Arkikuvahaaste: pitkäperjantai

wpid-img1397851614869.jpg

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste. Eilen oli teknisesti pyhä ja vapaata, joten mikäs oli kuvaillessa rai-rai-raitateemaa:

  • Aamulla päätin taas kerran, että rikkinäisten sälekaihtimien tilalle pitää vaihtaa toiset verhot. En taaskaan vaihtanut.
  • Vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Todennäköisesti teen samaa huomenna.
  • Join aamukahvin toissavuotisesta One Day Design Shopista ostamastani raitamukista.
  • Kastelin rairuohon ja nostin tipun pystyyn.
  • Vietin kivan päivän Tampereella sukulaisissa mm. Tiitiäisen puistossa. Ollapa Hämeenlinnassakin samanlainen! Tai edes sinne päin.

HYKin alakoulu: joulupolku Kaupunginpuistossa

Hämeenlinnan yhteiskoulun alakoulun joulujuhla pidettiin tänä vuonna pihalla. Perinteisen juhlasali-istunnon sijaan lähdettiin porukalla ulkoilemaan kaupunginpuistoon, jonne oli toteutettu joulupolku kymmenine erilaisine ohjelmanumeroineen.

Kiersimme luokittain polun erilaiset toimintapisteet. Matkan varrella näimme mm. tonttujen piparileipomon, lahjapajan ja voimistelusalin sekä metsän eläimiä talvitouhuineen, pukin poroja lahjakuormineen ja enkelikuoron kynttilöineen. Polku oli valaistu ulkoroihuin, ja meillä osallistujilla oli mukana taskulamppuja ja lyhtyjä, joten kulkueemme puistometsän pimeydessä oli vaikuttava näky.

(Takana lampsineille ja marisseille esiteineille tiedoksi: Sitä järkeä tässä on, että neljän seinän sisällä saavat sekä lapset että aikuiset elämässään olla ihan riittävästi. Ja tiedoksi myös se, että joo v-u, joulukuussa on iltaisin pimeää, varsinkin kun ei ole lunta.)

Reitin päätteeksi vanhempainyhdistys tarjosi osallistujille glögit. Yhdistyksemme varapuheenjohtaja Teppo Heiskanen organisoi mehu- ja piparkakkurumban: – Oli rohkeasti erilainen joulujuhla ja erittäin kiva tunnelma! Mukavaa, että saimme vanhempainyhdistyksenä olla mukana tässä yhteistyössä.

Talkoolaisia oli mukana tarjoilun eri vaiheissa: yksi teki suunnitelmat ja sovitti yhteen tekijät ja tehtävät, yksi haki glögikannut lainaksi koulun keittiöstä, yksi kyseli ’elintarvikeapua’ paikallisista liikkeistä, muutamassa kodissa lämmitettiin litrakaupalla glögiä ja kuljetettiin se kaupunginpuistoon, tarjoilua hoiti useampi vapaaehtoinen ja laina-astiat menivät vielä tilaisuuden jälkeen jonkun kotiin pestäväksi.

Lämmin kiitos Prismalle pipari- ja glögisponsoroinnista. Ja kaunis kiitos kaikille esiintyjille ja ennen kaikkea juhlatoimikunnalle erilaisesta joulujuhlasta. Mitäs keväällä tehdään?

Yhdyskuntalautakunta keskustelee skuuttiparkista 10.12.

Sairion, Hätilän ja Asemantaan nuoret ovat jättäneet elokuussa kaupungille aloitteen skuuttiparkin perustamisesta Kirjurinpuistoon. Paikalla pidettiin aloitteen johdosta katselmointi syyskuussa. Loka-marraskuun aikana aloitteen käsittely on edennyt kaupungin koneistossa, ja huomenna yhdyskuntalautakunta käsittelee kokouksessaan yhtenä asiana ’Sairion skuuttiparkkia’.

Ehdotus: Kirjurinpuistosta lasten leikkipuisto, Sairionpuistoon skuuttaajat ja muut nuoret

Hämeenlinnan periaatteena on vähentää pienten leikkipaikkojen määrää ja tehdä niiden sijaan tehdään laajempia ja monipuolisemmin varustettuja kohteita niin että myös alueellinen tasapuolisuus otetaan sijoittelussa huomioon.

Kirjurinpuistosta todetaan, että pieni alue ei ole sopiva voimakkaasti toiminnalliseksi puistoksi. Kirjurinpuistosta on tarkoitus tehdä pienille lapsille suunnattu leikkipaikka, jota ryhdytään korjaamaan.

Sairionpuisto on suurempi alue, ja siellä on peruskorjausta odottava leikkipaikka sekä sorapintainen puistokenttä. Esityksen mukaan Sairionpuisto tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet toimintojen kehittämiseen, joskin muutkin vaihtoehdot on selvitettävä.

Tilaajajohtaja ehdottaa yhdyskuntalautakunnalle, että se päättää käynnistää kaupungin itäpuolelle sijoittuvan nuorisopuiston suunnittelun ja huomioi hankkeen vuoden 2014 investointiohjelmassa.

Yhdyskuntalautakunnan huomisen päivän esityslista on verkossa kaupungin muiden toimielinten esityslistojen ja pöytäkirjojen joukossa. Tämä esitys löytyy hakusanalla ’Kuntalaisaloite scootti-parkin perustamisesta’.

