Kirjoittaja: lottalinko

by

Pihan perällä paskamarja

Tontillani on talon lisäksi talousrakennus eli pihasauna-liiteri-huusi-yhdistelmä. Sen takaa löytyi edellisten omistajien perua mm. wc-pönttö. Posliini piti pitkään majaansa entisen huusin nurkalla, mutta tänä keväänä siirsin sen parempaan paikkaan kasvihuoneen kulmaan.

posliinipöntto-terttuseljan-juurellaVanha vessanpönttö on nyt terttuseljan juurella. Terttuseljaa sanotaan myös paskamarjaksi, sillä se viihtyy rehevässä maaperässä – esim. entisajan huusin tai nykyajan navetan takana. Tai kaupunkilaisen kasvimaan kulmassa.

Paikka oli valitettavasti liian pimeä kasvien kasvatukseen. Pönttöön istutettu köynnöskrassi ei lähtenyt kasvamaan, joten siirsin sen suosiolla aurinkoisempaan kohtaan. Posliinissa voi sen sijaan säilyttää istutuslapioita ja lasten kastelukannua.

by

Tutuiksi jo ennen koulua

Toinen Tuomelan koulun tulevista ekaluokista tapasi tänään toisensa jo etukäteen: kaksi äitiä kutsui lasten perheitä kooolle, jotta tuleva koulunaloitus olisi mukavaa tutussa porukassa.

Katri Järvenpää kertoo ideasta: – Lapsia tulee luokalle useasta eskarista, eivätkä kaikki suinkaan tunne toisiaan. Lisäksi kouluun tutustumisen päivä oli aika hektinen, eivätkä siinä vanhemmatkaan ehtineet juuri sanaa vaihtaa. Ajattelimme, että olisi kiva niin lapsille kuin aikuisille treffata ainakin kerran ennen kuin elokuussa koulun pihalla!

Aulangon kodalla olikin aamupäivällä tänään vähän toistakymmentä aikuista ja saman verran lapsia. Parin tunnin aikana tulevat koulukaverit  ehtivät paitsi syödä grillimakkaraa myös söyriä kepeillä nuotiota, riekkua halkolaatikon päällä, pitää jalkaa muurahaispesässä, kiivetä ison kiven päälle ja heitellä lippalakkifrisbeetä. Muunmuassa.

 

Kaikkia retkikutsu ei valitettavasti tavoittanut, sillä tulevien koululaisten yhteystietoja ei tapahtuman järjestäjillä ollut. Sana kulkikin tuttujen kautta ja suusta suuhun, ja niin saatiin noin puolet porukasta kasaan. Tänään mietittiin jo mahdollista seuraaavaa tapahtumaa ja sen kutsumiseen sähköpostirinkiä tai vanhempainyhdistyksen roolia tämänlaisessa toiminnassa.

by

Bloglovin

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/8123301/?claim=qts55gx3xvq”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

by

Extremeä Evolla

Oltiin porukalla Evolla pitämässä kokousta. Aurinkoinen aamupäivä istuttiin neukkarissa koneiden kanssa ja vedettiin vielä verhoja eteen, ettei aurinko heijastanut näytöille eikä vaalentanut valkokangasta. Tavanomainen päivä toimistossa siis, konttorirotta ei valossa viihdy.

Iltapäivällä oli virkistyksen vuoro: luvassa oli potkupyöräilyä metsämaastossa ja maantiellä.  Läppärit laukkuun ja auton tronkkiin, vaihde vapaalle, tennarit jalkaan, kypärät päähän ja kickbike kiitoon.

Kiito tyssäsi ensimmäiseen ylämäkeen, joka oli kivisellä ja juurisella metsäpolulla. Vauhdin hidastuttua myös hyttyset saivat meidät kiinni. Niitä ei pyörää juosten taluttamalla päässyt pakoon. Sitten alkoi ukkonen jyrähdellä, eikä aikaakaan kun jo satoi. Taukopaikalle ei onneksi ollut pitkä matka, ja kun pääsimme laavun suojiin, sadekin laantui.

Nokipannukahvin ja naku-uinnin jälkeen käännettiin pyörät ja lähdettiin takaisin Evokeskukseen. Alkoi sataa vettä: paita ei enää ollut hikinen. Sitten tuli rakeita: ropina kuului kypärään. Kura roiskui eteen ja taakse, kun kiidettiin metsätietä pitkin. Rillit kastuivat ja huurustuivat, selässä oli rapaviirut, pohkeet saivat hiekkapesun.

Perille kun päästiin, alkoi aurinko paistaa.

Vuoden toistaiseksi paras työpäivä!

 

by

Suomen poistovaatekeräys hakee tekstiilit kotoa

Taannoisen siivouspäivän myynti oli varsin vaatimatonta. Valtavan reedauksen tehtyäni en enää palauttanut yhtään tavaraa vinttiin, vaan pinosin kaiken kuistille odottamaan seuraavaa osoitetta. Näin motivoin myös itseäni loppusijoituspaikan löytämiseksi.

Tänään kävi Suomen poistovaatekeräyksen pakettiauto pihassa, ja pääsin eroon vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista ja tekstiileistä. Firma käy hakemassa kotoa kaikenlaiset tekstiilit sekä lajittelee ja myy tai toimittaa ne eteenpäin.

