ruoka

by

Sitrunebergin kakku

Ei saatu koko kerimäkeläistä piparkakkutaloa syötyä jouluna eikä sen jälkeenkään, vaikka urakkaporukkana oli sentään lapset ja niiden serkut.

Tehtiin siis erittäin mukaeltuja runebergintorttuja: tuli yksi kakku ilman mantelia ja vadelmaa. Noudatin Kinuskikissan sitruunaisen Runebergin kakun perusohjetta, mutta siihen tuli muutama muutos:

  • jätin taikinasta mantelirouheen pois – kun sitä ei ollut – joten kiinteitä aineita oli taikinassa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä
  • lisäsin taikinaan pari tippaa karvasmanteliaromia korvaamaan mantelirouheen puutetta
  • en tehnyt laakeaa ja matalaa kakkua vaan kapean ja korkean
  • en koristellut kakkua sen paremmin vadelmahillolla kuin kuorrutteellakaan vaan tästä tuli kuivakakkuversio.

Kahta en vaihda

Irtopohjavuoka ja leivinpaperi ovat aivan ehdottomat leivonnassa. Jännitys tosin vähenee, kun ei tarvitse miettiä, A) irtoaako kakku vuoasta B) kokonaisena. Ulkopinta ei rypistetyn leivinpaperin kanssa ole yhtä sileä, mutta kakku on sentään yhtenä kappaleena kauneusvirheestä huolimatta. Tässä käytin pientä irtopohjavuokaa, jotta sain riittävän korkean leivonnaisen aikaiseksi ja peitin kakun paiston puolivälissä foliolla, jotta pinta ei tummenisi liikaa.

by

Kaurapuuroa ja kirja-arvostelu

Ruoanlaitto lasten kanssa voi olla ihan kivaa puuhaa. Laadukkaan äiti-lapsi-hetken takaavat riittävän helpot reseptit (joihin on olemassa ainekset kaapissa), nopea valmistuminen (ettei kiinnostus herpaannu) ja maistuvat lopputulokset (jotta äidin ei tarvitse syödä moninkertaisia annoksia).

Tassulan iloisessa keittokirjassa (Mauri Kunnas, Keuruu 2012) on helppoja reseptejä ja kivoja kuvia. Eilen illalla selattiin kirjaa läpi ja päätettiin aamulla syödä Martan omenaista marjapuuroa. Päätettiin tehdä myös mansikkamannapuuroa ja maakrapupapukeittoa ja banaanileipiä ja hernemössödippiä ja kaalimaan vartijan salaattia ja… Yksi kerrallaan.

Se marjapuuro olisi muuten ollut leseistä, omenoista ja marjoista keitettyä puuroa. Mutta kun oli aamu, niin oikaisin vähän ja tein vain omenaisen kaurapuuron: vettä, suikaloitua omenaa, pikakaurahiutaleita ja sokeria. Omenat valitsin marjojen sijaan siksi, että kellarin talviomenat alkavat olla niin nahistuneita, että niitä ei juuri muuten kuin kypsennettyinä syö. Hyvää tuli.

Bonuksena niksi: Säilytä keittiön veitsilaatikossa laastareita, niin ne ovat kätevästi saatavilla heti tarvittaessa.

by

Feta-rucolapiirakka

Ruoanlaitossa noudatan ”otetaan, mitä on” -periaatetta. Sunnuntaina otin, mitä oli ja tein feta-rucolapiirakan. (Jos olisi ollut pinaattia, olisin tehnyt feta-pinaattipiirakan.)

  • Pakastimen alimmasta lokerosta paketti valmista piirakkataikinaa. Parasta ennen -päivämäärä joskus varhain 2014, joten ei ihme, että se oli sienten ja puolukoiden, muumin kalanappien ja laputetun valmiskaalilaatikon alla kätkässä.
  • Tölkki kermaviiliä. Hapanmaitotuotteethan säilyvät vaikka puoli vuotta – mutta tämä oli viikolla ostettua ja siten päivämääräintoleranteillekin sopivaa.
  • Kolme kananmunaa. Niitä oli kennossa kolme, joten käytin kaikki – yksin on munan ikävä olla kylmässä.
  • Fetajuustoa. Lidlissä oli kilon purkki tajuttoman halvalla, niin pitihän se ostaa. (Bensa-asemaa en ole koskaan hommannut.)
  • Puolikas ruukullinen saksittua rucolaa. Se on kaupassa reipasta ja ryhdikästä, mutta nuupahtaa nopeasti kotona. Toinen puoli ruukusta meni suoraan salaattiin.
  • Putininkäntty eli Oltermannin kuivumassa oleva kantapala.

