Lehtikaali-kylmäsavulohi-uunimunakas

Äiti toi vanhoja lehtiä luettavaksi. Yhdessä Kodin kuvalehdessä oli mainioita arkiruokia, jotka on nopeita tehdä (joskin alkuvalmistelut kestävät jonkin aikaa). Tänään meillä syötiin uunimunakasta, jossa oli lehtikaalia ja kylmäsavulohta – voin suositella. Mutta mähän tykkäänkin sekä kaalista että kalasta.

lehtikaalikylm�savulohiuunimunakasOlisin linkittänyt ohjeeseen, mutta sitä ei ollut Kodin kuvalehden kokkaussivuilla saatavilla. Munakkaan täytteessä oli sipulia, lehtikaalia, kylmäsavulohta ja sinappia. Varsinainen taikina tehtiin munista, maidosta ja juustoraasteesta, Mausteina suola ja pippuri (kun sitä muskottipähkinää ei sattunut olemaan). Munakasmassa tehtiin erikseen, samoin täyte. Jäähtynyt täyte kaadettiin munien sekaan ja koko massa voideltuun uunivuokaan. Munakasta paistettiin 200 asteessa 20 minuuttia.

(Lapset söivät kaupan valmiita jauhelihapihvejä ja lämmitettyjä paistettuja perunoita.)

Siikli on paras uusi peruna

Oi uuden perunan onnea: torilla on ollut tarjolla pälkäneläistä siikliä, jota olen kahden päivän aikana syönyt vähintään pienen ellen peräti suuren kapallisen. Siikli on ihanan pitkulainen, keltainen, kiinteä ja ennen kaikkea hyvän makuinen peruna; aivan eri luokkaa kuin timot ja swiftit (joita niitäkin olen kyllä jo pistellyt hyvällä halulla).

sydämenmuotoinen siikli-peruna

Vinkki uusien perunoiden pesemiseen: astioiden pesuun tarkoitettu pehmeä hankaustyyny vie tuoreen perunan kuoren tehokkaasti.

Peruna on hyvää kuumana pelkältään, voin tai sillin kanssa. Sen kylkeen sopii savukala, grillipihvi tai raakamakkara ja näiden seuralaiseksi kylmä olut. (On taas testattu kaikkien yhdistelmien toimivuus.) Vielä yhden perunan voi napata kattilasta tiskikonetta täyttäessään, ja se on haaleanakin hyvää. Jos jotain jäisi seuraavalle päivälle, niitä voisi syödä sellaisenaan kylmänä tai pannulla paistettuna. Perunat ja grillitähteet yhdistämällä saa pyttipannua. Perunoista voisi tehdä myös perunasalaattia (öljy+yrtit tai kermaviili, omena, suolakurkku ja roseepippuri -yhdistelmät maistuvat aina) ja grillata tämän kanssa uudet makkarat. Kierre on valmis.

Om om om, Hämeelinnassakin intialainen ravintola

Ei niin, että etnisistä ruokapaikoista olisi Hämeenlinnassa ollut puutetta tähänkään saakka. Kiinalaista, italialaista ja turkkilaista on ollut jo viime vuosituhannella, samoin meksikoilaista ja thaimaalaista jo monta vuotta!

Nyt kaupungissa on myös intialainen ravintola, ja siellä on hyvää ruokaa. Korvattiin tänään työkavereiden kanssa perinteinen pizzaperjantai ravintola Omin intialaisella lounasajan noutopöydällä – omomom ja namnamnam. Tarjolla oli kanaa, kalaa ja kahta kasvisruokaa kylmine lisukkeineen, riiseineen ja naaneineen. Voitti Amican 6-0 ja omat pakastusrasiatähteet 10-0.

wpid-om-intialainen-ravintola.jpg

Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin kaupunkilaisten harmiksi paikka ei ole keskustassa. Eikä se ole toistaiseksi auki iltaisin. Eikä siellä ole A-oikeuksia. Mutta siitä viis, kun ruoka on kympin arvoista.

(Ja niin, se herkullisen ruoan kuvaaminen on haastava tehtävä.)

Sitrunebergin kakku

Ei saatu koko kerimäkeläistä piparkakkutaloa syötyä jouluna eikä sen jälkeenkään, vaikka urakkaporukkana oli sentään lapset ja niiden serkut.

Tehtiin siis erittäin mukaeltuja runebergintorttuja: tuli yksi kakku ilman mantelia ja vadelmaa. Noudatin Kinuskikissan sitruunaisen Runebergin kakun perusohjetta, mutta siihen tuli muutama muutos:

  • jätin taikinasta mantelirouheen pois – kun sitä ei ollut – joten kiinteitä aineita oli taikinassa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä
  • lisäsin taikinaan pari tippaa karvasmanteliaromia korvaamaan mantelirouheen puutetta
  • en tehnyt laakeaa ja matalaa kakkua vaan kapean ja korkean
  • en koristellut kakkua sen paremmin vadelmahillolla kuin kuorrutteellakaan vaan tästä tuli kuivakakkuversio.

Kahta en vaihda

Irtopohjavuoka ja leivinpaperi ovat aivan ehdottomat leivonnassa. Jännitys tosin vähenee, kun ei tarvitse miettiä, A) irtoaako kakku vuoasta B) kokonaisena. Ulkopinta ei rypistetyn leivinpaperin kanssa ole yhtä sileä, mutta kakku on sentään yhtenä kappaleena kauneusvirheestä huolimatta. Tässä käytin pientä irtopohjavuokaa, jotta sain riittävän korkean leivonnaisen aikaiseksi ja peitin kakun paiston puolivälissä foliolla, jotta pinta ei tummenisi liikaa.

