Toukokuun läpinäkyvä vihreys on parasta. Se on lupaus, joka pitää.
Vanhoille tavaroille kenkää
Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys järjestää lauantaina kirpputorin HYKin yläkoulun tiloissa Viertokatu ykkösessä.
Sain tästä tapahtumasta ja kansallisesta siivouspäivästä puhtia: varasin itselleni pöydän ja aloin raivokkaan reedauksen sekä vintillä että lastenhuoneessa. Homma ei kylläkään lelujen osalta ollut kovin tehokasta: jokainen pehmo oli lapsille vielä liian rakas, monia pelejä haluttiin ehdottomasti pelata, kaikilla leluilla ei ollut vielä leikitty riittävästi. Jotain kuitenkin sain kassiinkin. Ja vielä kaksi iltaa aikaa!
Näillä Kuomilla ei enää ensi talvena tallustella. Ja vauvan veneilyliivit ovat auttamattoman pienet. Pari pullotelinettäkin löytyy!
Pahin, mitä voi tapahtua? Se, että kotiin päin kulkeutuu enemmän tavaraa kuin mitä myytäväksi on vienyt.
Kasvihuone kesäksi kokoon
Kevät: aika ottaa koottava kasvihuone esille.
- Alkuperäispakkaukset ja kokoamisohjeet ovat so last season. (Tai oikeammin season before that.)
Erikokoisia osia oli paljon, ja piti vähän tuumailla, miten ne olisi paras koota. Ja kun tuumailu ei auttanut, piti asetella kapulat ’kolmiulotteisesti’.
Ja jo ennen auringonlaskua nomadi oli jälleen kerran pystyttänyt suojansa hämmästyttävällä kätevyydellä!
En ihmettele, että ihmiskunta siirtyi paimentolaisuudesta pysyvään viljelykulttuuriin.
Riviin järjesty
Kirjat ovat viimekesäisen muuton jäljiltä olleet vintillä pahvilaatikoissa ja Ikean kasseissa. Tällä viikolla sain ne kannettua alas ja lyötyä hyllyyn. Voi olla, että ensi kesänä järjestän ne – olisikohan se aiheen mukaan vai aakkosiin?
Grillauskausi käynnistetty
Kevään korvalla
Viikonloppuna käytiin toisen metsäfanaatikon kanssa avaamassa vuoden sienestyskausi: jos olisi jo korvasieniä? No ei ollut, mutta oli paljon muuta:
- kurki- ja joutsenporukka kaakattamassa pellon reunalla,
- miltei orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu puskemassa lumen alta
- viimesyksyinen talvehtija kivenkolossa.
Onneksi on pakastin ja viimevuotisia suppilovahveroita – niitä pisteltiin kahteen naiseen noin puoli kiloa valkosipulilla ja chilillä höystettynä. Syksyä odotellessa!
Lapsi laittoi iltapalaa
Viisivuotias ravintoterapeutti kattoi iltapalaa. Lautasen vieressä oli myös ksylitolipastilli ’jälkipalaksi’.
Jottei totuus unohtuisi: Meillä on jääkaapissa myös juustoa, voita ja metwurstia. Ja näistä laseista pruukaan juoda valkoviiniä arkisin. Ja yleensä minä teen meillä iltapalan.
Eilisen paistolla eroon hävikistä
Meillä ei monta kiloa ruokaa mene roskiin: meillä syödään tähteitä niin lämmitettyinä, muunneltuina, naamioituina kuin maisemoituinakin.
Otetaan esim. keitetyt perunat. Niistä voi huomenna tehdä vaikka gnoccheja, joihin vielä ylihuomenna erilaisen kastikkeen. Ja viimeiseksi ne paistetaan pannulla muiden tähteiden kanssa.
Eilistä gnocchia ja toissapäiväistä parsakaalia. Parmesaani esiintyy lautasella ensimmäistä kertaa.
Makea paikka
Farkunpolven voi hyvin paikata konvehtirasian käärenauhalla.
Viritys on samaa luokkaa kuin vuotavan wc-pöntön korjaaminen pyjaman vyönarulla. Tai television virtajohdolla. Kaikki nähty, kaikki tehty.
Savumuikkutahna palttoonnapissa
Oli- ihme kyllä – jäänyt savustettuja muikkuja syömättä. Tein Soramäen Mikan reseptin mukaan tahnaa, jonka pursotin reikäleivän reikiin eli Väinämöisen palttoonnappeihin. Tarjosin napit viikonlopun vieraille alkudrinkin jälkeen ruokaa laitellessamme.
Tahna oli erinomaista, mutta alkuperäiseen reseptiin tai oikeastaan sen kuvituskuvaan täytyy sen verran kommentoida, että en tätä tarjoaisi viinin kanssa. Savukalan maku on sen verran voimakas, että viini vähintäänkin happanee suussa.
Sairio 