Sylvain ja Irene Kipré kertovat liiketoiminnastaan ja ideologiastaan: – Haluamme tehdä hyvää, mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Me keräämme Suomessa tarpeettomat tekstiilit ja toimitamme ne joko myyntiin tai jatkokäsittelyyn. Haluamme edistää kestävää kehitystä ja auttaa tarvitsevia: Poistovaatekeräyksen avulla pystymme lisäksi myös elättämään itsemme.

Noutopalvelu on otettu hyvin vastaan. – Varsinkin ihmiset, joilla ei autoa käytössään, ovat iloisia saadessaan tavaran kiertoon ja nurkat puhtaiksi. Meillä on myös ’kanta-asiakkaita’, jotka kerran omat varastonsa tyhjennettyään levittävät sanaa naapurustoon ja soittavat kuukauden päästä meidät uudelle keikalle, Irene kertoo.

Tässä siis ilosanomaa muillekin hamstereille. (Vaikka todellinen ekoteko oliskin jättää ostamatta.)

(Juttu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 3.4.2013)

by

Portti puutarhaan

Irrotin syksyllä talon seinästä villiviiniköynnöksen, joka oli syönyt sadeveden kanssa nurkkahirttä. Köynnös makaili ensin maassa pitkin pituuttaan, kunnes siirsin sen kevytkasvihuoneen runkoa kiertämään. Suunnitelma oli, että tänä kesänä mulla olisi nurkalla idyllinen, vehreä viinitupa (1 asiakaspaikka, 2 jos pystybaari), mutta se suunnitelma ei toteutunut, kun talvella lumet putosivat katolta viritelmän päälle ja romahduttivat sen aika lailla kasaan. Note to self: lumi putoaa katolta alaspäin.

Köynnös oli alkukevään kiepillä talon nurkalla, kun en sitä kuntotarkastusinsinöörin neuvosta huolimatta raaskinut hävittääkään. Koetin saada sitä omenapuuhunkin roikkumaan, mutta ei pituus (ei oma eikä köynnöksen) riittänyt eivätkä polkupyörän ritsin mustekalat toimineet niin kuin olin ajatellut.

Onneksi sain apua rakennustaitoiselta kaverilta: suunnittelu, puutavara ja toteutus tulivat ammattilaiselta – itse osasin maalata.

piha-ennen-porttia

Ennen

puutarhaportti-villiviinille

Jälkeen.

by

Veripalvelulla eväät kuin hotelliaamiaisella

Kävin eilen verenluovutuksessa. Ensisijaisesti tietysti siksi, että siitä saa kansalaisuuspisteitä mutta myös siksi, että luovuttamisesta on tehty niin helppoa ja mukavaa. Kiitos, Veripalvelu:

  • Olen tilannut kutsut tekstiviesteinä puhelimeeni. Veripalvelu muistaa, koska voin luovuttaa seuraavan kerran ja myös muistuttaa muutaman kerran vuodessa.
  • Luovutuksessa on tosi mukava henkilökunta, ja luovutus on kuin pikku lepohetki elegantilla ergosohvalla työpäivän päätteeksi.
  • Tarjoilut ovat paremmat kuin huonommassa hotellissa: kahvit, pullat, keksit, mehut, voileivät, jäätelöt… Iltapala check.
  • Luovutuksen jälkeen on lupa loikoilla ilta. Rehkiminen suoranaisesti kielletään!
by

Viljelykartta

image

Tehdään pankin kirjekuoren takapuolelle multahanskat kädessä. Jätetään yöksi penkille sateeseen. Korjataan kahden viikon päästä lajit, kuin huomataan, mitä on istutettu. (Todennäköisesti korjataan myöhemmin lisää.) Säilytetään jääkaapin ovessa ja todetaan, että pitäisi merkitä kunkin lajin itäminen ensimmäisten vihreiden noustua. Todetaan, että persilja on paljon hitaampi kuin tilli.

Tietty rivit voisi merkitä  maahankin rullaksi käärityillä siemenpusseilla tai vaikka muoviveitsillä, mutta näin on jännittävämpää.

by

Kirpputorista koko korttelin tapahtumaksi

Lauantainen siivouspäivä toteutettiin meillä* asemantakana** nimellä korttelilauantai. Yhtenä tapahtuman järjestäjänä toiminut Marjo Mattsson kertoo, että yhteisöllisyys tuli kuvaan vaivihkaa:

–  Ajatus alkoi kehittyä siivouspäivän siivoustalkoista ja kirpputorista. Halusimme monenlaista ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisille, ja kohta meillä olikin mukana kaverikoirat ja martat sekä paljon muuta. Varsinaisena korttelilauantaina osallistujat saivat kirjata toiveitaan Kirjurinpuiston*** suhteen, ja esim. penkkejä ja potkupallomaaleja esitti hankittavaksi moni.

Tapahtuma sai hyvän vastaanoton, ja uusintaa toivottiin. Kuulemma myös ’korttelin’  laajentamista esitettiin Aulangontien toiselle puolelle – vieraisiin pöytiin onkin aina suositeltavaa huudella.

korttelilauantai-logo

* Siis maan ääri.

** Asemantaka mieluummin kuin Asemantausta.

** Vekan kenttä.

Kuva: korttelilauantai.com

by

Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”