by

Kierreportaat päivä päivältä

Meille asennettiin kierreportaat yhdessä päivässä. Mustakalliot tulivat sunnuntaiaamuna taloon, ja reilun kymmentuntisen työpäivän päätteeksi me saatoimme ihailla uusia rappusiamme.

Ennen kuin tähän päästiin, oli kulunut monta kuukautta:

  1. Rakennusmestarin löytäminen – että sain paikan ja piirrustukset portaille.
  2. Valmistajan löytäminen – ’kierreporras’-haku tuotti aika toivottua vähemmän tuloksia. Firmat hoi, täällä olisi asiakkaita.
  3. Tarjontaan tutustuminen – firmat hoi, laittakaa hakukoneoptimointinne kuntoon ja valokuvat referenssikohteista.
  4. Tarjousten saaminen – firmat hoi, jos joku vastaa vartissa edullisella tarjouksella, niin kahden viikon päästä kaksi kertaa kalliimpi tarjous ei maksa vaivaa.
  5. Valinnan tekeminen – kierreportaat on kierreportaat, kuinka paljon vaihtoehtoja niissä on? Ylös ja alas? Alas ja ylös?
  6. Tilauksen tekeminen – meili riitti mulle ja siihen kuittaus.
  7. Aukon puhkaiseminen, (jota edelsi
    porrashuoneen rakentaminen, jota edelsi
    rakennusmestarin ja
    kirvesmiehen löytäminen, mutta se onkin taas toinen juttu, ks. kohta 1)
  8. Mittojen ottaminen –  rappusia ei alettu valmistaa ennen kuin kuin aukosta oli otettu mitat kaikkiin suuntiin eli lattiasta lattiaan ja reunasta reunaan. Kun se oli tehty, vuorossa oli
  9. osien valmistaminen.
  10. Asentaminen.

Nyt meillä on käynti sisäkautta asuinkerroksesta saunaan ja pesuhuoneeseen.

Täytyy mennä – koneessa on pyykkiä.

by

Siivouspäivä – uusi yritys

image

Ostin eilen imurin hajonneen Hooverin tilalle. Illan luinkin sitten Seitsemäätoista.

Jos nyt ottaisi imurin laatikosta. Toivottavasti siinä on pölypussi valmiina.

Vihaan siivoamista.

by

Kokonainen kala kasarissa

– tai oikeastaan vokkipannussa, mutta alliteraation autuus aiheutti a-ahneuden.

Sunnuntaina, kun kierreportaita asennettiin, liesi oli pois käytöstä. (Hitsauskoneeseen otettiin voimavirta sähkötaulusta.) Tämän sähkökatkossimulaation aikana siunasin puuhellaa, sillä jääkaapissa oli kokonainen kala odottamassa laittoa a) uuniin b) suuhun.

Laitoin kalan selälleen öljyttyyn vokkipannuun, mahaan merisuolaa ja purjo-tillisilppua, päälle muutaman nokareen voita ja viipaloidun sitruunan. Nesteeksi – anteeksi seuraava ruma sana – alkoholitonta valkoviiniä, joka oli pyörinyt jääkaapissa tammikuusta saakka. (Varoitus: ihan turha ostos, rahan haaskuuta, suorastaan tyhmää – oli tipaton tammikuu tai ei.)

Kansi kiinni ja lehdenlukuun pöydän ääreen: puuhellaan saa olla koko ajan nakkaamassa klapia, että lämpö pysyy tasaisena, kala kypsyy ja perunat höyrystyvät. Perunat olivat semipitoa eli van goghia*, niitä kun saa lähisiwastakin.

* Comma fuckers: onko tämä erisnimi? Ja onko pinot noir?

by

Kierreportaat pala palalta

Raput rakennettiin ylhäältä alas: ensin lähdön 90 astetta ja sitten keskitanko, johon hitsattiin askelmat yksi kerrallaan.

Hitsisti kipinöitä.

Askelmat kiinnitettiin metallirunkoon Sialla ja ruuveilla.

Turvallisuusmääräysten mukainen, metrin korkuinen kaide.