Kirjoittaja: lottalinko

by

Syysmetsän runsaat antimet

 

Metsä on suomalaiselle pyhä paikka. Metsä on meille myyttinen ja kuitenkin niin läheinen – luontosuhteemme on aito ja turmeltumaton: metsästä haetaan voimaa ja vastapainoa kiireiselle arjelle, sinne mennään rauhoittumaan ja olemaan yhtä luonnon kanssa.

 

roskia-ahveniston-metsässä

Tai sitten sinne mennään sprayaamaan metalliväreillä, laskemaan minisuksella, heittelemään kilpafrisbeellä, juomaan kotimaista kaljaa pulloista ja tuontikaljaa tölkeistä, naukkailemaan likööriä taskumatista, pelaamaan korttia, vaihtamaan sulakkeita, jyystämään purkkaa, polttelemaan kessua, rasvaamaan huulia, kuuntelemaan hengellisiä c-kasetteja, syömään eväitä (sikanautaa, lenkkimakkaraa, einespizzaa, pinaattilättyjä, suklaapatukoita, mainokaakaota).

Olisko asialla sama porukka, joka on ladannut Play-kaupasta Sienioppaan ja Siionin virret?

by

Baby Born -vaatteet vanhoista teepaidoista

Tämä ilta menikin vauvainpukimoa pitäessä: tytön kaksi Baby Born -nukkea saivat itselleen vaatteet. (Viimeiset puoli vuotta ne ovatkin maanneet alasti kirjahyllyn muovilaatikossa.)

Aineksina käytin toissailtana vaatekaapista siivottuja, pieneksi jääneitä ja kierrätykseenkin kehnoja lasten teepaitoja. Niitä on kokonainen pussillinen:  tahraisia, virttyneitä, venyneitä, haalistuneita, värjääntyneitä, saumakiertoisia, pikkureikäisiä, silmäpakoisia, nyppyisiä, ryppyisiä. Ja vasta viime viikolla ne oli vielä lasten päällä koulussa…

Joskus olen leikannut Suuresta käsityölehdestä nukenvaatekaavat housuille, paidalle ja hupulliselle liiville. Niitähän sitten tuli:

baby-born-vaatteet

Tandi Kakkonen (vas.) sai verkkahousut ja huppuliivin mummun Espanjan-tuliaisesta. Todella törkyiseksi pidetyn jalkapallopaidan parhaat palat eli numero ja vaakuna odottavat vielä käyttöä tilkkulaatikossa.

Tandi (oik.) halusi pyjaman Tutta-tuotteen retronorsusta. Alkuperäisen yöasun housut olivat jo jatkaneet matkaansa matonkuteeksi, mutta paidasta sai mainiosti vauvanukelle sekä ylä- että alaosan.

P.S. Tytöllä on siis kaksi Baby Born -nukkea, joiden nimet ovat Tandi ja Tandi Kakkonen. Ei aavistustakaan, miksi. Tandi on nähnyt enemmän elämää eikä ole peseytynyt noin kolmeen vuoteen. Tandi kakkonen puolestaan on kirkasotsaisempi kesällä uimassa käytyään, ja vesi hölskyy mahassa vieläkin.

P.P.S. Kaikki voisi kyllä laittaa Suomen poistovaatekeräykseen.

P.P.P.S. Harrastetaan meillä muunkinlaisia nukenvaatteita.

by

Ompele napit koneella

Hankin lähes kaikki vaatteeni käytettyinä joko kirppareilta tai kavereilta, joko rahalla tai ilman. Säästö hinnassa tarkoittaa usein vähän työtä eli lahkeiden lyhentämistä, vyötärön kaventamista tai jotain muuta pientä korjausta. (Joskus joutuu tekemään alihankintaa Perkeleen orjatehtaassa eli vaihtamaan vetoketjua, mutta niitä löytöjä välttelen viimeiseen saakka.)

koneella-ommellut-napit

Nappien ompeleminen tai vaihtaminen on helppoa puuhaa, kun ottaa avuksi ompelukoneen. Ompeleeksi siksak, pistonpituus nollaan, leveys napinreikien mukaan ja kone käyntiin. Kun jättää riittävän pitkät langanpäät, on niiden pujottaminen nurjalle neulan avulla helppoa. Nurjalla vaan muutama umppari päihin ja saksilla ylimääräiset veks.