Kaurapuuroa ja kirja-arvostelu

Ruoanlaitto lasten kanssa voi olla ihan kivaa puuhaa. Laadukkaan äiti-lapsi-hetken takaavat riittävän helpot reseptit (joihin on olemassa ainekset kaapissa), nopea valmistuminen (ettei kiinnostus herpaannu) ja maistuvat lopputulokset (jotta äidin ei tarvitse syödä moninkertaisia annoksia).

Tassulan iloisessa keittokirjassa (Mauri Kunnas, Keuruu 2012) on helppoja reseptejä ja kivoja kuvia. Eilen illalla selattiin kirjaa läpi ja päätettiin aamulla syödä Martan omenaista marjapuuroa. Päätettiin tehdä myös mansikkamannapuuroa ja maakrapupapukeittoa ja banaanileipiä ja hernemössödippiä ja kaalimaan vartijan salaattia ja… Yksi kerrallaan.

Se marjapuuro olisi muuten ollut leseistä, omenoista ja marjoista keitettyä puuroa. Mutta kun oli aamu, niin oikaisin vähän ja tein vain omenaisen kaurapuuron: vettä, suikaloitua omenaa, pikakaurahiutaleita ja sokeria. Omenat valitsin marjojen sijaan siksi, että kellarin talviomenat alkavat olla niin nahistuneita, että niitä ei juuri muuten kuin kypsennettyinä syö. Hyvää tuli.

Bonuksena niksi: Säilytä keittiön veitsilaatikossa laastareita, niin ne ovat kätevästi saatavilla heti tarvittaessa.

Feta-rucolapiirakka

Ruoanlaitossa noudatan ”otetaan, mitä on” -periaatetta. Sunnuntaina otin, mitä oli ja tein feta-rucolapiirakan. (Jos olisi ollut pinaattia, olisin tehnyt feta-pinaattipiirakan.)

  • Pakastimen alimmasta lokerosta paketti valmista piirakkataikinaa. Parasta ennen -päivämäärä joskus varhain 2014, joten ei ihme, että se oli sienten ja puolukoiden, muumin kalanappien ja laputetun valmiskaalilaatikon alla kätkässä.
  • Tölkki kermaviiliä. Hapanmaitotuotteethan säilyvät vaikka puoli vuotta – mutta tämä oli viikolla ostettua ja siten päivämääräintoleranteillekin sopivaa.
  • Kolme kananmunaa. Niitä oli kennossa kolme, joten käytin kaikki – yksin on munan ikävä olla kylmässä.
  • Fetajuustoa. Lidlissä oli kilon purkki tajuttoman halvalla, niin pitihän se ostaa. (Bensa-asemaa en ole koskaan hommannut.)
  • Puolikas ruukullinen saksittua rucolaa. Se on kaupassa reipasta ja ryhdikästä, mutta nuupahtaa nopeasti kotona. Toinen puoli ruukusta meni suoraan salaattiin.
  • Putininkäntty eli Oltermannin kuivumassa oleva kantapala.

Sitten otin myös irtopohjavuo’an ja leivinpaperia ja lasillisen punaviiniä. (Sekin oli pussinjämiä muutaman viikon takaa.) Rypistelin leivinpaperin käsissäni pehmeäksi, jotta se asettui tasaisesti vuo’an reunojen mukaan. Painelin taikinan ohuelti pohjalle ja reunoille ja paistoin sitä 200-asteisessa uunissa kymmenen minuuttia. (Hyvänkin täytteen alla raa’aksi jäänyt taikina pilaa piiraan kuin piiraan.) Sitten kaadoin paistuneelle pohjalle täytteen (kermaviili, munat, feta ja rucola), minkä päälle ripottelin juustoraasteen. Panin piirakan takaisin uuniin paistumaan puoleksi tunniksi.

feta-rucolapiirakka

Sitten otettiin ja syötiin.

Mitat tarkistettava työmaalla

Oli lauantaina runsaasti Sunnuntai-piparkakkutaikinaa. Rakennettiin siis talo.

  1. Muistelin talon sisällä talon ulkopuolen muotoa ja leikkasin kaavat pahvilaatikon kyljestä. Ne eivät suorastaan olleet mittakaavassa.
  2. Leikkasin palat mallien mukaan pizzaleikkurilla ja voiveitsellä. Se ei varsinaisesti ollut tarkkuustyötä.
  3. Paistoin kappaleet uunissa. Kiemuraiset reunat eivät kylläkään suoristuneet kuumuudessa.
  4. Liimasin kappaleet yhteen sulalla sokerilla. Se ei kokonaan peittänyt vinoista reunoista aiheutuneita ilmavia kulmia.
  5. Koristelin talon vesi-sokerikuorrutteella. Ikkunanpokat eivät ihan pysyneet paikoillaan vaan valuivat alaspäin.
  6. Ripottelin päälle tomusokeria. Sekään ei paikannut talon kattoa vaan satoi sisään.

Mutta lapset olivat vilpittömästi ihastuneita. Koska saadaan syödä?

wpid-mansardikattoinen-piparitalo.jpg