Ukkosten välissä kesäpuuhaa

Aamulla heräsin ukkoseen ja illalla oli sama räiske. Näiden välisenä kahtenatoista tuntina ehdin lomapäivänäni:

  1. Imuroida. (Ei olisi pitänyt eilen manata.)
  2. Pestä keittiön lattian.
  3. Ottaa pakastimesta pussillisen suorittua savuhaukea.
  4. Pestä koneellisen puna-valkopyykkiä ja ripustaa sen ulos kuivumaan.
  5. Käydä Hämeenlinnan taidemuseossa Taiteilijatoveruutta-näyttelyssä.
  6. Käydä pikkukaupunkilaisessa ruokakaupassa.
  7. Hakea kuivat pussilakanat ja tyynyliinat narulta.
  8. Tehdä lounaaksi savukalapihvejä ja sitruuna-kapris-perunasalaattia ja nauttia sen äidin kanssa.
  9. Repiä vadelmapensaan juurelta vuohenputket ja luumupuun juuriversot.
  10. Siirtää osan vadelmaversoista saunan taakse verkkoaidan viereen juurtumaan.
  11. Ommella yhteen eilen virkkaamiani isoäidinneliöitä. (Näistä ei tulekaan ponchoa.)
  12. Pedata ulkoilmalta tuoksuvat pellavalakanat sänkyyn.

Tämähän on yhtä työntekoa koko loma!

Sateisen lomapäivän sato

Kolmas lomapäivä. Sataa – mutta onhan sisätiloissa puuhailtavaa:

  1. Puhdistin vessan lavuaarin hajulukon. Onneksi putket ovat siinä kohtaa muoviset ja naisvoimin irtikierrettävät.
  2. Pyyhin putket ja pesin lavuaarin.
  3. Nostin vessan irralliset lattialaatat paikoiltaan, imuroin ja pesin ne.
  4. Imuroin ja pesin myös vessan kaakelilattian.
  5. Samoin tein pesin vessanpöntön.
  6. Laitoin metsäretken suopursut maljakkoon vessan kaapin päälle.
  7. Otin pakastimesta sulamaan suppilovahveroita, pekonia ja kermaa.
  8. Kävin kampaajalla.
  9. Istuin hyvällä päällä sohvalla, katselin telkkarista Kaksi vanhaa tukkijätkää ja virkkasin isoäidinneliöitä.
  10. Tein ruuaksi kevytspagettia (ks. kohta 7).
  11. Pesin koneellisen pyykkiä.
  12. Silitin jukatan.
  13. Kävin saunassa.
  14. Jatkoin sohvalla istumista.

Voisko huomenna olla parempi ilma? Muuten joudun ehkä siivoamaan.

Suo suo

Olin ystävän kanssa tarkkailemassa tulevan syksyn sato-odotuksia pohjoishämäläisellä suolla:

kuusen-vihrea-vuosikasvu

Kuusen kirkkaanvihreä vuosikasvu erottui vanhaa vihreää vasten.

puolukankukat

Puolukankukkia oli paljon.

lakanraakile

Lakanraakileita näkyi suolla silmiinpistävän paljon.

karpalonkukat

On ihmeellistä, miten noin hentoon varteen voi tulla painava marja.

luontokirja-ja-karpalonkukat

Kirjatieto kohtaa tosielämän.

 

Juhannus Joutsenlammessa

Hyvä ystävä oli juhannuksen vietossa lasten kanssa. Sairion ranta kun oli liian kylmä muuhun kuin lenkkikengän, lippalakin ja lehtiveneen uittamiseen, keksimme muuta tekemistä. Yhtenä päivänä kävimme elokuvissa (kiitos halvoista juhannushinnoista, Bio Marilyn) ja toisena suunnattiin Aulangon kolmioon eli näkötorniin, karhupatsaalle ja joutsenlammelle.