Sitten otin myös irtopohjavuo’an ja leivinpaperia ja lasillisen punaviiniä. (Sekin oli pussinjämiä muutaman viikon takaa.) Rypistelin leivinpaperin käsissäni pehmeäksi, jotta se asettui tasaisesti vuo’an reunojen mukaan. Painelin taikinan ohuelti pohjalle ja reunoille ja paistoin sitä 200-asteisessa uunissa kymmenen minuuttia. (Hyvänkin täytteen alla raa’aksi jäänyt taikina pilaa piiraan kuin piiraan.) Sitten kaadoin paistuneelle pohjalle täytteen (kermaviili, munat, feta ja rucola), minkä päälle ripottelin juustoraasteen. Panin piirakan takaisin uuniin paistumaan puoleksi tunniksi.

feta-rucolapiirakka

Sitten otettiin ja syötiin.

by

Mitat tarkistettava työmaalla

Oli lauantaina runsaasti Sunnuntai-piparkakkutaikinaa. Rakennettiin siis talo.

  1. Muistelin talon sisällä talon ulkopuolen muotoa ja leikkasin kaavat pahvilaatikon kyljestä. Ne eivät suorastaan olleet mittakaavassa.
  2. Leikkasin palat mallien mukaan pizzaleikkurilla ja voiveitsellä. Se ei varsinaisesti ollut tarkkuustyötä.
  3. Paistoin kappaleet uunissa. Kiemuraiset reunat eivät kylläkään suoristuneet kuumuudessa.
  4. Liimasin kappaleet yhteen sulalla sokerilla. Se ei kokonaan peittänyt vinoista reunoista aiheutuneita ilmavia kulmia.
  5. Koristelin talon vesi-sokerikuorrutteella. Ikkunanpokat eivät ihan pysyneet paikoillaan vaan valuivat alaspäin.
  6. Ripottelin päälle tomusokeria. Sekään ei paikannut talon kattoa vaan satoi sisään.

Mutta lapset olivat vilpittömästi ihastuneita. Koska saadaan syödä?

wpid-mansardikattoinen-piparitalo.jpg

by

Marraskuussa maistuu maa-artisokka

maa-artisokan-kukat

Maa-artisokan varsi kurottaa kesällä kolmen metrin korkeuteen.

wpid-maa-artisokat-lumisessa-maassa.jpg

Maa-artisokan mukulat puolestaan voi kaivaa maasta vaikka marraskuussa.

Tänään kävin hakemassa ämpärillisen saalista vielä sulasta maasta. Koska jo pesemisessä on jo riittävästi työtä, jätin kuorimisen väliin ja vain keitin puhtaaksi harjatut mukulat kypsiksi. Sitten ajoin ne tehosekoittimessa kuorineen: valmiina on iso kattilallinen sosetta. Siitä voi tehdä keittoa, lisätä perunamuusiin, syödä sellaisenaan lisukkeena – ja loput pyreet voi panna vaikka pakkaseen.

Maa-artisokkaa voi kaivaa esiin niin kauan kuin maa on sula. Loppusadon kimppuun pääsee taas keväällä!

by

Burgundinpata hautuu valmiiksi itsestään

No tuli lunta!

Talvea simuloivaan lauantaihin sopii talvinen ruoka, burgundinpata. Puuhellaan kun laittaa lämmikkeeksi tulen, keittiössä on kiva leikkiä kokkia reippaan aamukävelyn jälkeen. Aamukävelyn päätteeksi on siis käyty myös ruokakaupassa, jossa on ollut sisäpaisti tarjouksessa: palana 11 e/kg; kuutioituna 19 e/kg – kannattaa itse vähän nähdä vaivaa ja leikellä!

Kun emmeet oli kerran kookaupasta, niin resepti samasta osoitteesta (ks. kuva).

wpid-burgundinpadan-ainekset.jpg

Valmistus on yksinkertaista: aineet paloitellaan ja pyöräytellään pannun kautta pataan. Sitten pata pannaan uuniin ja lähdetään uudelle kävelylenkille hakemaan sitä burgundilaista punaviiniä ruoan kanssa nautittavaksi.

wpid-emalipata-ja-ullakko-patalappu.jpg

Loppuilta meneekin todennäköisesti sohvalla. Ei huono päätös talven ensimmäiselle talvipäivälle.

by

Sienioppaat vertailussa

Suppilovahveroita odotellessa testasin neljää erilaista sieniopasta metsän antimien tunnistamiseen:

1) Mauri Korhosen ’100 sientä’ -kirja sisältää aivan kaiken ja lite till, mitä normi-ihmisen tarvitsee sienistä tietää: sienen määritelmästä lajikuvausten, ruokaohjeiden ja säilöntävinkkien kautta kaupallisen poiminnan säädöksiin ja alan lähdekirjallisuteen. Kirja on riittävän pieni ja kevyt kopan pohjalle, vaikkakin metsässä käytettäväksi vähän turhan iso ja mielenkiintoinen.

