Perunoiden kaverina perunkoiso

Kasvimaani on kuin morsian: siellä on jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.

Maa on käännetty nyt keväällä ja sinne on tuotu uutta multaa kahden auton peräkontin verran. Pohjana on vanha tunkio, josta olen tehnyt arkeologisia löytöjä lasipulloista hammastahnapötköihin. Siemenperunat tulivat naapurilta lainaksi – aion palauttaa ne korkojen eli uusien perunoiden ja sillipurkin kera. Sinistä edustaa uusin ja yllättävin tulokas: kehäkukkien keskelle noussut perunkoiso.

Perunkoison varsi on pituudestaan huolimatta varsin vanttera, ja sininen hento kukka kuin elämänlangan kello.

Kasvin ilmaantuminen oli yllätys, sillä kylvin riviin vain kehäkukkia entisen mummunmökin siemenpussista! Mummunmökin entinen omistaja sitten tunnistikin kasvin myrkylliseksi ja pahanhajuiseksi koristeeksi, sentään komeaksi – ja yksivuotiseksi. 🙂

Talon tippalista maalattu

lohkeillut tippalista

Talon tippalistat ovat varsin huonossa kunnossa, ja tänään oli aurinkoinen maalaussää pelastaa alemmasta listasta, mitä pelastettavissa on.

Ennen kuin listaa pääsi maalaamaan, piti kuitenkin tehdä pari asiaa alta pois:

  1. Siirtää pyörät ja pyöräteline syrjään.
  2. Kaivaa saniaiset maasta ja siirtää ne aidan viereen kuoppiin, jotka piti ensin kaivaa ja kastella pihan toiselta puolelta ämpäreissä kannetulla vedellä.
  3. Leikata ankarasti rehottava angervo sokkelin vierestä nurin ja raahata hosat saunan taakse muiden risujen seuraksi.
  4. Saksia sireeniaidasta talossa kiinni kasvavat oksat ja raahata ne saunan taakse angervojen ja muiden risujen seuraksi.
  5. Siirtää kuistin kulmauksessa kesälomaansa viettävät kiinanruusut ruukuissaan jonnekin muualle puoliaurinkoiseen paikkaan.
  6. Perata, raivata ja repiä kuistin kulmauksesta kaikki istutetut ja istuttamattomat sekä tunnetut ja tunnistamattomat  kasvit ja viedä materiaali saunan taakse sireenien, angervojen ja muiden risujen seuraksi.

Kuistin rehottava kulmaus

Kuistin raivattu kulma

Varsinainen työ olikin sitten:

  1. Skrapata lohkeileva maali.
  2. Maalata lista.

Huomenna loppuu kesäloma. Pääsee töihin lepäämään.

Rantauimakoulu opettaa

Lapset aloittivat eilen uimakoulun jatkokurssin. Alkeet oli hankittu uimahallissa lämpimissä olosuhteissa ja taitoja harjoitettu säännöllisesti lähirannalla kesän kuumina päivinä ja satunnaisesti kylpylän tasaisessa tropiikissa. Nyt lähdettiin jäähtyneeseen veteen pienessä tihkusateessa.

rantauimakoulu-apparalla

Lapsia oli vajaat kymmenen, ohjaajia kaksi. Alkuinfon ja -leikkien jälkeen lapset riisuutuivat ja siirtyivät vesirajaan – aikuiset poistuivat paikalta, avasivat sateenvarjonsa, napittivat sadetakkinsa tai menivät lämpimään autoon sateelta suojaan.

Itse lähdin kiertämään Ahvenistonjärveä sateenvarjo toisessa kädessä, toisessa kainalossa uikkarikassi. Lenkin jälkeen sain solidaarisuuspuuskan (joka ilmeni hikenä) ja päätin itsekin käydä uimassa. Kuulin uimakoppiin ohjaajan kannustuksen lapsille: ”Vesi on lämpimämpää kuin ilma, pysykää vedessä!” Oikeassa oli.

Tänään Apparalla kokoontuvat uimakoululaisten lisäksi Solidaariset serkut ja mummut ry. Solidaarinen äiti tekee yhdistyksen vuosiraporttia sisätiloissa.

