Ompele napit koneella

Hankin lähes kaikki vaatteeni käytettyinä joko kirppareilta tai kavereilta, joko rahalla tai ilman. Säästö hinnassa tarkoittaa usein vähän työtä eli lahkeiden lyhentämistä, vyötärön kaventamista tai jotain muuta pientä korjausta. (Joskus joutuu tekemään alihankintaa Perkeleen orjatehtaassa eli vaihtamaan vetoketjua, mutta niitä löytöjä välttelen viimeiseen saakka.)

koneella-ommellut-napit

Nappien ompeleminen tai vaihtaminen on helppoa puuhaa, kun ottaa avuksi ompelukoneen. Ompeleeksi siksak, pistonpituus nollaan, leveys napinreikien mukaan ja kone käyntiin. Kun jättää riittävän pitkät langanpäät, on niiden pujottaminen nurjalle neulan avulla helppoa. Nurjalla vaan muutama umppari päihin ja saksilla ylimääräiset veks.

Tänä iltana vaihdoin yhteen kauluspaitaan kaikki napit, kun työkaverin trokaamasta paidasta puuttui muutama nappi eikä samanlaisia omista varastoista löytynyt. Paitaa oli näköjään aiemminkin korjailtu nappien kohdalta, mutta ei ollut käsiommel pitänyt, kun jäljellä oli vain solmumytty ja katkenneita langanpäitä.

Vaikka eihän koneelliseenkaan ompeleeseen voi aina luottaa.

Ulkoista synttärit Action Factoryyn

Hyvä äiti rakastaa lasten syntymäpäiväjuhlien järjestämistä. Hän aloittaa seuraavan vuoden suunnittelun jo edellisten kutsujen jälkiä siivotessaan, miettii lapsen persoonallisuuden pedagogista kaarta, seuraa synttäriskeneä ja benchmarkkaa vertaisten toteutuksia. Hyvä äiti askartelee lapsen kanssa kutsukortit, jotka lähettää vieraille hyvissä ajoin. Hyvän äidin lapsella on synttäreillään itse leivottu kakku ja ainakin seitsemän muuta sorttia – joista lapset pitävät – sekä ohjauttua ja kehittävää toimintaa koko kahden tunnin ajan. Lähtiessään vieraat saavat lahjapussit, joista riittää hyvää mieltä kotiin saakka.

action-factory-sisäänkäynti

Sitten ollaan me toiset, jotka pelätään lasten synttäreitä ja toivotaan niiden unohtavan koko asian. Ja kun niin ei tietenkään käy, yritetään parhaamme ja räpiköidään juttu läpi kelloa katsoen, hikeä otsalta pyyhkien, mielessämme vuorotellen rukoillen ja kiroillen sekä halkopinon väliin piilotettua salapulloa kaivaten.

Tänä vuonna olin reilusti huono äiti ja  ulkoistin hullunmyllyn. Yhdeksänvuotiaan synttärit pidettiin Action Factoryssa, ja se raha meni oikeaan osoitteeseen. Kävin kaupassa ostamassa limpsat, sipsit, keksit ja karkit ja menin lapsen kanssa varttia ennen synttäreiden alkua tapahtumapaikalle. Pakarisen Lasse otti homman haltuun: piilotti herkut labyrinttiin, täytti pomppulinnan, vastaanotti vieraat, selosti säännöt ja ohjasi ja valvoi riehuntaa. Sillä aikaa huono äiti saattoi palata kotiin jatkamaan töitä ja lakkaamaan kynsiä sekä virkkuukoukkuja.

action-factory-pomppulinnahuone

Parin tunnin päästä kun palasin tehtaaseen, oli vastassa joukko hikisiä poikia. Musiikki pauhasi, eväät oli syöty, limpsa lainehti pöydällä, lahjapakettiriekaleita oli siellä täällä… Ja minä saatoin pakata lahjat kassiin, poistua sankarin kanssa takavasemmalle ja jättää raivauksen ja siivouksen muille. Valkoisen naisen hommaa!

