Espadrillosit ovat a-luokan marjastusjalkineet: niillä voi poimia niin lakat, mansikat kuin mustikat, ja aina on kenkä sävyyn sopiva.
kesä
Nuorisolla jäi lonkeroa juomatta uimarannalla
Hämeenlinnalaiselta uimarannalta on löydetty kaksi avaamatonta lonkerotölkkiä viikonlopun jäljiltä. Kanta-Hämeen poliisin mukaan tapaus on ainutlaatuinen, sillä yleensä öisissä rantabileissä juodaan kaikki, mitä mukaan on kannettu. Poliisilta löytyy kuitenkin myös ymmärrystä poikkeavaan käytökseen: ”Onhan selvää, että täysi tölkki painaa enemmän kuin tyhjä – sellaisen kuljettelu edestakaisin vaatisi voimaa, jota kasvavalla nuorella ei välttämättä enää yön tunteina juopottelun jälkeen ole.”
Paikallinen äiti teki karmean löydön lapsensa kanssa aamu-uinnin yhteydessä. ”Yleensä keräämme täältä tyhjät tuontitölkit uimareissullamme ja viemme ne roskiin kymmenen metrin päähän. Olin kyllä jo vähän hämmästynyt, kun virolaisten kaljatölkkien lisäksi löysimme yhden kotimaisen panttitölkin, jota ei ollut rytistetty, mutta avaamattomat tölkit olivat järkytys! Alle kouluikäinen tyttäreni ei edes tajunnut, mitä puskasta minulle kantoi, mutta osasin onneksi peittää kauhuni lapsen silmien edessä. Toivottavasti tästä ei jää hänelle traumoja tai vääriä mielikuvia rantakäyttäytymisen säännöistä.”
Sosiaaliviranomaiset kiittävät aikuisen rauhallista toimintaa poikkeustilanteessa ja painottavat, että aikuisen käytös on aina esimerkkinä lapsille. ”Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapsensa käyttäytymään norminmukaisesti, jotta yhteiskuntarauha ei rikkoudu.”
Paikallinen äiti kertoo, että tähän saakka oikeanlaisen alkoholi- ja siisteyskulttuurin oppiminen on ollut asuinympäristössä luontaista. ”Toivottavasti tapaus ei toistu, sillä se antaisi aivan väärän käytösmallin rannalla keskenään käyville isommille lapsille. He kuitenkin ovat tulevaisuuden nuoria.”
Mustikat kypsiä Aulangolla
Käväistiin lauantaiaamun turistiratoksi tuijametsässä Aulangolla. Polun vieressä olivat mustikat jo niin kypsiä, että niiden ohi oli mahdotonta kävellä. Varsinkin kun autossa sattui olemaan juuri viisi muovimukia, jokaiselle omansa.
Kotiin Siwan pakastealtaan ja murotaikinan kautta. Piirakan täytteeksi mustikoiden lisäksi purkki mansikkajogurttia, johon sekaan yksi kananmuna.
Irtopohjavuokaan ja uuniin pariinsataan asteeseen vajaaksi kolmeksi vartiksi. Jähmettymisen jälkeen parempiin suihin kermavaaahdon kanssa. Vaniljajäätelökin kävisi.
Se tuijametsä on muuten hieno paikka, poikkeamisen arvoinen muutenkin kuin mustikka-aikaan.
Saimaa vs. Vanaja
Saimaassa on kirkas vesi, Vanajavesi on humuspitoista.
Saimaassa on luonnollisia hiekkarantoja, Vanajavedessä ei juurikaan.
Saimaassa on jännittävää tekniikkaa (kuten lossi), Vanajaveden ylittää silloin.
Saimaan rannat ovat jyhkeitä kallioita, Vanajaveden rantamaisema on tasaisempi.
Saimaassa on saaria, joissa on torppia ja joiden rannoilla norppia. Vanajalla taitaa olla vain Pentti Linkola.
Saimaassa voi kävellä vetten päällä, Vanajassa on vähemmän kareja ja kiviä pinnan alla.
Kolme kontrastia Savonlinnasta
Vietin pitkän viikonlopun Saimaan rannalla: ei tarvinnut ruikuttaa. Lukemisen lisäksi vierailin oopperajuhlia odottavassa Savonlinnassa ja Salpalinjalla. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja silmissä vilisi siluetteja.
Savonlinna on saarille rakennettu, ja vettä on kaikkialla. Kyrössalmen ohitussilta nopeuttaa niiden matkaa, jotka jatkavat esim. oopperajuhlien ja Olavinlinnan ohi. Silta avataan laivaliikenteelle. Tässä ’Puijo’ purjehtii kaupungista pohjoista kohden. (Perässä on komeaa tulla pienellä perämoottorilla.)
Oopperajuhlat vietti satasta viime vuonna. Nyt viikonloppuna valmistauduttiin uuteen puristukseen: lauantaina linnan liepeillä viriteltiin viulut ja muut soittimet myös liputtomien ohikulkijoiden iloksi.
Salpalinjaan kuuluva Kongonsaaren konekivääri- ja majoitusluola on vaikuttava näky varsinkin sisäpuolelta katsoen.
Kolmen kohdan ohje kesälukemiseen
Mikä sen parempaa kuin laiturilla loikoillessaan lukea laatukirjallisuutta?
Lautalaituri toimii erinomaisen hyvin sekä makuualustana että kirjatelineenä, kunhan teokset on valittu oikein. Kirjallisuuden kriteerit ovat: pehmeät kannet ja pari senttiä paksuutta – näin nivaskan saa sijoitettua laudanrakoon sopivalle lukuetäisyydelle makuuasennossa. Kun selkä on saanut tarpeeksi aurinkoa, käännetään puolta ja luetaan selällään niin kauan kuin kädet kestävät. Sitten uidaan ja palataan makuulle kuivattamaan selkää sekä toistetaan kohdat 2 ja 3, kunnes selviää, ”oliko tämä lyyrinen kaunotar pintakiillon karistua laskelmoiva narttu”.
