liikkuminen

by

Extremeä Evolla

Oltiin porukalla Evolla pitämässä kokousta. Aurinkoinen aamupäivä istuttiin neukkarissa koneiden kanssa ja vedettiin vielä verhoja eteen, ettei aurinko heijastanut näytöille eikä vaalentanut valkokangasta. Tavanomainen päivä toimistossa siis, konttorirotta ei valossa viihdy.

Iltapäivällä oli virkistyksen vuoro: luvassa oli potkupyöräilyä metsämaastossa ja maantiellä.  Läppärit laukkuun ja auton tronkkiin, vaihde vapaalle, tennarit jalkaan, kypärät päähän ja kickbike kiitoon.

Kiito tyssäsi ensimmäiseen ylämäkeen, joka oli kivisellä ja juurisella metsäpolulla. Vauhdin hidastuttua myös hyttyset saivat meidät kiinni. Niitä ei pyörää juosten taluttamalla päässyt pakoon. Sitten alkoi ukkonen jyrähdellä, eikä aikaakaan kun jo satoi. Taukopaikalle ei onneksi ollut pitkä matka, ja kun pääsimme laavun suojiin, sadekin laantui.

Nokipannukahvin ja naku-uinnin jälkeen käännettiin pyörät ja lähdettiin takaisin Evokeskukseen. Alkoi sataa vettä: paita ei enää ollut hikinen. Sitten tuli rakeita: ropina kuului kypärään. Kura roiskui eteen ja taakse, kun kiidettiin metsätietä pitkin. Rillit kastuivat ja huurustuivat, selässä oli rapaviirut, pohkeet saivat hiekkapesun.

Perille kun päästiin, alkoi aurinko paistaa.

Vuoden toistaiseksi paras työpäivä!

 

by

Ulkona sataa, Funparkissa sataa

ilmaliukumäki

Ulkoleikit kylmässä sateessa eivät tänä sunnuntaina houkutelleet, joten lähdettiin lasten kanssa Lempäälään huvittelemaan. Kohteena Funpark, pohjoismaiden suurin sisähuvipuisto.

Mitäpä siitä olisi aikuisella sanottavaa? Onneksi on paikka, jossa lapset voivat riekkua sataa, kun sataa. Onneksi jonoja ei ole nimeksikään. Onneksi melkein kaikkiin laitteisiin pääsee  rannekkeella. Onneksi valvoja pääsee ilmaiseksi sisään. Onneksi paikassa on kahvila, jossa voi lukea kirjaa.

Onneksi ei tarvitse mennä viettämään sunnuntaitaan shoppaillen.

by

Viisi vinkkiä lapsen pyörän ostoon

  1. Osta pyörä käytettynä. Uudet fillarit ovat kalliita, ja lapsi ajelee niillä hyvässä lykyssä vain yhden kesän. Lisäksi lapset käsittelevät pyörää kovalla kädellä: opetellessaan kaatuilevat ja opittuaan ajavat kuin viimeistä päivää. Uusi pyörä menee ihan hukkaan tässä kyydissä.
  2. Osta pyörä huollettuna. Aika kuluu lapsen pystyssä pitämiseen ja perässä juoksemiseen: sitä ei kannata tuhlata fillarin koneiston roplaamiseen – varsinkaan, jos ei sitä oikeasti osaa.
  3. Osta pyörä liikkeestä. Mielellään oikeasta pyöräliikkeestä, jossa se on asiantuntevasti laitettu ajokuntoon ja johon sen voi tarvittaessa palauttaa. Samaan liikkeeseen voi sitten taas antaa vaihdossa edellisen pyörän, kun seuraava koko tulee tarpeeseen.
  4. Osta pyörä käyttäjän kanssa yhdessä. Pyörän pitää olla paitsi oikean kokoinen myös mieleinen, jotta meno maistuu. Pyörä on ehdottomasti koeajettava, jotta nähdään toimivuus ja mittasuhteet – ja pyöräilijän todelliset taidot.
  5. Osta pyörä syksyllä. Pyöräilykauden alkaessa tarjonta on suurimmillaan, mutta myös hinnat ovat korkeimmillaan. Sesongin ulkopuolella euroista pääsee neuvottelemaan paremmin.
by

Aurinkoinen aamukävely Varikonniemen kautta Virvelinrantaan ja Viisariin

image

image

image

image

image

by

Velvollisuudesta luistelemaan

”Luistelu kannattaa aloittaa lapsena hokkareilla”, neuvoo Ylen Olotila. Taitoa voi ruveta harjoittelemaan myös aikuisena, kun omat lapset opettelevat luistelemaan. Ostinkin itselleni hokkarit kirpputorilta kolmella eurolla. Teroitus maksoi vitosen, joten luisteluharrastukseen on tänä talvena satsattu peräti kahdeksan euroa!

Luistelu hokkareilla on erilaista kuin kaunoluistimilla. Niillähän pääsee piikeillä potkuttelemalla eteenpäin, ja samoilla piikeillä saa vauhdin pysähtymään. Hokkareilla taas pitää potkia sivusuuntaan, ja jarruttaa voi joko penkkaan liukumalla, toiseen ihmiseen törmäämällä, kopin seinään kopsahtamalla tai jäähän mätkähtämällä. Vaikeata on myös pitää polvet riittävän koukussa ja perä tarpeeksi pitkällä. Hauskaa harjoittelu kuitenkin on!

