamman ja tukevamman otteen. 2) Ahveniston altaassa on lämpöisempää vettä kuin järvessä.

Nainen paljasti hyvän sienipaikan tuttavalleen

Kanta-Hämeessä määrittelemättömällä paikkakunnalla keski-ikäinen nainen on paljastunut tuttavalleen hyvän sienipaikan ja lähtenyt vielä itse opastamaan täsmälliset hyvät esiintymät. Kanta-Hämeen poliisille on tehty rikosilmoitus, mutta viranomaiset eivät paljasta yksityiskohtia tekopaikasta tai tekijän henkilöllisyyydestä asianomaisia ja tekopaikkaa suojellakseen.

Tapahtumaa todistamaan joutunut mieshenkilö kertoo: – Olin salaisessa vakiopaikassani, kun kuulin kahden naisen tulevan apajilleni. He eivät onneksi huomanneet minua kiven takana maastopuvussani, sillä he juttelivat kovaäänisesti ja tarkkailivat sammalmattoa samaan aikaan kahden hengen voimin. Toinen naisista oli ilmiselvästi käynyt sienipaikoillani aiemminkin, sillä hän neuvoi auliisti toiselle, mistä kannattaa katsoa ja mistä ei. Seurasin tilannetta toista tuntia, ja naisten käytös oli todella törkeää: he kulkivat etäällä toisistaan, kulkivat systemaattisesti ristiin rastiin ja kattoivat aika lailla tarkkaan todennäköisimmät kasvupaikat. Kuin pilkatakseen minua he myös poimivat vain suurimmat sienet ja jättivät minulle vain pienet ripaleet!

Valtakunnalliset ja paikalliset sieniseurat tuomitsevat teon perinteisen sienikulttuurin vastaisena. – Jos jokainen alkaisi näin auliisti jakaa hyvien sienipaikkojen sijaintia, sienet loppuisivat Suomen metsistä alta aikayksikön! Ei sieniin voi suhtautua näin kevyesti ikään kuin loppumattomana ja uusiutuvana luonnonvarana, jyrähtää pitkän linjan sieniharrastaja, joka haluaa tietosuojan nimissä säilyä nimettömänä. – Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin! toteaa puolestaan suomalaisen kulttuurin ja kansallisten perinteiden ystävä, niin ikään nimettömästi.  – Jos tällainen peli jatkuu, ihmiset alkavat kohta jutella toisilleen ihan niitä näitä ja tehdä muutenkin asioita puolituttujen kanssa. Suomalaisuuden liitolla ja kirveellä olisi tällaisessa tilanteessa totta tosiaan töitä!

wpid-metsä.jpg.jpeg

Kuvan metsällä ei ole yhteyttä tapahtuneeseen.

Hiihtoputki hiekka-aavikolla

Dubaissa on kuulemma hiihtokeskus. Ihan vastuuton idea. Rakentaa nyt keskelle hiekka-aavikkoa hiihtoputki! Tai laskettelurinnehän se kai on, mikä on vielä tyhmempi ajatus: jos maa on tasaista, niin miksi sinne pitää rakentaa keinotekoisia mäkiä ja alppimaja päälle? Ja vielä kauppakeskuksen sisään. Mitähän sekin on tullut maksamaan? Ja mitä sen ylläpito vie? Kuinka paljon energiaa kuluttaa kolmenkymmenen plusasteen viilentäminen kolmeen miinukseen? Miksei kelpaa se, mitä on? Kestävä kehitys? Luonnonvarat?

Sehän on ihan sama kuin että jonnekin Suomeen rakennettaisiin trooppinen paratiisi, jossa olisi allaskaupalla lämmintä vettä, poretta, suihkua ja värivaloja vuodenajasta riippumatta!

Aulangon kylpylässä ei muuten ole ruuhkaa arki-iltoina.

Puu kaatuu

Puolitoista vuotta sitten otin yhteyttä kaupungin: pihasaunani takana mutta kaupungin puolella oli kaksi isoa puuta kenollaan saunaan päin. Koivun oksat kurkottelivat savupiippuun (ne, mitkä eivät olleet jo kärähtäneet) ja vaahterat raapivat kattoa muuten vaan. Kaupugin metsänhoitaja kävi arvioimassa tilanteen, ja vinot puut kaadettiin samalla, kun kaupungin puistokaistaleella tehtiin harvennustöitä muutenkin.

