Kuivat lihapasteijat

Oikeasti lihapasteijat pitäisi tehdä voitaikinaan, jolloin niistä tulisi lehteviä ja meheviä. Nyt ei sattunut olemaan voitaikinaa valmiina enkä viitsinyt lähteä sen takia kauppaan, niin tein lähes terveystaikinan:

  • purkki kermaviiliä
  • parisataa grammaa voimariinia (jos sitä ei löydy kaupasta voi myös ostaa oivariinia tai ingmariinia tai muuta vastaavaa)
  • vajaat viisi desiä vehnäjauhoja (täysjyvä- tai graham jopa näyttää tervellisimmältä)
  • teelusikallinen leivinjauhetta

Kermaviili ja voimariini sekoitettiin, ja siihen lisättiin jauhot ja leivinjauhe. Taikina hetkeksi kuistille lepäilemään. Täytteeksi paistettua jauhelihaa ja keitettyä riisiä. Näihin pasteijoihin piti pistää reikä, jotta kansi ei uunissa repeäisi. 225 astetta ja 10 minuuttia.

Tuli pasteijoita, mutta aika kuivia – mikä on merkillistä, kun rasvaa sentään meni taikinaan aika lailla.

20151128_201009.jpg

Syy, miksi piti ruveta tekemään pasteijoita ilman tuttuja emmeitä oli se, että tein ruoaksi jääkaapin jämä-mac-anc-cheesestä makaronilaatikkoa. Siitä projektista jäi jauhelihaa yli ja halusin käyttää sen samalla, kun uuni kerran oli kuuma. Ja kun se uuni oli kuuma, niin tekaisin myös iltapalaksi pizzan, johon sain käytettyä pehmenevät tomaatit, kovettuvat juustot  ja kuivuvat metwurstit. Ja vinkki: punainen pestokastike on aika hyvä tomaattipyreen korvike.

Eikä mennyt keittiössä kuin kolme tuntia. Jumalan kiitos – ja insinöörin – että astianpesukone on keksitty.

 

 

Melkein burgundinpata

Kyky reagoida, arvioida ja soveltaa on ehdottoman tärkeää, jotta ihminen on toimintakykyinen tilanteessa kuin tilanteessa. Niin kuin esim. silloin, kun alkaa laittaa ruokaa ja on ottanut kaupasta ilman suunnittelua saati listaa lähinnä tarjouksessa olevia tai laputettuja tuotteita.

Tänään tein lähes burgundinpataa. Kotona oli melkein kaikkia aineita ja lopputulos oli miltei tavoiteltu – vaikka siankyljen korvasin suikaloiduilla metwurstisiivuilla ja herkkusienet suppilovahveroilla ja sipulit hillosipuleilla ja porkkanan unohdin kokonaan. Chileläisen punaviinipussin loppu sai leikkiä ’assez bon’ ranskalaista.

Reseptin mukaan meni uunissa haudutus. Sillä aikaa ehti käydä kävelemässä idyllisessä talvimaisemassa, ihastella uutta lunta ja olla tyytyväinen sähköstä.

Neulo itse turbaani

Rupesin korjailemaan sitä liian isoa neuletakkia: ajattelin kauluksen auttavan asiaa. Neuloinkin suorakaiteen muotoisen kappaleen, mutta se ei näyttänyt hyvältä eikä parantanut istuvuutta, joten irrotin tekeleen takista.

violetti-neuleturbaaniOnneksi en purkanut, sillä siitähän sai tehtyä turbaanin! Taikasana krymppäys:

Suorakaiteen päät kiristetään neulelangalla yhteen. Päälaen pitkät sivut ommellaan yhteen ja saumaa kiristetään takaraivon tuntumassa taitoskohdassa niin, että kulma pyöristyy eikä törrötä.

Turbaani muotoutuu päässä sopivaksi ja peittää korvat tai niskan tai otsan sen mukaan, miten päähineen asettelee. (Jos tuulee, alle voi viritellä ohuen tuubihuivin.)

Nyt pitäisi vaan keksiä se kaulus sille neuletakille.

Helppo lohipasta ja muuta hyvää keittiössä

Nopea ruoka tulee graavatusta tai kylmäsavustetusta lohesta: Pasta kiehumaan. Sipuli renkaiksi ja valkosipulinkynsi viipaleiksi, pannuun öljyloraukseen kuullottumaan. Hetikohta sekaan purkki maustettua ruoanlaittokermaa (valkoviini) ja sen kuumettua pannulle myös vakuumipaketista valmiiksi viipaloidut lohi- tai kirjolohiviipaleet. Pastasta vedet veks, sitten pannulle ja pari pyöräytystä, jotta aineet sekaisin. Pöytään lisäksi limettiä ja Seafood and Fish -maustemylly. Kalapastan kanssa maistuu esim. Vina Maipo Chardonnay (6,99/plo).