Yllätysten yläkerta: harakankakkaa ja lammikko lattialla

Lapsen kaveri oli koulun jälkeen meillä leikkimässä. Likat lähtivät hakemaan vintiltä nukenvaatteita, mutta tulivat takaisin musta läntti sukanpohjassa. Käytiin yhdessä tarkkailemassa tilannetta ja löydettiin lattialta syy sukan likaantumiseeen: puoliksi sulanut musta marja. – Kuka on käynyt täällä syömässä mustikoita? tivasin. – En ainakaan minä, kun olen täällä ensimmäistä kertaa, vastasi tytön tuore koulukaveri. 

Syyllinen löytyikin kattoparrujen päältä. Harakka rapisteli lautojen lomassa ja lennähteli edes takaisin; eihän se päässyt ulos, kun olin laittanut ikkunat kovan sateen vuoksi kiinni. Ja ilmeisesti se oli lentänyt sisään jo toissapäivänä, kun akkunat olivat edellisen kerran levällään. Ja näköjään oli sitten tullut kakkahätä useamman kerran näiden parin päivän aikana.

Harakkaa ei saatu hätistettyä ulos kolmen metrin korkeudesta käsiä läpsyttämällä tai harjalla huitomalla. (Eikä harakan ääntä matkimalla, senkin tytöt kokeilivat.) Ei auttanut muu kuin avata ikkunat, poistua alakertaan ja toivoa lintujen muuttoliikkeen suuntautuvan ulospäin.

Mutta mitäs yhdestä harakasta, kun on isompiakin murheita katon alla. Konesaumattu peltikattonihan korjattiin ja maalattiin kesällä, ja ehdin jo iloita tiiviistä sateensuojasta. Reilu kuukausi sitten, kun oli valtava sadekuuro, havaitsin katossani edelleen vuotokohtia. Kävin tuolloin keskustelun kattofirman kanssa korjaus- ja maalaustöiden takuusta ja sainkin paikallistamani vuotokohdat kittautettua.

Nyt vettä tulee sisään siitä kohdasta, joka on korjattu kerran maalaustöiden yhteydessä ja paikattu toisen kerran saman kesän aikana. Ja nyt korjauksen tehnyt yritys on sitä mieltä, että he voivat tulla paikkaamaan kohtaa, kunhan maksan työstä.

Tässä kohdassa loppuu logiikkani. Olin sopinut urakkahinnan katon maalaamisesta ja tuntiveloituksen korjaustöistä. Korjaustöistä sovimme niin, että todennäköisimmät vuotokohdat paikataan ja tunneista sovitaan erikseen. Näin teimme: maksoin maalauksen ja maksoin korjaustyöhön käytetyistä tunneista. Odotin vedenpitävää kattoa.

Yritys taas on sitä mieltä, että vanhalle katolle ei voi antaa vuotamattomuustakuuta ja että kattoani voi korjailla vain tuntitöinä uusien vuotokohtien ilmaannuttua.

Jos katto vuotaisi jostain uudesta kohdasta, ottaisin lusikan ts. puhelimen kauniiseen käteen ja pyytäisin miehet katolle kittaushommiin osoittaen täsmällisen paikan, jota ei vielä yli 80-vuotiaassa katossa ole korjattu. Mutta kun katto vuotaa paikasta, jota on korjattu jo kaksi kertaa, ei paljon houkuttele tilata samoja miehiä yrittämään paikkausta uudestaan. Ymmärrän sen, että tämänikäiselle katolle ei kevyillä korjaustöillä anneta täydellistä tiiviystakuuta ajasta iäisyyteen, mutta sitä en ymmärrä, että  yhtä ja samaa vuotokohtaa ei saada tiiviiksi kahdellakaan yrittämällä.

Nukun nyt yön yli. Aamulla toivottavasti harakka on hävinnyt ja sade lakannut. Sitten voin alkaa miettiä, mistä saan katolle korjaajan. 

Kierrätyskeskuksesta uusi pöytä parillakympillä

Entisessä kodissa oli keittiön ja olkkarin välissä noin kolmemetrinen ruokailutila, johon mahtui noin kolmemetrinen pöytä. Nykyisessä kodissa sellaista ei ole, vaan suorakulmainen ruokapöytä on keskellä neliönmuotoista keittiötä.

