Kirjoittaja: lottalinko

by

Omena-raparperikakku ilman raparperia

Sara La Fountain ei täytä mun kriteerejäni uskottavasta kokista. En osaa tarkemmin analysoida, onko kyse siitä hatusta (josta se on näköjään luopunut) vai sen alla olevasta nätistä naamasta (joka edellä se tuntuu kokkiuttaan edistävän) vai siitä, että en ole havainnut sillä mitään erityistä fokusta (esim. 30 minute meals). Tulipa kuitenkin lauantaina sadetta pidellessä ja kakluunia vahtiessa katsottua ohjelmaa 24 Kitchen, jossa mimmi teki omena-raparperikakun.

Momenakeikauskakkuullahan niitä omenoita on, joten testasin samalla keikauskakkuperiaatteella omena-omenakakkua eli jätin reseptistä raparperin pois. Keikauskakku on siitä mukava leivonnainen, että onnistuessaan se on paitsi hyvän makuinen myös näyttävän näköinen.  Jos omenat olisivat tasakokoisia ja leipuri jaksaisi tehdä symmetriset kuviot, niin tulos olisi aina parempi.

Mutta mainitsinko joskus jotain ruoan kuvaamisen haastavuudesta?

by

Suppilovahverohillo

Suppilovahveroita voi tehdä vaikka mitä: kastiketta, muhennosta, lisuketta, keittoa. Jos ei laita heti ruuaksi, voi pakastaa, kuivata – tai hillota.

Tein juuri sunnuntaisen suppisretken saaliista marttojen mausteista suppilovahverohilloa. Sen verran muuttelin ohjetta, että maustepippurin sijaan panin keitokseen katajanmarjoja (kun ei kaapissa ollut maustepippuria) ja hillosokerin sijaan tavallista taloussokeria (kun ei kaapissa ollut hillosokeria). (Ja toinen sipuleista oli valkosipulin kynsi.) Muuten menin ohjeen mukaan, ja nyt odottelenkin hillon jäähtymistä ja makujen tasaantumista.

Yleisön ja omaksi riemuksi en ottanut kuvaa hillosta. Minkä tahansa ruuan onnistunut kuvaaminen on erittäin vaikeaa, ja mustanruskean mönjän herkulllisuuden välittäminen valokuvassa mission impossible.

Eivätkä sieniruoat lähtökohtaisestikaan ole kovin houkuttelevia: Kerran mulla oli töissä eväänä mustatorvisienikeittoa ja työkavereiden tiedustellessa mitä söin oli pakko sanoa ”Näköjään ripulia”. Mutta ne oli ne samat työkaverit, jotka tyrmäsivät sienipiiraani.

sienikori-sammaleella

 

by

Pakastesieniä

Olin tänään loppusykyisellä ja alkutalvisella sieniretkellä. Ei voi paremmin sunnuntaipäiväänsä viettää:

kuurainen-tuulilasijäiset-suppilovahverotlammikon-pinta-jäässäjäiset-puolukatheinät-ja-männyt-lokakuisessa-metsässäruisleipä-ja-kahvi-metsäretkelläjäiset-suppilovahverot-korissasuorittavat-suppilovahverot

by

Talvi ei yllättänyt naisautoilijaa

Perjantaiaamuinen räntäsade ei yllättänyt hämeenlinnalaista naisautoilijaa, joka oli varautunut jokavuotiseen talven tuloon vaihdattamalla autoonsa nastarenkaat edellisenä päivänä. Naisautoilija ei näinollen joutunut jättämään suunnittelemaansa ajomatkaa ajamatta eikä huono keli vaikuttanut myöskään matka-aikaan. Liikenteessä ei myöskään tapahtunut vähältä piti -tilanteita eikä venähtäneitä jarrutuksia tai vaarallisia väistöjä.

– Kävin eilen liikkeessä vaihdattamassa renkaat ja ostin autoon samalla myös uudet kesärenkaat 50 prosentin alennuksella, toteaa naisautoilija.

rantanurmikko-ja-tie-kerrostalon-ikkunasta

Kuvassa ei ole tapaukseen liittyvää autoa.

by

Junior Master Chefin tomaattikeitto

Työkaverin tyttö osallistui Junior Master Chef -kisaan ja voitti. Hyvä Erika!

junor-master-chef-erika

Työkatsomon kannustus palkittiin tänään, kun Erika toi meille lounasta, kermaista tomaattikeittoa. Aiemmin olimme päässeet jo voittokakun makuun, kun tulokset paljastettiin, mutta tänään siis paikalle tuli myös Junior Master Chef itse. Tunnelma oli kuin nimmarikeikalla, kun paikalliset paparazzit panivat kamerat laulamaan.

Erika kertoi kokemuksiaan kisasta ja jutteli muutenkin ruuanlaitosta, joka on tällä hetkellä harrastus mutta tulevaisuudessa ehkä ammatti. Kisassa oli kuulemma mukavaa olla mukana, ja maineen, kunnian, palkintojen ja kokemuksien lisäksi matkaan tarttui uusia, hyviä ystäviä.

Tärkein tieto kuitenkin tässä:

Tomaattikeitossa oli valkosipulia ja sipulia freesattuna, tuoretta tomaattia kaltattuna ja freesattuna, tölkkitomaattia runkona ja kermaa pehmentäjänä. Mausteina mm. suolaa, sokeria, timjamia ja limettiä. Maistui!

P.S. Koulun pinaattikeitosta Erika ei juurikaan välitä.

by

Sivustaseurattava ruohonleikkuri

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi ehkä sen veli, joka on tullut kylään ja ottanut tehtäväkseen kesäkauden viimeisen ruohonleikkuun eli lehtien silppuamisen.