Ei ollut.
(Caroline Courtney, Valkoinen unelma. Suom. Eija Vihtkari-Karjalainen. Viihdeviikarit. Hyvinkää 1986.)
Onko huomennakin pouta?
Täydellinen kesälomapäivä: aurinkoa kukonlaulusta lähtien, aamukahvit laiturilla, veneajelu kauppaan ja muuten vaan, kevyttä grillausta kolmeen otteeseen, uintimatka lämpimässä vedessä saaresta mökkirantaan, lempeät löylyt saunassa ja vilvoittavat vedet joka välissä.
Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta.
Kyllä kesä kastelee, minkä kuivaa
Internetissä todettiin, että pyykin kasteleminen narulla on tarpeetonta. Niinhän se on, mutta lomalla on niin kiire maata aurinkosäällä rannalla, että pyykkejä ei jouda ajattelemaan saati pilviä kyttäämään. Hyvä kun ehtii kaiken kiireen lomassa konetta pyöräyttää!
Mulla oli juuri yksi pyykkitelineellinen ulkona kolme päivää. Aurinkoinen sää kuivatti narun alkupään siihen mennessä, kun olin saanut kassin ripustettua, mutta sitten lähdettiin uimaan ja vaatteet jäivät a) narulle b) rannalle. Muutama päivä meni, ennen kuin minä ja kuivat vaatteet kohdattiin seuraavan kerran telineen tienoilla.
Karhu vältti täpärästi ihmisen
Pekka Karhu (nimi muutettu) kertoo:
Olin herännyt tapani mukaan aikaisin. Aamu oli aurinkoinen ja ilmassa tuoksui kesä, joten lähdin liikenteeseen välittömästi ja jätin aamutoimet tapojeni vastaisesti väliin. Suuntasin kulkuni läheiselle suoläntille, jossa käyn säännöllisesti tarkkailemassa lakkojen kypsymistä. Matkalla sinne pysähdyin ihailemaan alkukesän puolukanvarpuja: liikutuin jälleen kerran puolukankukkien samanaikaisesta herkkyydestä ja vahvuudesta.
Suon laitaan päästyäni kiireeni kostautui. Vatsassa oli eilisen aterian paine, ja tarpeet oli pakko tehdä siihen koivun juurelle. Yleensä katson vähän tarkemmin, missä suoleni tyhjennän, mutta tänään hätä (hah hah, sanaleikki tarkoituksellinen) ei lukenut lakia.
Suo oli yhtä kaunis kuin aina: tupasvillat levittäytyivät pehmeänä pumpulina tuoksuvien suopursujen päälle ja lakkaraakileet hohtivat kuin himmeät jalokivet vihreän sametin seasta. Lakkojen kypsymiseen olisi vielä pari viikkoa aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaisi. Vähän huoletti lämpimästä toukokuusta johtuva suopohjan kuivuus, kunpa se vaan ei häiritsisi kukkien kehittymistä ja marjojen kypsymistä.
Yhtäkkiä alkoi metsänreunasta kuulua ihan kamala meteli. Myös haju oli karsea, oikein yrjötti. Siellähän oli kaksi ihmistä metsäläisiksi naamioituneina! Meikäläistä ei kuitenkaan rönttövaatteilla hämätä, sillä viimeistään Eau de Mökin käry paljastaa kaupunkilaisen. Akoilla oli niin kova kälätys päällä, etteivät ne huomanneet minua. Seurasin, kun ne hiihtelivät suolla kumisaappaissaan ja talloivat lakkoja jalkoihinsa – eikö niillä ole silmiä päässä? Siinä ne katkoivat suopursun varsia kimppuunsa, hätistelivät hyttysiä, kyykistelivät kännykkäkameran kanssa ja räpättivät ihan koko ajan. Melkein jo meinasin mennä sanomaan niille, kun yhtäkkiä tuli täysin hiljaista ja ne pysähtyivät kuin seinään.
Ne olivat törmänneet aamuiseen kasaani. Näyttivät ensin vähän hämillisiltä ja ihmetteleviltä, mutta älysivät onneksi poistua paikalta ja äkkiä sittenkin. Kuva niiden piti siitä paskakasastakin kuitenkin ottaa. Hullut.
Soitinkin jo Otsolle, että nyt on bongattu se tamperelainen.
Source: Uploaded by user via Lotta on Pinterest
Pihan perällä paskamarja
Tontillani on talon lisäksi talousrakennus eli pihasauna-liiteri-huusi-yhdistelmä. Sen takaa löytyi edellisten omistajien perua mm. wc-pönttö. Posliini piti pitkään majaansa entisen huusin nurkalla, mutta tänä keväänä siirsin sen parempaan paikkaan kasvihuoneen kulmaan.
Vanha vessanpönttö on nyt terttuseljan juurella. Terttuseljaa sanotaan myös paskamarjaksi, sillä se viihtyy rehevässä maaperässä – esim. entisajan huusin tai nykyajan navetan takana. Tai kaupunkilaisen kasvimaan kulmassa.
Paikka oli valitettavasti liian pimeä kasvien kasvatukseen. Pönttöön istutettu köynnöskrassi ei lähtenyt kasvamaan, joten siirsin sen suosiolla aurinkoisempaan kohtaan. Posliinissa voi sen sijaan säilyttää istutuslapioita ja lasten kastelukannua.
Sairio 