Tänä iltana vaihdoin yhteen kauluspaitaan kaikki napit, kun työkaverin trokaamasta paidasta puuttui muutama nappi eikä samanlaisia omista varastoista löytynyt. Paitaa oli näköjään aiemminkin korjailtu nappien kohdalta, mutta ei ollut käsiommel pitänyt, kun jäljellä oli vain solmumytty ja katkenneita langanpäitä.

Vaikka eihän koneelliseenkaan ompeleeseen voi aina luottaa.

by

Katossa reikä

Taas sataa. Ja kattoni vuotaa edelleen yhdestä kohdasta, jota on yritetty paikata jo useaan otteeseen: ensin asialla oli entinen mies, sitten kattofirma kahteen otteeseen, sitten rakennusalalla työskentelevä kaveri – ja edelleen tip tap tip tap tipetipe tip tap. Kävin juuri katon sisäpuolta tutkimassa taskulampun kanssa ja merkitsin vuotokohtia liidulla laudoitukseen. Kukahan yrittää paikkausta seuraavan kerran? (Ilmoittautumisia otetaan vastaan.)

uusi-suomi-syyskuu-1931

Peltikaton tuntumassa vierähtikin sitten tovi. Vuotopaikka oli nopeasti nähty ja ympyröity, mutta purujen alta pilkottava Uusi Suomi syyskuulta 1931 vei aikaa. Tuolloin etusivulla uutisoitiin mm. jauhatuspakkolain eduskuntakäsittelystä, spriilaivan palosta, bolsevikkien sotalippukaupoista sekä suojeluskunnan ikämiespataljoonan valatilaisuudesta. Kakkossivun kauppatiedoista kävi ilmi, että syyskuun yhdellä viikolla oli Suomesta viety kananmunia 992 520 kpl ja että Helsingin lihamarkkinoilla  tuotiin kauppaan mm. 1 584,5 nautaa, 1 835,5 lammasta, 1 055 sikaa ja 1 hevonen. Sosialiministeriön työasiainosaston kirjoilla oli  9 839 työtöntä. (Palvelusilmoituksissa paikan saa nais-diigelikoneen alistaja, joka osaa latoa.) Inkeroisten aseman kassakaappi oli räjäytetty dynamiitilla ja Savonlinnassa oli jäänyt kiinni röyhkeä murtovaras. Urheilusivuilla HJK yllätti ja hävisi vain 3-2. Sisäsivujen pikku-uutisissa mainitaan, että Pohjois-Kreikan maanjäristyksissä on tuhoutunut 250 taloa ja Hondurasin pyörremyrskyissä hukkunut toistasataa ihmistä.

Tässäpä mielenkiintoista iltalukemista – unohtuu vuotava katto.

by

Rakennusperintöpäivä Letkulla

Vahtilan Outi piti tänään Tammelassa Ali-Jaakkolan tilalla Euroopan rakennusperintöpäivien merkeissä avoimia ovia. Tilaa on kunnostettu uutta tehden ja vanhaa säilyttäen.

Vähän myöhästyttiin tapahtuman aloituksesta ja virallisista puheista, kun ajeltiin Hämeen härkätietä, jota riitti mutkille, kaarteille ja kurville. Maisema oli paljon mielenkiintoisempi kuin kymppitiellä, ja sitä tosiaan oli paljon enemmänkin.

ali-jaakkolan-tilan-pihalla

Konehalli on rakennuksista uusin, vaikka seinissä on vanhaa, harmaata lautaa.

seppä-takoo-rautaa

Seppämestari Pertti Virta paitsi takoi rautaa kertoi myös aineen ja ammatin historiasta.

pärekasa

Paikalla oli myös traktorikäyttöinen pärehöylä – julma peli!