2) ’Parhaimmat ruokasienemme’ -kasettikirja (toim. Irma Järvinen) eli C-kasetin kokoinen, muovikuorinen, 35 sienen korttikokoelma. Hyvää siinä on pieni koko, säänkesto ja riittävä aineisto eli lajikuvaukset värikuvineen ja käyttöohjeineen.

3) Puhelimeen ladattavan ’Sienioppaan’ (Lasse Kosonen) sisältämä sienimäärä on edellisen kahden välistä. Sienioppaan valttina edellisiin nähden on sienten tunnistustoiminto mm. värin, muodon ja muiden ominaisuuksien perusteella. Oppaassa on myös hakemisto, kuten edellisissäkin.

4) Äiti. Kuljettaa hyville sienipaikoille, löytää ja tunnistaa sienet ja kertoo niihin liittyviä muistoja, antaa käsittely- ja ruokaohjeita, tarjoaa retkellä eväät, osallistuu sienten perkaamiseen, säilömiseen ja valmistukseen sekä jää vielä syömäänkin. Vertailun ylivoimainen voittaja.

by

Mikä on oikea tapa suolata savukala?

Kysymys ei ole retorinen vaan pragmaattinen. Olin viikonloppuna kaverin mökillä, jossa naapuri oli käynyt muikkuverkoilla. Lauantain ohjelmassa olikin kalojen siivoaminen, savustaminen ja syöminen. Avaaminen ja sisälmysten poisto kävi kätevästi saksin ja sormin, joskin koulukuntaeroja löytyi kalan pään paikoilleen jättämisen tai poistamisen suhteen. Suolaamisen kanssa olin suurpiirteinen ja viskelin karkeat merisuolat kalojen päälle savustimeen – tämä taitaa olla ns. tönkkösuolaamisen malli. Toiset suolaavat kalat etukäteen huolellisesti sisältä ja ulkoa mutta poistavat ylimääräiset ennen savustinta. Kolmas tapa on kuulemma tehdä kymmenprosenttinen kuuma suolaliemi ja uittaa kaloja siinä hetken aikaa kypsymisen jälkeen. Mikä on sun salaisuutesi?

wpid-perkaamattomat-muikut.jpg

wpid-savustetut-muikut.jpg

wpid-muikku-päineen-ruotoineen.jpg.jpeg

Ja vielä: syötkö pienen kalan ruotoineen?   

by

Salaatti kohoaa korkeuksiin

Olen istutellut kaupan salattiruukkujen jämiä kasvimaalle. Menestys on ollut huikea: salaatit tuottavat lehteä enemmän kuin ehdimme syödä.

Salaatit kasvavat myös vartta. Aikaisimmat istutukset ovat yli metrin mittaisia. Katkaisin muutaman varren keittiön pöydälle kukkamaljakkoon, mutta runsaasta vedestä huolimatta tulos oli nuutunut kimppu. Söimme sen siis lounaalla pois.

image

by

Ukkosten välissä kesäpuuhaa

Aamulla heräsin ukkoseen ja illalla oli sama räiske. Näiden välisenä kahtenatoista tuntina ehdin lomapäivänäni:

  1. Imuroida. (Ei olisi pitänyt eilen manata.)
  2. Pestä keittiön lattian.
  3. Ottaa pakastimesta pussillisen suorittua savuhaukea.
  4. Pestä koneellisen puna-valkopyykkiä ja ripustaa sen ulos kuivumaan.
  5. Käydä Hämeenlinnan taidemuseossa Taiteilijatoveruutta-näyttelyssä.
  6. Käydä pikkukaupunkilaisessa ruokakaupassa.
  7. Hakea kuivat pussilakanat ja tyynyliinat narulta.
  8. Tehdä lounaaksi savukalapihvejä ja sitruuna-kapris-perunasalaattia ja nauttia sen äidin kanssa.
  9. Repiä vadelmapensaan juurelta vuohenputket ja luumupuun juuriversot.
  10. Siirtää osan vadelmaversoista saunan taakse verkkoaidan viereen juurtumaan.
  11. Ommella yhteen eilen virkkaamiani isoäidinneliöitä. (Näistä ei tulekaan ponchoa.)
  12. Pedata ulkoilmalta tuoksuvat pellavalakanat sänkyyn.

Tämähän on yhtä työntekoa koko loma!