 

Palsan mylly: Kerpeikkarista Kapteenskaan

Sateisen sunnuntain ajelu suuntautui Padasjoelle. Kiinnostavin kohde kiertomatkalla oli Palsan mylly. Kahvin ja Kapteenska-kesäkaupan jälkeen tutustuttiin mielenkiintoiseen myllymuseoon.

Palsan-mylly

Mylly on perustettu 1700-luvulla, ja paikassa on kivasti kerroksia eri vuosisadoilta. Tiiviissä tiloissa oli lasten kiva puikahdella paikasta toiseen ja ihmetellä eri-ikäistä koneistoa. Piilopaikkojakin löytyi riittävästi. Alla juoksevaan jokeen ei valitettavasti ylettynyt kastamaan jalkaansa, mutta vesimyllyn toimintaperiaate tuli selväksi. Koululainen oli tyytyväinen näkemäänsä ja kokemaansa: ”Kerrankin museo, jossa saa koskea ja liikkua.”

Koululaisen äiti oli tyytyväinen, että Kerpeikkaria ei tuotu näkyvämmin esille myllymuseossa.

Korkeasaaressa voi tutustua eläimiin

image

Korkeasaari on lapsiperheiden kestosuosikki vuodesta toiseen. Ei ihme, sillä siellä näkee eläimiä lähietäisyydeltä ja saa tehdä läheistä tuttavuutta rohkeimpien lajien kanssa. Me saimme mm. katsoa silmästä silmään oravaa ja taistella omista eväistämme lokin kanssa.

Isompaakin faunaa näkyi: Urosleijona loikoili aivan aitauksen reunalla, tiikeri vilkuili kauempaa häkistään. Kamelit märehtivät sateensuojassa puun alla. Ruskeakarhu kaiveli maata metrin päässä katsojista; lasi sentään erotti meidät!

Lasten riemuksi näimme myös pissaavan pässin ja kakkivan kilin. Kyllähän jo sen takia tekee eläintarhareissun!

Virkattu vauvapeitto

image

Virkkaaminen on mukavaa puuhaa. Kerä ja koukku kulkevat kätevästi reissussa mukana, ja kotona voi aina joutessaan tekaista lapun ja toisenkin. Voi tehdä vaikka isoäidinneliöitä tai vauvanympyröitä.

Sitten kun lappuja on riittävästi, alkaa ikävä työ. Laput pitää päätellä ja liittää yhteen. Ja sitten höyryttää ja venyttää. Ja kiristellä hampaita ja venyttää pinnaa.

Mutta kyllä onkin mukavaa antaa vauvalle lahjaksi itsetehty peitto! Ja huomata, kuinka hyvin sen väri sopii tytön vaunuihin!

Espoilla marjassa

image

Espadrillosit ovat a-luokan marjastusjalkineet: niillä voi poimia niin lakat, mansikat kuin mustikat, ja aina on kenkä sävyyn sopiva.

image

image

image

Kesäretki Kallioon ja Töölöön

Lasten kanssa kesäretkellä Helsingissä*. Ihme kyllä niitä ei kiinnostaneet äitinsä kaikki entiset asuintalot Kallio-Alppila-akselilla (5 osoitetta) vaan ne halusivat mieluummin kiertää kaikkien leikkipuistojen kaikki telineet. Saivat samalla reilun annoksen paikalliskulttuuria (juopot puistoissa ja ruiskut kalliolla).

Sivistyneempääkin menoa tuli. Käytiin Töölössä Ratikkamuseossa ja virkistyttiin Korjaamon keidasmaisella terassilla vihamielisestä lokista piittaamatta. Ajettiin myös Stadionin torniin ja seurattiin lapsijalkapalloilijoiden sankkoja esiintymiä.