Illansuussa suunnattiin kotiinpäin mahat täynnä makkaraa, lättyä, pillimehua, munkkia ja kahvia. Ja hyvin tankattuina valittiin suora tie mutkaisen maisemareitin sijaan. Toiset jäivät vielä tansseihin!

by

Älä usko Anna-Leena Härköstä

Olin viime viikolla työmatkalla Rotterdamissa. Osallistuin yhteen konferenssiin, ja mukaan piti pakata posteriputkiloa, paperipunttaa, asiallista vaatetta, iltakudetta ja vaihtokenkää ja vaikka mitä viiden päivän varustetta.

Tavaroita vetolaukkuun taitellessani pakkasin mukaan myös pikkuhousunsuojia. Olin kuullut, että niitä voi paitsi ilmeiseen tarkoitukseensa käyttää myös hikilappuina eli kainalonsuojina. Muistaakseni Anna-Leena Härkönen oli taannoin lanseerannut tämän funktion, ja laukun kannen lähestyessä päätin testata toimivuutta. Pikkuhousunsuojahan menee paljon pienempään tilaan kuin kauluspaita eikä sitä sitä paitsi tarvitse silittää.

Konfan toisena päivänä meillä oli kollegan kanssa posteriesityksemme. Väkeä oli tilassa paljon: kilpailimme huomiosta ja hapesta kahdenkymmenen muun presentaation kanssa. Otsalle kohonnut kylmä hiki vaihtui pian kuumiksi aalloiksi, ja puolen tunnin jälkeen oli kuin olisi tehnyt enemmänkin kuin puhunut lämpimikseen. Onneksi oli pikkuhousunsuojat kauluspaidan kainaloissa eikä lp-levyt.

Oman osuuden jälkeen piti mennä naistenhuoneeseen naamapesulle. Pesin myös kädet ja avasin jakun nappeja – ja valkoisen paidan napituslistasta kurkki rypistynyt, hikinen pikkuhousunsuoja. Eihän siinä muuta voinut kuin olla muina naisina ja niin kuin ei olisikaan sekä noukkia vuokkosta rintsikoiden tienoilta roskiin. Illalla hotellihuoneessa irrotin selkään liimautuneen pikkarisuojan ennen suihkuun menoa.

Niin että en voi suositella pikkuhousunsuojien käyttöä hikilapputarkoitukseen ainakaan äärimmäisissä olosuhteissa. Sori, Anna-Leena Härkönen.

by

Alavilla mailla fillarin vaara

Hollanti on polkupyöräilijän luvattu maa, tai ainakin yksi niistä. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ei lunta, ei jäätä. Ei päälle ajavia autoilijoita, ei alle juoksevia kävelijöitä. Ei pyöräilyhousuja,  ei pyöräilykypäriä. Pyöräliikkeitä ja pyöräkorjaamoja. Pyöräteitä ja pyöräilijöitä:

  • isä ja neljä lasta liikkeellä yhdellä pyörällä: yksi ritsillä, yksi tangolla, kaksi etuvaunussa
  • äiti ja kaksi lasta matkalla kaupasta kotiin: äidillä ostoskassit ja pölynimuri tarakalla, lapset perässä omilla pyörillään omine kantamuksineen
  • äiti ja vauva liikenteessä: vauva makaamassa omassa turvakaukalossaan äidin takana.

Pyöriä on joka puolella, ja ne ovat oleellinen ja suunniteltu osa liikennettä. Jos Saksasta haetaan halvalla loppuun ajettuja autoja, täältä voisi käydä hamstraamassa itselleen edullisen polkupyörän. Olisiko vähän hieno hakumatka lentää paikallisen fillaridiilerin luo ja AJAA sitten kotiin?