Jälkiruoaksi voikin siirtää keittiön pöydän ja tuolit olkkariin ja seurata keittiön lattian maalausta: Pinta hiomalla rikki. Pölyn ja muun roskan imurointi, rasva- ja muiden keittiötahrojen pyyhintä tärpätillä. Rajaus siveltimellä, iso pinta telalla. Ensimmäinen kerros 10 % ohennettua Betolux Akvaa (62,90/prk), sen kuivuttua toinen kerros ohentamatonta maalia. Sävy K499 (sävytys 3,95/prk).

Onneksi tuli otettua se viinipullo jääkaapista ennen maalausta, niin ilta sujui rattoisasti värin kuivumista katsellen.

Automaattiraitaa

Raitalanka (tai kirjoneulelanka tai automaattilanka) on hyvä keksintö: ihmisen ei tarvitse kuin neuloa, ja raitaa tai kuviota tulee vaivaa näkemättä, lankaa vaihtamatta, lenkkejä muodostumatta ja turhia päättelemättä.

raitalankasukkia Kuvassa on tuoreimmat iltapuhteet: lasten sukat tulevat tosi nopeasti, ja yhdestä kerästä jää vielä reilusti yli. Punasävyiset sukat on tehty paksummilla puikoilla (silmukoita 40) ja sinivihreät ohuemmilla (silmukoita 48). Paksummilla puikoilla sukka syntyy helposti vähän pidemmän illan aikana – esim. jos ei tarvitsekaan putsata ja käsitellä sienisaalista.

(Kuvan puna-pinkki-beige-pussi ei ole automaattilankaa. Se on tehty noin puolimetrisistä langanpätkistä: Sulo Vilen oli kerran yhdellä kirpputorilla ja näki hienon pussillisen villalankaa ihan pilkkahinnalla. Kotiin päästyään hän ymmärsi, miksi pussi ei oikein mitään maksanutkaan. Tuli kuitenkin koukuille ja puikoille penaali, tabletille suoja, kännykälle pussi ja pannulle myssy.)

Nythän on edessä vaan kysymys: mihin käyttä raitalankojen keränjämät? Tällainen lanka ei mielestäni ole virkattuna mitenkään edukseen vaan näyttää enemmän sekavalta. Olisko ideoita?

P.S. Tämän blogin kestosuosituin postaus on Virkkaa jämlangoista poncho. Olisko jämälangoista aineista myös aiheeseen Neulo jämälangoista poncho?

Kannattaisi tehdä mallitilkku

Huolellinen valmistautuminen ja etukäteissuunnittelu eivät kuulu vapaa-ajan hyveisiini. Käsitöitä pitää esim. päästä tekemään heti, kun inspiraatio iskee ja aikaa vain on. Tällä menetelmällä saakin nopeasti aikaan:

lankakerät-ja-oluttölkki-tuohikorissa

Kaikki tarvikkeet valmiina laadukkaaseen käsityöhetkeen.

tweedneulelanka-ja-monivärinen-puunappi

Jumala asuu yksityiskohdissa, sanotaan.

tweedlanka-neuletakki

Mutta nopeasta liikkeellelähdöstä ja detaljien viilauksesta ei ole paljon hyötyä, kun

  • neuletakista tulee kaksi kokoa liian iso ja
  • lanka loppuu kesken.

Kätevä emäntähän selviää näistä ongelmista muuttamalla miehustan mallia, siirtelemällä nappeja ja neulomalla ohjeesta poikkeavat resorit. Mutta järkevä emäntähän ei tällaisia joutuisi tekemään, sillä hän olisi neulonut mallitilkun ja saanut työhön kerrasta oikeat silmukkamäärät, lanka olisi riittänyt ja neuletakista olisi tullut sellainen kuin ohjeessa.

Meillä asuu kätevä emäntä.

Heijastinlankaa pipoon

Ongelma: kylmä ja pimeä.

Ratkaisu: pipo ja heijastinlanka.

wpid-20151023_071833.jpg

Noin vitosen langat ja kutosen koukku Lidlistä. Pipon teko aloitettu päälaelta ja virkattu puolipylväillä tasaisesti lisäten, kunnes silmukoita noin kuusikymmentä. Sitten vaan suoraa välillä lapsen päähän mallaten. Reunaan ryhdistävä rapuvirkkauskerros ja lapsi itse tekemään tupsu.