Samalla käynnillä ammattilainen oli katsonut tarkalla silmällään muitakin tonttia reunustavia, kaupungin alueella kasvavia puita. Aika monelle isolle vanhukselle tuli tuomio: tonttiani reunusti monta osittain lahdoa tai kuivunutta suurta puuta, jotka merkattiin kaadettaviksi.

Viime viikolla töistä tullessani olikin piha ilmava. Tien ja talon välistä oli kaadettu kaksi isoa salavaa ja tontin viereiseltä laidalta leikkimökin ja kävelytien välistä toiset samanlaiset. Samalla oli karsittu pienempiäkin vaahteroita ja muita käkkyröitä.

ajotie ja salavat

ajotie ilman salavia

 

Taidetta lapsille

Ystävän ja sen lasten kanssa käytiin tutustumassa taiteeseen. Pinsiössä on Nancy Holtin maisemataideteos nimeltään Up and Under. Se on sorakuoppaan tehty teletappimaa: betonirumpuja, nurmikumpuja ja vesilammikoita.

wpid-tyttö-seisoo-yltä-ja-alta-teoksen-harjalla.jpg.jpeg

Onko maataide taidetta? En tiedä, mutta voittaa pelkän sorakuopan. Ja se on paikka, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuiset. Pinsiössä on harjun päällä laavu ja nuotiopaikka puineen, ja sieltä näkyy taideteos kokonaisuudessaan. Itse kohde on sorakuopassa. Se koostuu pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaisista siltarumpujen muodostamista maisemoiduista tunneleista, niiden ympärillä kulkevasta kaarevasta maavallista ja matalista betonipohjaisista lammikoista.

Hieno paikka. Meillä meni porukalla yli tunti paikan tutkimiseen, sienien keräämiseen, sieniveneen uittamiseen ja sen lammikosta pelastamiseen. Hyvä Nancy, ajattelemme sua lämmöllä. Ja ensi kerralla käymme myös puuvuorella.

wpid-kolme-lasta-maan-silmän-reunalla.jpg.jpeg

 

 

Koko kesä Sairion rannalla

Parempia lomasäitä ei ihminen voi pyytää: ollaan vietetty viimeinen kuukausi pääasiassa veden äärellä. (Jopa Näsijärvessä, mutta selvittiin sairastumatta.) Eniten uidaan Sairion rannassa, jonne on meiltä lyhyin matka. Parhaina päivinä uimassa käydään kolme, neljä kertaa: ensin ennen aamiaista, sitten aamupäivällä, iltapäivällä ja vielä illalla.

Sairion ranta on ei ole aina ollut näin aktiivisessa uimakäytössä. Vanajaveden laatu on ollut aiemmin , eikä sitä ole lainkaan parantaneet Saikkarissa sijainneet vaneritehdas ja turkistehdas. (Joku sanoi rannalla sijainneen myös jotain metalliteollisuutta.) Itse muistan lapsuudesta mattolaiturin – ja järveen ikuisiksi ajoiksi mulahtaneen isoäidin räsymaton, kun jäin laskemaan ohikulkevan junan vaunuja.

Nythän ranta on kiva: siellä on kaupungin puolesta hiekkaa (ja linnanrakennusemmeitä kahvilusikasta kiintoavaimeen), laituri, pukusuoja, penkki, roskis ja bajamaja. Luontoäiti tarjoaa virvoittavien vetten lisäksi varjostavat puut ja karheikon (’nurmikko’ olisi liioittelua). Vastarannalla näkyy Hämeen linna. Takana kulkevat lasten iloksi junat ja järvellä vesibussit ja pienemmät lainekoneet. Ainoat parannukset, jotka tulevat mieleen, liittyvät käyttäjiin: 1) Roskat roskiin. 2) Hönöt kotiin.

Mitä muistoja tai kokemuksia sulla on Saikkarin rannasta? Kerro kommenteissa!

Saikkarin ranta on lasten ranta.

Saikkarin ranta on lasten ranta.

Kuumaa huumaa -kuumailmapallotapahtumaa saattoi seurata aitiopaikalta.

Kuumaa huumaa -kuumailmapallotapahtumaa saattoi seurata aitiopaikalta. Samoin Wanajafest kuului järven yli hyvin.

Illalla rannan valtaavat turisteilta alkuasukkaat eli sorsat. Alkukesästä poikasia oli kahdeksan.