* Asuin kymmenen vuotta Helsingissä, mutta koskaan en käynyt Stadissa enkä sen Töölöössä. Asuin kotona, en himassa ja kävin töissä, en duunissa. Ansaitsin rahaa, en fyrkkaa. Joskus kyllä ajoin skurulla tsufeelle, mutta se johtui seurasta enkä oikeastaan edes tiennyt, mihin oltiin menossa.

siltasaarenkadun-rautainen-kuumailmapallo

Korjaamon-terassi

stadionin-torni

näkymä-kallioon

 

Kierrätyskeskuksesta uusi pöytä parillakympillä

Entisessä kodissa oli keittiön ja olkkarin välissä noin kolmemetrinen ruokailutila, johon mahtui noin kolmemetrinen pöytä. Nykyisessä kodissa sellaista ei ole, vaan suorakulmainen ruokapöytä on keskellä neliönmuotoista keittiötä.

Isossa pöydässä on hyvä puolet: sen ääreen mahtuu vaikka kymmenen ihmistä ruokailemaan. (Huono puoli on, että ruoka jää uuniin, koska luukkua ei mahdu avaamaan.) Hyvää on sekin, että pöydän ääressä voi tehdä mukavasti töitä ja läksyjä ja askarteluja. (Huono puoli on, että isolle pinnalle mahtuu paljon tavaraa, vaikka entisiä ei raivaa.) Iso pöytä on siis tukeva ja käytännöllinen, mutta tässä keittiössä vähän pienempikin riittäisi.

luotsi-säätiön-kierrätysmyymälä-hämeenlinna

Kävin Luotsin kierrätyskeskuksen myymälässä yhden ruokakauppareissun yhteydessä, ja kuinka ollakaan, siellä oli meille uusi pöytä. (Siis meille+uusi, ei uusi+pöytä.) Pyöristetyt kulmat (hyvästi reisien mustelmat), jatkopala (tilaa tarvittaessa kahdeksalle) ja riittävän siisti (vahakankaat käyttöön). Kaksikymppiä! (20 e!)

Vanha pöytä meni vintille odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaa. Se voi jopa olla Luotsin kierrätyskeskus.

 

Kuvan pöytä ei liity tapaukseen.

Nuorisolla jäi lonkeroa juomatta uimarannalla

Hämeenlinnalaiselta uimarannalta on löydetty kaksi avaamatonta lonkerotölkkiä viikonlopun jäljiltä. Kanta-Hämeen poliisin mukaan tapaus on ainutlaatuinen, sillä yleensä öisissä rantabileissä juodaan kaikki, mitä mukaan on kannettu.  Poliisilta löytyy kuitenkin myös ymmärrystä poikkeavaan käytökseen: ”Onhan selvää, että täysi tölkki painaa enemmän kuin tyhjä – sellaisen kuljettelu edestakaisin vaatisi voimaa, jota kasvavalla nuorella ei välttämättä enää yön tunteina juopottelun jälkeen ole.”

Paikallinen äiti teki karmean löydön lapsensa kanssa aamu-uinnin yhteydessä. ”Yleensä keräämme täältä tyhjät tuontitölkit uimareissullamme ja viemme ne roskiin kymmenen metrin päähän. Olin kyllä jo  vähän hämmästynyt, kun virolaisten kaljatölkkien lisäksi löysimme yhden kotimaisen panttitölkin, jota ei ollut rytistetty, mutta avaamattomat tölkit olivat järkytys! Alle kouluikäinen tyttäreni ei edes tajunnut, mitä puskasta minulle kantoi, mutta osasin onneksi peittää kauhuni lapsen silmien edessä. Toivottavasti tästä ei jää hänelle traumoja tai vääriä mielikuvia rantakäyttäytymisen säännöistä.”

Sosiaaliviranomaiset kiittävät aikuisen rauhallista toimintaa poikkeustilanteessa ja painottavat, että aikuisen käytös on aina esimerkkinä lapsille. ”Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapsensa käyttäytymään norminmukaisesti, jotta yhteiskuntarauha ei rikkoudu.”

Paikallinen äiti kertoo, että tähän saakka oikeanlaisen alkoholi- ja siisteyskulttuurin oppiminen on ollut asuinympäristössä luontaista. ”Toivottavasti tapaus ei toistu, sillä se antaisi aivan väärän käytösmallin rannalla keskenään käyville isommille lapsille. He kuitenkin ovat tulevaisuuden nuoria.”