Aulangon-karhupatsas

Harmi, että kumpikaan Aulangon kioskeista ei ollut auki – turisteja nimittäin oli liikkeellä paljon. Me oltiin kaukaa viisaita ja tehtiin eväät mukaan. (Oikeasti meillä meni herääminen niin myöhään, että oli nopeampaa ottaa leivät ja mehut ja rusinat reppuun kuin ruveta enää kotona ruveta kattamaan aamiaispöytää.) Ja kyllähän oli tauko paikallaan, kun oli ensin kiivetty näkötornin raput ylös ja alas sekä karhupatsaan raput alas.

Karhupatsastelun jälkeen jatkettiin joutsenlammelle. Linnuille oli omat eväät: muovikassillinen kuivaneita leivänkantteja. Niillä ruokittiin satatuhatta lokkia, kymmenen sorsaa ja yksi joutsen.

Joutsenen ruokkiminen suoraan kädestä olikin lapsille retken kohokohta: se oli niin kivaa, että neljästä lapsestä yksi kävi vahingossa myös lammessa joutsenta kohti kurkottaessaan. Talviturkki kastettu!

Kasvimaakartta

kasvimaakartta Tänä vuonna en tuhertanut karttaa kirjekuoren taakse huonolla kynällä kasvimaan reunassa sateessa seisten.

Muutosta viime vuoteen on tapahtunut penkkien asettelussa ja joissain lajeissa.

Lehtikaalin vieressä on vielä tilaa. Muut olen todennäköisesti taas kylvänyt tai istuttanut liian tiuhaan.

Kesäkuun lumisade lannisti kiinanruusun

Kesälomani ei ole vielä alkanut, mutta ei kiirettä – vastahan tänään satoi lunta. Ja viime yönä taisi olla pakkasta. Tänään katselin hakkaavaa raekuuroa työhuoneen ikkunasta ja pelkäsin pahinta:

image

Toissapäivänä kävin ostamassa mansikantaimia, perustin pihalle pienen mansikkapenkin ja istutin taimet. Niiden jälkeen istutin viimevuotiseen kasvusäkkiin kälyn esikasvattamat vesimelonin taimet. Tomaateissani oli jo ensimmäiset minikokoiset raakileet. Pesuhuoneesta oli kannettu sireenin juurelle kesänviettoon joulukaktus ja kiinanruusu.

Työpäivän jälkeen tutkin vahingot. Ainoa nokkiinsa ottanut kasvi oli kiinanruusu, jonka lehdet olivat letkassa!  Toivon, että tästä selvitään sulkasadolla ja että kylmäkäsittely vain friskaa vanhuksen.

image

Ja juhannusruusuthat ovat jo menneen kesän lumia.

Tomaatintaimet istutettu

Taimitarhoissa on tarjolla jos jonkinlaista tomaattia; mustasta vihreään, isosta pieneen, amppelista köynnöstävään, tanskanviennistä häränsydämeen, yhdestä toiseen. Minä ostin tänäkin vuonna kolme ihan tavallista tomaatintainta.

wpid-tomaatit-kasvusäkissä.jpg.jpeg

Tomaattien koti on talon eteläseinustalla. Nurkalta lähtee viiniköynnös maata, kiviä ja ritilää pitkin kohti puutarhaporttia, ja kulmaan muodostuu riittävän suojaisa ja lämmin paikka. Tomaatit olen istuttanut kasvusäkkiin.

Viljelypinta-ala on viime vuodesta kasvanut 100 %: otin toisenkin multasäkin edellisen viereen. Maisemoin muovin joutilailla tiiliskivillä. Mikäli kasvumenestys on samanlainen kuin viime vuonna, loppukesästä tukiritilän peittää sankka tomaatinvarsiviidakko, joka muodostaa yhtenäisen viherseinän viiniköynnöksen kanssa.

Hyvällä onnella voi tulla myös tomaatteja.

Aikuinen käytti kävelyreitin kuntotelineitä

wpid-aikuinen-kuntotelineilla.jpg

Hämeenlinnan rantareitillä saatiin hieraista sunnuntaina silmiä: kävelytien kupeessa sijaitsevilla kuntotelineillä oli aikuinen ihminen. Paikallinen sunnuntaikävelijä onnistui ikuistamaan tilanteen kuvaan, joskaan kuntoilulaitteita käyttävän henkilön henkilöllisyys ei kansalaistiedusteluista ja poliisitutkimuksista huolimatta selvinnyt.