9617611320_7d4017d8fb_n

by

Sieniretki Renkoon: verijälkiä ja hirvikärpäsiä

Lähdettiin tutkimaan Rengosta sienimaastoa. Olosuhteet olivat enemmän kuin suotuisat: aurinko paistoi, edellisen päivän saalis oli jo prosessoitu (ja osittain syötykin), tankki oli täynnä ja sienikori tyhjä.

Käännyttiin kymppitieltä yhdelle kuoppatielle, jota köröteltiin rauhallisesti.  Käännyttiin toiselle sivutielle ja ihmeteltiin puihin kiinniteltyjä, numeroituja lappusia. Päästiin kääntöpaikalle, jossa oli kaksi autoa, miestä ja koiraa.”Joo, kyllähän tonne metsään voi mennä, mutta sinne on tehty verijäljet koiria varten.” Kyseessä oli tapahtuma nimeltään jäljestys, jossa koiralle merkataan haavoittunutta riistaa simuloiva reitti metsään ja tarkkaillaan, kuinka hyvin koira reitin haistaa.

Emme halunneet samoille apajille metsästyskoirien kanssa emmekä halunneet pilata koirien kisaa, joten ajelimme syrjemmälle. Siellä olikin sitten tarjolla toisenlaista faunaa. Helvetin hirvikärpäsiä! Ne tunkivat lippalakin alle ja hupparin kaulukseen ja ranteista sisään. (Ja piti vielä käydä puskapissallakin.)

Onneksi saimme myös sieniä: koppa täyttyi kanttarelleista ja herkkutateista. Edelliset yrittivät piiloutua ruohoon, mutta turhaan!

kanttarellit-ruohikossa

Pikkulenkin jälkeen palattiin autolle ravistamaan lippis tyhjäksi ja raapimaan hirvikärpäset päästä ja sitten mentiin tien toiselle puolelle tutkimaan tilanne. Ei löytynyt mitään muuta kuin suopursuja ja syksyn ensimmäiset suppilovahverot, joten oli hyvä syy palata  kotiin käsittelemään metsän antia: halkaistut suppilovahverot kuivumaan eilisen retken mustien torvisienien kanssa samalle ritilälle; toiseen pienet herkkutattisiivut. Kanttarellit paloiksi ja pannulle paistumaan.

herkkutatit-ritilällä

by

Ulkoista synttärit Action Factoryyn

Hyvä äiti rakastaa lasten syntymäpäiväjuhlien järjestämistä. Hän aloittaa seuraavan vuoden suunnittelun jo edellisten kutsujen jälkiä siivotessaan, miettii lapsen persoonallisuuden pedagogista kaarta, seuraa synttäriskeneä ja benchmarkkaa vertaisten toteutuksia. Hyvä äiti askartelee lapsen kanssa kutsukortit, jotka lähettää vieraille hyvissä ajoin. Hyvän äidin lapsella on synttäreillään itse leivottu kakku ja ainakin seitsemän muuta sorttia – joista lapset pitävät – sekä ohjauttua ja kehittävää toimintaa koko kahden tunnin ajan. Lähtiessään vieraat saavat lahjapussit, joista riittää hyvää mieltä kotiin saakka.

action-factory-sisäänkäynti

Sitten ollaan me toiset, jotka pelätään lasten synttäreitä ja toivotaan niiden unohtavan koko asian. Ja kun niin ei tietenkään käy, yritetään parhaamme ja räpiköidään juttu läpi kelloa katsoen, hikeä otsalta pyyhkien, mielessämme vuorotellen rukoillen ja kiroillen sekä halkopinon väliin piilotettua salapulloa kaivaten.