Isossa pöydässä on hyvä puolet: sen ääreen mahtuu vaikka kymmenen ihmistä ruokailemaan. (Huono puoli on, että ruoka jää uuniin, koska luukkua ei mahdu avaamaan.) Hyvää on sekin, että pöydän ääressä voi tehdä mukavasti töitä ja läksyjä ja askarteluja. (Huono puoli on, että isolle pinnalle mahtuu paljon tavaraa, vaikka entisiä ei raivaa.) Iso pöytä on siis tukeva ja käytännöllinen, mutta tässä keittiössä vähän pienempikin riittäisi.

luotsi-säätiön-kierrätysmyymälä-hämeenlinna

Kävin Luotsin kierrätyskeskuksen myymälässä yhden ruokakauppareissun yhteydessä, ja kuinka ollakaan, siellä oli meille uusi pöytä. (Siis meille+uusi, ei uusi+pöytä.) Pyöristetyt kulmat (hyvästi reisien mustelmat), jatkopala (tilaa tarvittaessa kahdeksalle) ja riittävän siisti (vahakankaat käyttöön). Kaksikymppiä! (20 e!)

Vanha pöytä meni vintille odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaa. Se voi jopa olla Luotsin kierrätyskeskus.

 

Kuvan pöytä ei liity tapaukseen.

Kierrätyskelpoiset huonekalut Luotsi-säätiöön

Poikkesin aamulla työmatkalla Luotsi-säätiön rakennuskierrätykseen. Auton perä oli täynnä edellisestä muutosta ylijäänyttä tavaraa, jonka olin saanut siivottua vintiltä alas. (Siivouspäivän jälkeenhän tein päätöksen, että kerran henkisesti hylätty tavara ei enää varastointiin palaa.) Rakennuskierrätys otti vastaan mm. mulle tarpeettomat mutta edelleen ehdottoman käyttökelpoiset Lundian hyllylevyt ja kaapinovet, Ikean seinähyllyt, vaatetelineet ja komeronovet (vielä paketissa!), uuteen makuutilaan mahtumattoman yöpöydän ja muuta sekalaista, myös pientavaraa.

Tavarani menevät myyntiin joko rakennuskierrätykseen tai kierrätysmyymälään. Rakennuskierrätyksen suurin asiakasryhmä ovat rakentajat ja remontoijat sekä mökkiläiset. Kierrätys on avoinna ympäri vuoden, mutta vuoden vilkkain aika on kevät, jolloin rakentajat heräävät talviuniltaan sekä alkukesä, jolloin mökkiläiset saapuvat seudulle.

Tavaraa tarjotaan ympäri vuoden. Rakennuskierrätys ei ota vastaan korjauskelvottomia tai myytäväksi käymättömiä tuotteita, vaan käännyttää roskakuormakuskit kaatopaikalle. Tuotteet lajitellaan ja korjataan, minkä jälkeen ne hinnoitellaan myyntiä varten. Hinnat ovat halpoja, mutta tavaraa ei jaeta ilmaiseksi: toiminnan tarkoitus on pitää pyörät pyörimässä voittoa tuottamatta.

Sitten kun haluan seuraavan kerran uusia vessan ilmeen, käyn hakemassa täältä vihreän istuimen!

Luhalahti palvelee mökkiläistä

Olin viikonloppuna hyvän ystävän mökillä Ikaalisissa. Perjantai-illan vesisateen ja sunnuntaiaamun auringonpaisteen väliin mahtui pilvipoutainen lauantai täynnä toimintaa.

Mökkiä lähinnä oli Luhalahden kylä (pop. 300). Kaikki tarvittava löytyi:

  • Luhalahti City -autohuolto tarjosi kaasupullon ja vesivessan.
  • Huopion markkinoilta saatiin rengaspoltin ja ruisleipä.
  • Myllyn kirpparilta mukaan tarttuivat mm. mokkasaapikkaat ja Mouli-raastin.

Huopion markkinatLuhalahden autohuolto

Myllyn kirppari

Suomen poistovaatekeräys hakee tekstiilit kotoa

Taannoisen siivouspäivän myynti oli varsin vaatimatonta. Valtavan reedauksen tehtyäni en enää palauttanut yhtään tavaraa vinttiin, vaan pinosin kaiken kuistille odottamaan seuraavaa osoitetta. Näin motivoin myös itseäni loppusijoituspaikan löytämiseksi.