Silminnäkijä kertoo: – Olen kävellyt reitillä satoja kertoja, ja aina on kalliit laitteet jätetty rauhaan. On aikuisilla ihmisillä ollut sen verran rotia, etteivät sentään päivänvalolla ole alkaneet raudoissa roikkua! Nyt en ollutjaan uskoa silmiäni, kun keskellä kirkasta päivää mies nojaili telineeseen sen näköisenä kuin aikoisi tehdä jotain kuntoiluliikkeitä. Oli sentään sen verran häveliäs, että keskeytti aikeensa, kun katsoin pitkään ja pahasti ja otin kännykällä kuvan. Epäilen, että oli kuitenkin jo ehtinyt jokusen leuan vetää.

Luonnonhoitotoimiston edustaja on niin ikään tuohduksissaan kuntoilutelineiden käyttöepäilystä: – Sen ymmärtää, että lapset kiipeilevät laitteissa. Sekin on tietyissä tilanteissa hyväksyttävää, että eläkeläiset ottavat tukea tangoista tai pitävät paussin kävelyretkellään. Mutta se, että aikuinen olisi käyttänyt kuntotelineitä lihashuoltoon tai venyttelyyn, on ennenkuulumatonta röyhkeyttä. Telineet ovat kaupungin omaisuutta eikä niitä saa mennä kuluttamaan tai naarmuttamaan.

Kanta-Hämeen poliisin mukaan epäillyn väärinkäytöksen tekee raskauttavaksi teon tarkoituksellisuus: telineiden välittömään läheisyyteen oli pysäköity pyörä. – Aivan kuin ihminen olisi tullut tieten tahtoen paikalle kuntoillakseen kuntoilutelineissä. Tällaiseen paatuneisuuteen ja piittaamattomuuteen ei joka päivä törmää – onneksi! huokaa valvontaviranomainen.

Lehtikaalin taimet istutettu

lehtikaalintaimi

 

Lehtikaali on erinomainen kasvi. Se maistuu hyvältä, on terveellinen, kasvaa itsestään ja säilyy kasvimaalla, kun heikommat toveri ovat jo nuukahtaneet pakkasen kynsissä ja lumen alla. Tänään istutin taimet kasvimaahan ja odotan sadon kypsymistä ja sen pitkää ikää. (Todelliset viherpeukalot, -etu- ja -keskisormet sekä -nimettömät ja -pikkurillithän kasvattavat omat kasvinsa siemenestä saakka, mutta minä valitsen helpon tien ja annan sukulaisten tuoda valmiit emmeet kasvimaahan.)

tulppaani lehtikaalikimpussa

Kuva on viime joulukuulta: vein ystävälle tuliaisiksi kukkakimpun, jossa vihreää pelasi lehtikaali. Olikin funktionaalinen lahja: lehtikaalista tehtiin ruokaa ja tulppaani ilahdutti ruokapöydässä muuten.

Sireeni versoo varresta

Pihassa on paljon sireenejä. Talon viereiset aidakkeet olivat päässeet kasvamaan jo liian pitkiksi hosiksi, joten syksyllä ne leikattiin metrin korkeudelta poikki. Näky oli aika lohduton:

moottorisahatut-sireenit.jpeg

Kevään tullen tarkkailin runkoja ankarasti: oliko käsittely ollut liian raju? Ilo oli suuri, kun vähitellen sieltä täältä varsista alkoi puskea nuppuja. Ilo oli vielä suurempi, kun ne alkoivat kasvaa uusiksi oksiksi ja isoiksi lehdiksi.

sireenit-alkavat-kasvaa

Ensi syksynä saha laulaa vähän useamman sireenin kimpussa, ja nyt uskallan ottaa pituudesta pois vielä rohkeammin.