Hiihtoputki hiekka-aavikolla

Dubaissa on kuulemma hiihtokeskus. Ihan vastuuton idea. Rakentaa nyt keskelle hiekka-aavikkoa hiihtoputki! Tai laskettelurinnehän se kai on, mikä on vielä tyhmempi ajatus: jos maa on tasaista, niin miksi sinne pitää rakentaa keinotekoisia mäkiä ja alppimaja päälle? Ja vielä kauppakeskuksen sisään. Mitähän sekin on tullut maksamaan? Ja mitä sen ylläpito vie? Kuinka paljon energiaa kuluttaa kolmenkymmenen plusasteen viilentäminen kolmeen miinukseen? Miksei kelpaa se, mitä on? Kestävä kehitys? Luonnonvarat?

Sehän on ihan sama kuin että jonnekin Suomeen rakennettaisiin trooppinen paratiisi, jossa olisi allaskaupalla lämmintä vettä, poretta, suihkua ja värivaloja vuodenajasta riippumatta!

Aulangon kylpylässä ei muuten ole ruuhkaa arki-iltoina.

Kolme väriä: sininen, punainen ja ruskea

Olin likkakaverin kanssa sunnuntaina sienessä. Facebookin kuvallisten ja sanallisten sieniraporttien perusteella odotimme kovaa poimimis- ja perkaamisurakkaa, joten lähdettiin matkaan jo kahdeksalta aamulla. Kaveri oli varustautunut Ikean kassilla ja muovipusseilla, mulla oli matkassa kolme koppaa ja reppu varmuuden vuoksi.

Ja saatiinhan sitä raitista ilmaa! Ja liikuntaa! Sieniä ei juurikaan.

kolme puolukkaa

20141005_120814

20141005_103855

Paluumatkalla olisi voitu poiketa Ikeaan, olisi ollut kassissa tyhjää tilaa.

Puu kaatuu

Puolitoista vuotta sitten otin yhteyttä kaupungin: pihasaunani takana mutta kaupungin puolella oli kaksi isoa puuta kenollaan saunaan päin. Koivun oksat kurkottelivat savupiippuun (ne, mitkä eivät olleet jo kärähtäneet) ja vaahterat raapivat kattoa muuten vaan. Kaupugin metsänhoitaja kävi arvioimassa tilanteen, ja vinot puut kaadettiin samalla, kun kaupungin puistokaistaleella tehtiin harvennustöitä muutenkin.

Samalla käynnillä ammattilainen oli katsonut tarkalla silmällään muitakin tonttia reunustavia, kaupungin alueella kasvavia puita. Aika monelle isolle vanhukselle tuli tuomio: tonttiani reunusti monta osittain lahdoa tai kuivunutta suurta puuta, jotka merkattiin kaadettaviksi.

Viime viikolla töistä tullessani olikin piha ilmava. Tien ja talon välistä oli kaadettu kaksi isoa salavaa ja tontin viereiseltä laidalta leikkimökin ja kävelytien välistä toiset samanlaiset. Samalla oli karsittu pienempiäkin vaahteroita ja muita käkkyröitä.

ajotie ja salavat

ajotie ilman salavia

 

Sienioppaat vertailussa

Suppilovahveroita odotellessa testasin neljää erilaista sieniopasta metsän antimien tunnistamiseen:

1) Mauri Korhosen ’100 sientä’ -kirja sisältää aivan kaiken ja lite till, mitä normi-ihmisen tarvitsee sienistä tietää: sienen määritelmästä lajikuvausten, ruokaohjeiden ja säilöntävinkkien kautta kaupallisen poiminnan säädöksiin ja alan lähdekirjallisuteen. Kirja on riittävän pieni ja kevyt kopan pohjalle, vaikkakin metsässä käytettäväksi vähän turhan iso ja mielenkiintoinen.

2) ’Parhaimmat ruokasienemme’ -kasettikirja (toim. Irma Järvinen) eli C-kasetin kokoinen, muovikuorinen, 35 sienen korttikokoelma. Hyvää siinä on pieni koko, säänkesto ja riittävä aineisto eli lajikuvaukset värikuvineen ja käyttöohjeineen.