Kirjurinpuistoa katselmoitiin skuuttiparkin paikaksi

Rautatienkadun viereistä Kirjurinpuistoa tutkittiin tänä iltana joukolla: olisiko se mahdollinen skuuttiparkin paikka Hämeenlinnan itäpuolella?

Puistossa oli käyttäjien ääntä käyttämässä kymmenkunta skuuttiparkkialoitteen tehnyttä poikaa, operaatiota organisoinut äiti ja viisi muuta vanhempaa. Kaupungin puolesta keskustelemassa oli tilaajapalvelupäällikkö ja kaksi yhdyskuntarakenteen edustajaa.

Juttelimme mahdolliseen skuuttiparkkiin liittyen siitä,

  • miten osasta Kirjurinpuistoa voitaisiin tehdä skuuttaukselle soveltuva alue
  • miten aloite etenee kaupungin koneistossa.

Mikäli skuuttiparkki tehtäisiin Kirjurinpuistoon, suurin kustannus olisi pohjien tekeminen asfaltille tai betonille. Kentän pohja on vanha, ja todennäköisesti sitä ei ole pohjustettu puolta metriä syvemmälle – jos siihenkään. Talvenkestävä pinta vaatisi pohjat yli metrin syvyyteen, ja se olisi urakan kallein vaihe. Kunnon pohjien päälle voisi sitten rakentaa erilaisia ramppeja, esteitä tai telineitä, ja niiden teko fanerista tai vastaavasta olisikin vain pintasilaus. Tuottajapuolen asiantuntijat totesivat, että mikäli pohjia päästäisiin rakentamaan maan sulettua keväällä, puistossa skuutattaisiin jo juhannuksena. Vanhemmat olivat valmiita tempputelineiden rakennustalkoisiin, kunhan vain paikka olisi hyvä ja pohjat kunnossa.

Mutta.

Pohjien tekeminen vaatii rahaa ja työsuunnitelman. Rahasta päätetään kaupungin ensi vuoden talousarviossa, joka valmistuu marras-joulukuussa. Työsuunnitelma puolestaan tehdään osana puistokokonaisuutta, jotta tasapaino säilyy myös pitkällä aikavälillä. (Veronmaksajana olen vain iloinen, että halutaan kehittää kokonaisuutta eikä rakentaa jokaiseen puistoon kaikkea, mitä joku saa päähänsä haluta.) Keskustelimmekin pitkään itäpuolen puistoalueiden käytöstä: Ideoimme Kirjurinpuistosta skuuttaukseen, skeittaukseen, korikseen ja sähläykseen sopivaa kokonaisuutta ja Sairion kentästä hyvinhoidettua jalkapallokenttää kesäisin ja luistelukenttää talvisin. Sivusimme myös Tuomelan koulun rakennustyömaata ja esim. luistinkentän, pukukoppien ja ministadionin kohtaloa rakennustöiden ajan.

Entä sitten?

Kaupungin yhdyskuntarakenteeseen on nyt mennyt selkeä toiveemme itäpuolen puistotilanteen parantamisesta. Seuraavaksi tehdään kokonaissuunitelmaa toimenpiteistä ja valmistellaan ensi vuoden budjettia.

  • Jos budjetissa on varattu rahaa Kirjurinpuiston pohjustustöihin, alkavat lasten ja vanhempien talkoot telineiden suunnittelemiseksi ja tekemiseksi.
  • Jos budjetissa ei ole varattu rahaa tähän perusparannukseen, pitää tehdä uusi suunnitelma paikan saamiseksi, rahan keräämiseksi ja asian toteuttamiseksi.

Kierrätyskeskuksesta uusi pöytä parillakympillä

Entisessä kodissa oli keittiön ja olkkarin välissä noin kolmemetrinen ruokailutila, johon mahtui noin kolmemetrinen pöytä. Nykyisessä kodissa sellaista ei ole, vaan suorakulmainen ruokapöytä on keskellä neliönmuotoista keittiötä.

Isossa pöydässä on hyvä puolet: sen ääreen mahtuu vaikka kymmenen ihmistä ruokailemaan. (Huono puoli on, että ruoka jää uuniin, koska luukkua ei mahdu avaamaan.) Hyvää on sekin, että pöydän ääressä voi tehdä mukavasti töitä ja läksyjä ja askarteluja. (Huono puoli on, että isolle pinnalle mahtuu paljon tavaraa, vaikka entisiä ei raivaa.) Iso pöytä on siis tukeva ja käytännöllinen, mutta tässä keittiössä vähän pienempikin riittäisi.

luotsi-säätiön-kierrätysmyymälä-hämeenlinna

Kävin Luotsin kierrätyskeskuksen myymälässä yhden ruokakauppareissun yhteydessä, ja kuinka ollakaan, siellä oli meille uusi pöytä. (Siis meille+uusi, ei uusi+pöytä.) Pyöristetyt kulmat (hyvästi reisien mustelmat), jatkopala (tilaa tarvittaessa kahdeksalle) ja riittävän siisti (vahakankaat käyttöön). Kaksikymppiä! (20 e!)

Vanha pöytä meni vintille odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaa. Se voi jopa olla Luotsin kierrätyskeskus.

 

Kuvan pöytä ei liity tapaukseen.