Ruohonleikkuri

Sivustaseurattavan ruohonleikkurin tekemiseen tarvitaan

  • ruohonleikkuri
  • paalu
  • naru
  • nippuside
  • mustekala
  • veli, joka tekee.

Paalu lyödään maahan ja naru sidotaan siihen kiinni. Narun toinen pää sidotaan ruohonleikkuriin. Ruohonleikkurin kaasukahva kiinnitetään työntöaisaan nippusiteellä ja vetokahva mustekalalla. Sitten kone tempaistaan käyntiin ja seurataan sivusta, kuinka lehti muuttuu silpuksi.

 

by

Apparan rinteillä

image

image

image

image

image

Ja rinteiden juurella.

image

image

Kiitos kaupungille uimakopista, nuotiokodasta ja leikkitelineistä. Ja olympia-altaan korjaamisesta.
Toivoo Iloinen veronmaksaja.

by

Sivistyssipsit

image

Luojan kiitos – tai Estrellan – ihminen voi nyt ostaa sipsejä. Kaksi syytä: 1) on saatavilla viinietikan makuista herkkua, 2) on saatavilla 40 gramman pusseja.

Nyt voi ilman pelkoa ostaa pussin ja tyydyttää himonsa ilman että astuu tuhon tielle. 300 gramman jättipussi perjantai-illan iloksi kun aiheuttaa lauantaiaamuksi lähestulkoon yhtä rapean olon kuin baari-ilta pitkän kaavan mukaan. Cheers!

by

Monitehotytön(TM) uudet seikkailut

Sain (eli hain ja maksoin) toissa viikolla elämäni ensimmäiset moniteholasit. Kyllä niitä oli tarjottu jo vuosi sitten optikolla, mutta jäivät kuitenkin odottelemaan tulevaa ja minä jatkoin kaukonäköisen ikänäköisen hajataittoisen elämää niin kuin ennenkin: kodin ulkopuolella silmälasit aina päässä ja kodin sisäpuolella silmälasit aina keittiön naulassa paitsi televisiota katsellessa, jolloin lasit aina hukassa; työpöydän ääressä vaihto päätelaseihin, jotka päässä näki näytön mutta ei nähnyt kävellä postihuoneeseen tai ruokalaan niin, että olisi tunnistanut työkaverit; kaupungilla liikkuessa lasit päässä kadulla kävellessä ja kauppaan mennessä mutta hiuspannan paikalla tai taskun pohjalla tavaroita tutkiessa tai korttipäätettä käytettäessä.

Ei enää. Minusta on tullut monitehotyttö. Uusilla moniteholaseilla näkee kauas ja niillä näkee lähelle: niitä voi pitää päässä aamusta iltaan ja käyttää kaikenlaiseen katseluun:

  • metsäretkellä näkee, missä on suo ja missä pitkospuut – ja näkee missä karpalot ovat ja suppilovahverot
  • keittiössä näkee, mitä lapset tekevät olohuoneessa ja kuka tiellä kävelee – ja näkee ruoan lautasella
  • autolla ajaessa näkee muut tielläliikkujat – ja näkee kojelaudan mittareineen
  • sohvalla istuessa näkee katsella televisiota – ja näkee lukea tai neuloa, kun ohjelmatarjonta on mitä on
  • rappusissa näkee, mihin on menossa – ja näkee, mihin on astumassa.

Jos jättäisi yöksi päähän, niin näkisikö parempia unia?

moniteholasit

by

Viinipussin ylistys

Viinipussi on siunaus ihmiskunnalle. Enkä nyt puhu ainoastaan kolmen litran pahviviinien kevydestä, kätevyydestä tai kannettavuudesta – saati sisällöstä – vaan itse muovipussista.

Kyllä, Kaupasta on mahdollista ostaa kolmen litran muovipusseja, joissa on hana. Ne on tarkoitettu kotiviinin pussitukseen mutta ne on mahdollista täyttää myös esim. omenamehulla. Mikä ajan ja vaivan säästö, kun ei tarvitse

  • ostaa Alkosta viinipulloja ja juoda niitä tyhjäksi
  • pestä niitä huolellisesti
  • liottaa vuorokautta kuumassa vedessä tai muuten desinfioida
  • täytellä yksi toisensa jälkeen
  • huolehtia hyvästä sulkemisesta samaten desinfioidulla korkilla.

Pussit on tehty elintarvikemuovista ja ne ovat kaksinkertaisia. Ne kestävät n. 70-80 asteen kuumuuden ja soveltuvat siten esim. pastöroidun omenatuoremehun säilömiseen.

Sitä tehtiin viime viikolla Lammin Sahdissa. Liesosta löytyi tienoon tänä syksynä viimeinen auki oleva mehustamo, jossa saattoi puristuttaa omenoista tuoremehua. Itse en päässyt paikan päälle seuraamaan prosessia, mutta se oli varsin yksinkertainen: omenoiden murskaaminen, murskeen puristaminen ja mehun pussittaminen. (Ja helppoa sanoa, että oli yksinkertaista, kun joku muu teki kaiken työn. Itse kyllä poimin omenat, mikä ei ollut yksinkertaista.) Eilisen paiston Johanna on kuvannut keskisuomalais-saksalaisen mehuretken – noin se suunnilleen täällä sahtimaillakin kuulemma meni.

Kehitysehdotus ja tutkimuskysymys: Voisikohan tuplamuovipussia käyttää höyrymehun säilömiseen? Jos antaisi jäähtyä jonkin verran ja sitten täyttäisi niin, että laskisi pussista kaiken ilman pois? Ja jos varmuuden vuoksi tekisi kokeen niin, että alla olisi iso vati? Onko kenelläkään kokemusta?