Tänään kävi Suomen poistovaatekeräyksen pakettiauto pihassa, ja pääsin eroon vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista ja tekstiileistä. Firma käy hakemassa kotoa kaikenlaiset tekstiilit sekä lajittelee ja myy tai toimittaa ne eteenpäin.

Sylvain ja Irene Kipré kertovat liiketoiminnastaan ja ideologiastaan: – Haluamme tehdä hyvää, mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Me keräämme Suomessa tarpeettomat tekstiilit ja toimitamme ne joko myyntiin tai jatkokäsittelyyn. Haluamme edistää kestävää kehitystä ja auttaa tarvitsevia: Poistovaatekeräyksen avulla pystymme lisäksi myös elättämään itsemme.

Noutopalvelu on otettu hyvin vastaan. – Varsinkin ihmiset, joilla ei autoa käytössään, ovat iloisia saadessaan tavaran kiertoon ja nurkat puhtaiksi. Meillä on myös ’kanta-asiakkaita’, jotka kerran omat varastonsa tyhjennettyään levittävät sanaa naapurustoon ja soittavat kuukauden päästä meidät uudelle keikalle, Irene kertoo.

Tässä siis ilosanomaa muillekin hamstereille. (Vaikka todellinen ekoteko oliskin jättää ostamatta.)

(Juttu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 3.4.2013)

Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”

Siivousta ennen siivouspäivää

Päätin juuri osallistua tämän vuoden siivouspäivään 25.5. Siivouspäivän idea on simppeli: tuolloin voi kipata kadunvarteen tavarat, joista haluaa päästä eroon. (Toki jos kukaan ei ole halunnut ostaa tai ottaa kamoja itselleen, on ne kärrättävä muualle kierrätykseen tai palautettava omaan säilytykseen.)

Aloitin raivauksen vintistä, jonne olen talven mittaan kerännyt itselle tarpeetonta tavaraa. Purin jätesäkit pahvilaatikoihin: yhteen omat vaatteet, toiseen lasten, yhteen kengät, yhteen kankaat jne. Suunnittelen kantavani laatikot myyntiin sellaisinaan ja hinnoittelevani erittäin halvaksi. Aika systemaattista, vai mitä sanot, Jenni?

kirpparitavarat-laatikoissa

Vintissä on myös huonekaluja, joita en saa kadunvarteen kannettua. Näitä meinasin puffata jo etukäteen, ja sitä tarkoitusta varten otin valokuvia. Tarjolle tulee siis myös kerrossänkyä ja klaffituolia, betonimyllyä ja puruimuria. (Purut meni jo.)

Viisi vinkkiä lapsen pyörän ostoon

  1. Osta pyörä käytettynä. Uudet fillarit ovat kalliita, ja lapsi ajelee niillä hyvässä lykyssä vain yhden kesän. Lisäksi lapset käsittelevät pyörää kovalla kädellä: opetellessaan kaatuilevat ja opittuaan ajavat kuin viimeistä päivää. Uusi pyörä menee ihan hukkaan tässä kyydissä.
  2. Osta pyörä huollettuna. Aika kuluu lapsen pystyssä pitämiseen ja perässä juoksemiseen: sitä ei kannata tuhlata fillarin koneiston roplaamiseen – varsinkaan, jos ei sitä oikeasti osaa.
  3. Osta pyörä liikkeestä. Mielellään oikeasta pyöräliikkeestä, jossa se on asiantuntevasti laitettu ajokuntoon ja johon sen voi tarvittaessa palauttaa. Samaan liikkeeseen voi sitten taas antaa vaihdossa edellisen pyörän, kun seuraava koko tulee tarpeeseen.
  4. Osta pyörä käyttäjän kanssa yhdessä. Pyörän pitää olla paitsi oikean kokoinen myös mieleinen, jotta meno maistuu. Pyörä on ehdottomasti koeajettava, jotta nähdään toimivuus ja mittasuhteet – ja pyöräilijän todelliset taidot.
  5. Osta pyörä syksyllä. Pyöräilykauden alkaessa tarjonta on suurimmillaan, mutta myös hinnat ovat korkeimmillaan. Sesongin ulkopuolella euroista pääsee neuvottelemaan paremmin.