3) Puhelimeen ladattavan ’Sienioppaan’ (Lasse Kosonen) sisältämä sienimäärä on edellisen kahden välistä. Sienioppaan valttina edellisiin nähden on sienten tunnistustoiminto mm. värin, muodon ja muiden ominaisuuksien perusteella. Oppaassa on myös hakemisto, kuten edellisissäkin.

4) Äiti. Kuljettaa hyville sienipaikoille, löytää ja tunnistaa sienet ja kertoo niihin liittyviä muistoja, antaa käsittely- ja ruokaohjeita, tarjoaa retkellä eväät, osallistuu sienten perkaamiseen, säilömiseen ja valmistukseen sekä jää vielä syömäänkin. Vertailun ylivoimainen voittaja.

Räikän tulet, rautavanne ja vaahtokarkit

Viime lauantaina oli Ylöjärvellä Räikän tulet -tapahtuma, jonne ryykättiin lasten kanssa Teletappimaasta päästyämme. Parituntinen oli täynnä ohjelmaa: oli puhetta, käristemakkaraa, taikuria, trubaduuria, perinneleluja, askartelupajaa, arpoja… Illan päätti tuliesitys.

wpid-räikän-tulet-yleisöä.jpg.jpeg

wpid-tulet-räikän-rannassa.jpg.jpeg

wpid-lasten-lennokkiaskartelu.jpg.jpeg

wpid-fire-lady.jpg.jpeg

Fire ladyn esitys vakuutti lapsen: Äiti, onko tossa vanteessa palavia vaahtokarkkeja? Äiti, osaatko sinä pyörittää vannetta? Äiti, pitäiskö koettaa?

Taidetta lapsille

Ystävän ja sen lasten kanssa käytiin tutustumassa taiteeseen. Pinsiössä on Nancy Holtin maisemataideteos nimeltään Up and Under. Se on sorakuoppaan tehty teletappimaa: betonirumpuja, nurmikumpuja ja vesilammikoita.

wpid-tyttö-seisoo-yltä-ja-alta-teoksen-harjalla.jpg.jpeg

Onko maataide taidetta? En tiedä, mutta voittaa pelkän sorakuopan. Ja se on paikka, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuiset. Pinsiössä on harjun päällä laavu ja nuotiopaikka puineen, ja sieltä näkyy taideteos kokonaisuudessaan. Itse kohde on sorakuopassa. Se koostuu pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaisista siltarumpujen muodostamista maisemoiduista tunneleista, niiden ympärillä kulkevasta kaarevasta maavallista ja matalista betonipohjaisista lammikoista.

Hieno paikka. Meillä meni porukalla yli tunti paikan tutkimiseen, sienien keräämiseen, sieniveneen uittamiseen ja sen lammikosta pelastamiseen. Hyvä Nancy, ajattelemme sua lämmöllä. Ja ensi kerralla käymme myös puuvuorella.

wpid-kolme-lasta-maan-silmän-reunalla.jpg.jpeg

 

 

Synttäreillä kiipeiltiin seinille

Oli viime viikolla toisetkin synttärit: vanhempi täytti pari vuotta enemmän kuin nuorempi. Sukkaeläinaskartelu ei enää kymmenvuotiasta kiinnostanut, joten lähdettiin porukalla kiipeilykeskus Hänkkiin purkamaan ylimääräisiä energioita.

Menimme paikalle sunnuntai-iltapäivänä, kun ovet suljettiin muulta yleisöltä. Meillä oli omat tarjoilut mukana, ja kun sipsit ja limpsat oli saatu ladattua sivupöydälle, päästiin itse asiaan. Paikan pitäjä Ville piti pienen briiffauksen kiipeilyn säännöistä (ihan riti rinnan ei saa kiipeillä eikä seinällä olijan alla saa seistä) ja tavoitteista (samanvärisistä möhkäleistä ja nupeista muodostuu kiipeiltävä reitti). Ohjeistuksen jälkeen vaihdettiin kiipeilykengät jalkaan ja lähdettiin ottamaan seinästä mittaa.