Tänä vuonna olin reilusti huono äiti ja  ulkoistin hullunmyllyn. Yhdeksänvuotiaan synttärit pidettiin Action Factoryssa, ja se raha meni oikeaan osoitteeseen. Kävin kaupassa ostamassa limpsat, sipsit, keksit ja karkit ja menin lapsen kanssa varttia ennen synttäreiden alkua tapahtumapaikalle. Pakarisen Lasse otti homman haltuun: piilotti herkut labyrinttiin, täytti pomppulinnan, vastaanotti vieraat, selosti säännöt ja ohjasi ja valvoi riehuntaa. Sillä aikaa huono äiti saattoi palata kotiin jatkamaan töitä ja lakkaamaan kynsiä sekä virkkuukoukkuja.

action-factory-pomppulinnahuone

Parin tunnin päästä kun palasin tehtaaseen, oli vastassa joukko hikisiä poikia. Musiikki pauhasi, eväät oli syöty, limpsa lainehti pöydällä, lahjapakettiriekaleita oli siellä täällä… Ja minä saatoin pakata lahjat kassiin, poistua sankarin kanssa takavasemmalle ja jättää raivauksen ja siivouksen muille. Valkoisen naisen hommaa!

by

Skuuttiparkki Sairioon – lapset luovuttivat adressin kaupungille

Lapset ovat keränneet alueella  kesän aikana lasten allekirjoituksia: on tehty vetoomus skuuttiparkin saamiseksi johonkin lähipuistoon. Tänään 60 nimen adressi luovutettiin lasten ja nuorten kasvua tukevien palvelujen tilaajapäällikölle Jari Pekurille.

Asemantaan-Hätilän-Sairion alueelle haluttaisiin turvallinen ja luvallinen paikka, jossa lapset voisivat liikkua ja temppuilla skuuteillaan. Paikan ei tarvitsisi olla suuri, mutta sen pitäisi olla asfaltoitu ja siellä pitäisi olla laattoja, kaiteita ja hyppyreitä. Tähän saakka lapset ovat harjoitelleet laudoillaan kauppojen pihoilla, parkkialueilla, teillä tai koulun pihassa, mutta niistä paikoista kuulemma saa pikaisesti häädön joko vartijoilta, autoilijoilta, opettajilta tai isommilta koululaisilta ja tupakoivilta nuorilta.

Lapset olivat jo ajatelleet mahdollisiksi paikoiksi  Kirjurinpuistoa, Ritvalan puistoa tai Sairion kenttää, joissa missään ei kävijöitä ole ruuhkaksi saakka. (Karlbergin puistonhan kaupunki lopetti, sillä kun ei ollut käyttäjiä.) Nyt adressin allekirjoittajien vanhempien intressissä olisi jonkun leikkipuiston päivittäminen taaperokäytöstä iltapäiväkerhoiän ylittäneiden koululaisten tarpeisiin.

Jari Pekuri kertoi paperin etenemisestä luovutuksen jälkeen: Adressi kulkee lasten ja nuorten sekä elämänlaadun lautakunnan kautta yhdyskunta-, ympäristö- ja rakentamispalvelujen tilaajapäällikölle sekä liikuntapalveluiden tilaajapäällikölle. He käyvät keskenään ja lautakunnissaan virkamieskeskustelua, minkä jälkeen vuorossa on yhdyskuntalautakunta. Asiasta tehdään kustannusarvio ja pohditaan myös vastuu- ja ylläpitokysymyksiä. Tämän jälkeen kaupunki vastaa adressin tekijöille, ja oletettavasti vakava keskustelu ja mahdolliset toimintasuunnitelmat alkavat siitä. Näissä voivat olla kaupungin lisäksi mukana alueen asukkaat esim. talkootyön merkeissä, mahdollisesti koulun vanhempainyhdistys sekä potentiaaliset sponsorit.

P.S. Skuutti on potkulauta, joka ei mene kasaan. Potkulauta taas on vähän kuin rullalauta eli skeittilauta, jossa on ohjaustanko.