Ai katos, tulikin liikennevalon värit. Ja punaisella pysähdytään.

Missä sienet?

Olipa laihin sieniviikonloppu vuosiin: kuusi henkilötyötuntia tuotti pannullisen suppilovahveroita, jotka syötiin vartissa.

Onneksi metsässä on aina kivaa, tuli saalista tai ei.

linnunmunan-kuori

linnunhöyhen-lehden-päällä

seitti-ja-kaste-sammaleessa

kuivuneet-ja-paleltuneet-suppilovahverot

tyhjä-sienikori-sammaleella

suppilovahverot-lehdellä

Turhaa vai tarpeellista Wetterhoffilla

Olipa mielenkiintoinen paneelikeskustelu tänään Wetterillä. Aiheena oli ”turhaa vai tarpeellista” ja keskustelijoina neljä erilaista ihmistä julkivihreästä vegaanista käytännölliseen lihansyöjään ja arjen kierrättäjästä ekomuotitalon taiteelliseen johtajaan.

WP_20151008_002Keskustelua alusti Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius, joka muistutti ihmisen toiminnan vaikutuksesta maapalloon. Osuus oli herättelevä, ja aihetta käsiteltiin niin maailmanlaajuisen talouden kuin yksittäisen ihmisen valintojen tasolla. Jokainen meistä voi vaikuttaa mm. pienentämällä energiankulutustaan, käyttämällä julkisia kulkuneuvoja, vähentämällä lihansyöntiä, ostamalla tavaraa vain pakon edessä ja vaikuttamalla päätöksentekijöihin.

Remaken Paula Malleus piti tarmomannimaisen henkilökohtaisen herätyksen monologin. Hän kertoi pitkästä taipaleesta, jolla oli yhdistänyt kierrätyksen, käsityön ja muodin ekologisesti ja taloudellisesti kestäväksi liiketoiminnaksi.

Paneelikeskustelussa käytiin läpi turhan ja tarpeellisen tavaran elinkaari materiaalituotannosta hävitykseen tai uudelleenkäyttöön. Puhuttiin tuotteiden alkuperästä, lapsityövoimasta, reilusta kaupasta, ruusuista, lentorahdista, kasvihuoneista ja ekotehokkuudesta. Pohdittiin sitä, onko meillä valinnanvapautta ja tekeekö se ihmisen onnettomaksi: muisteltiin 70-lukua ja television kahta kanavaa, kulutusmaitoa ja kurria ja aikaa ennen jogurtin keksimistä. Todettiin toisaalta kaiken tarpeettomuus ja tarpeellisuus ja oltiin yhtä mieltä siitä, että tavaraan liittyy myös tarinoita, joilla on käyttöarvon lisäksi muu merkitys. Heitettiin ilmaan kierrätys harrastuksena, elämäntapana ja liiketoimintana. Ihmeteltiin, miksi talouden pitää erikseen perustella ja todistaa jätteiden vähäinen määrä, joka poikkeaa keskiverrosta jätehuollon asiakkaasta.

Tuli sellainen tunne, että sisäinen hamsteri pitää tappaa, jotta maailma ei huku paskaan. Kuinkahan aloittaisi?

Kellarikopin lattiarakenne

Kellarikerroksessa on kaksi pientä varastokoppia. Toisessa on lämminvesivaraaja ja putki-installaatio; toisessa toistaiseksi ei mitään. (Tunkkaisen hajun vuoksi väliaikainen vaatehuone lähti sieltä äkkiä.)

Tyhjän huoneen vanha betonilattia on aikanaan valettu suoraan maapohjan päälle. Ratkaisu on ollut toimiva, kun alakerta on ollut erillinen, kostea ja kylmä kellaritila. Nyttemmin tilanne on toinen: alakerta on otettu osittaiseen oleskelukäyttöön saunoineen ja vierashuoneineen, ja lattiat on tehty aikanaan uudestaan. Koppia ei ole siinä yhteydessä remontoitu.

Nyt on pantu pohjat kuntoon. Aukipiikkaamisen ja maanvaihdon sijaan valittiin kosteuseristyksen teko.

kellarikopin-lattiarakenne

Betonikakku kuivuu vielä kuukauden päivät. Sen jälkeen voikin miettiä, mitä kopin kanssa tekisi.