Voin raportoida, että kymmenvuotiaat koululaiset pesevät keski-ikäisen konttoristin tässä lajissa 6-0. Voin myös raportoida, että siitä huolimatta kiipeily oli tosi kivaa. Se oli niin kivaa, ettei tehdessä kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka joutui pinnistelemään: täytyi vaan keskittyä seinällä pysymiseen ja seuraavan askeleen ottamiseen – ja ylös päästyään sen miettimiseen, miten mennä kunnialla alas. (Ja kivaa oli myös, että alas päästyään saattoi mennä hakemaan kourallisen naksuja ja mukillisen limpsaa ennen seuraavaa yritystä.)

wpid-kiipeilykeskus-hänkki.jpg.jpeg

Pari tuntia meni tosi nopeasti. Lapset kävivät noutamassa seiniltä Villen sinitarraamia kuvia, kiipeilivät vapaasti, painivat vapaasti, juoksivat ympyrää, leikkivät hippaa, pelasivat ilmapalloa ja jalkapalloa, keinuivat köydessä, tikkaissa ja renkaissa,  tankkasivat evästä ja käyttäytyivät älyvapaasti ja räkä poskella, niin kuin lasten kuuluukin.

Mikä onni, että synttärit eivät olleet meillä kotona!

Karkkitehtuuria ja rautalankaa taiteiden yössä

Hämeenlinnan taiteiden alkuillassa oli järjestetty lapsille kivaa ohjelmaa. Käytiin katsastamassa Verkatehtaan tarjontaa (niin kuin moni muukin):

image

Ensin tehtiin nukkekotiin pari uutta tuolia. Toinen on klassisempi rokokoomalli, toinen moderni lepotuoli.

image

Sisustushommista siirryttiin rakennusalalle. Tehtiin talo ja sen pihaan teltta. Valitettavasti karkkitehtuuriluomukset piti syödä ennen kotimatkaa, sillä nurkkahirsi irtosi sokkelista ja rakennus alkoi uhkaavasti romahtaa.

Uudet yritykset huomenna, kun on karkkipäivä.

Sukkapehmopaja synttäriohjelmana

Tänä vuonna tytön synttäreillä oli ammattilaismeininki: toimintaa veti kaksi ohjaustoiminnan opiskelijaa. Ja ohjaus kyllä Eevalta ja Lauralta sujui: leikki, laulu ja askartelu olivat aivan toisella tasolla kuin spontaanisti riehuttaessa tai neuvottoman äidin otteessa. Ohjaajilla piti pokka, piti hermo ja piti hanska. Ja lapset pitivät hauskaa!

Alkulämmittelynä oli leikkimistä ja laulamista, mutta sitten siirryttiin tositoimiin. Tytöt saivat askarrella sukista itselleen pehmoeläimet. Malleiksi oli tehty (luullakseni) minikeppihevonen, hiiri, sammakko ja virtahepo – ja synttärivieraat tekivät kaikkea kummituksesta kepparikameliin ja käärmeestä kalan kautta krokotiiliin.

wpid-sukkapehmot.jpg

Tee-itse -synttärikutsut

Ehdottomasti lahjapaperit kannattaa säästää. Niitä voi käyttää uudelleen joko lahjojen paketoimiseen* tai muuhun askarteluun. Tänä vuonna tytön synttärikutsut tehtiin viime vuoden lahjapapereita leikkelemällä ja liimailemalla: 

wpid-itsetehdyt-kutsukortit.jpg

Kääreestä leikattiin siisteistä kohdista suikaleita, jotka sitten liimattiin värillisille pahveille sekä etu- että takapuolelle. Etupuoleen kirjoitettiin kutsuteksti (sankarin pedagogista osallistamista). Kutsut sujautettiin värillisistä A4-arkeista taiteltuihin kirjekuoriin**, liimattiin kiinni ja laitettiin koululaisen reppuun seuraavana päivänä jaettaviksi.  

* Lahjoja en ole laittanut kiertoon. Vielä.

** Googletapa kirjekuoren taittelu – kyllä tulee geometriaa ja origamia! Me turvauduttiin ratkaisuun, jossa sai käyttää liimaa. Liimattiin yksi kutsu varmuuden vuoksi myös kuoreen kiinni.