Hämeensaaren kenttä

Meillä on lähin kenttä lähellä, mutta sinne on viikonloppuisin viisasta ottaa oma kola mukaan. Koulun kentällä jäätilasta kanssamme taistelevat parakit ja kiekkoilijat. Hämeensaaren kenttä on suurin ja hyvin hoidettu*, ja siellä on tilaa harjoitella niitä piiiiiiiitkiä liuuuuuuuukuja. Sitten kun ne oppii.

*Hämeensaaren kenttä on muuten kunnossa, mutta viime viikonloppuna siellä oli sadevesiviemärinkannen kohdalla aukko.

by

Kylmä haukipihvi on parempi kuin lämmin

Sen kerran kun kalapihvejä tai -pullia alkaa paistaa, samoilla käryillä kannattaa tuottaa iso erä. Suunnitellun ylitarjonnan voi laittaa kuistin kautta pakastimeen ja päivän ylijäämän joko lämmittää seuraavana päivänä työpaikkalounaaksi tai syödä parin päivän päästä kylmänä eväänä ennen ulkoilua.

Kylmänä maistuu paljon paremmalta kuin lämmitettynä: otetaan reissari, pannaan kalapihvi ja tartarkastiketta päälle, kansi kiinni ja ääntä kohden. Kyllä jaksaisi tälläisella vaikka hiihtää.

Jos vaan olisi monot, mitkä laittaa jalkaan. Eilisessä urheilukauppakäynnissä oli liikaa liikkuvia osia: teroitettavien luistimien noutoa, huollettavien suksien hakua ja jättöä sekä ostettavia monoja oli liikkeelle liikaa. Kotiin tuli laatikossa yksi oikean kokoinen ja yksi kaksi numeroa liian iso hiihtokenkä. Tänään ei vastaavaa paria liikkeestä enää löytynytkään! Eikä oikean kokoista toista paria, sesonki kun on.

Toivottavasti toinen väärän parin kotiinsa kantanut asiakas huomaa erehdyksensä pian. Täällä on paha mieli ja eväät syöty.

by

Hiihtokoulussa

hiihtokoulussa-apparalla

Lapset ovat Hämeenlinnan hiihtoseuran hiihtokoulussa. Ryhmät kokoontuvat moottoriradalla maanantaisin puolentoista kuukauden ajan.

Sillä aikaa kun lapset harjoittelevat aikuisten opastuksella, vanhemmat voivat käydä itse hiihtelemässä muutaman kierroksen tai notkua radan kahvilassa. Mulla oli sukset mukana, joten lähdin liikkeelle.

Sata metriä hiihdettyäni ohi kiiti ohjus, joka oli ehkä noin kuusivuotias. Perässä sivakoi tykinkuulan loppusuku (ohitseni), hiihtoseuran nuorisojaosto (ohi), n kappaletta aktiiviharrastajia (ohi), rupattelevat työkaverukset (ohi), kaksi eläkeläistä (ohi), edistyneiden hiihtokoululaisten ryhmä (ohi).

Mun huippuhetkeni oli se alamäki, jossa suhahdin hiihtämistä opettelevan ulkomaalaisen sivusta. Samat sanssit on ohittaa, jos edessä on satavuotias proteesipotilas.

Pitäisikö harjoitella vähän enemmän? Vai ottaa silmälasit pois päästä ja mennä urien mukaan?

by

Pinkki kuusi jäi kauppaan

vaaleanpunainen-joulukuusi

Jouluhysteria otti sen verran valtaa lauantaina, että ostin joulukuusen. Vaihtoehtoja oli kaksi: muovinen vaaleanpunainen ja vihreä luonnonmukainen.

Ostin jälkimmäisen Kuljun Kartanon pihasta, jossa Lempäälän Kisa kauppasi puita yleisurheilijoiden tukemiseksi. Juoskaa, hyppikää ja heittäkää te urheilijat siis, kun me makailemme sohvalla, syömme suklaata, juomme glögiä ja luemme kirjoja: hengessä mukana!

 

by

Helvetistä länteen

Mitä tulee, kun yhdistetään neljä serkusta iältään 5, 6, 7 ja 8? Mölyapinalauma.

Tämä lauma lähti alfauroksen, johtavan naaraan ja kakkosnaaraan johtamana retkelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Anteeksi vaan muut retkeilijät, telttailijat ja patikoijat.

Ääntähän lähtee, kun

  • pienin apina menee pesemään kumisaappaitaan järvessä ja mulaa sinne reisiä myöten
  • toiseksi pienin poikkeaa polulta ja tuntee nanosekunnissa eksyvänsä turvallisesta seurasta
  • kolmanneksi pienin juoksee mutalätäkköön niin, että saapas jää lilluun kiinni ja matka jatkuu yhdellä jalalla konkaten
  • neljänneksi pienin paistaa eväsomenoita nuotiolla ja käy jäähdyttelemässä niitä järvessä
  • ihan muuten vaan on asiaa jonon ensimmäiselle pitkospuiden toisessa päässä tai kenelle tahansa korkeintaan puolen metrin päässä
  • hermo menee kaikkeen siihen häröilyyn ja häsläykseen.

Edessä kolme kilometriä makkaranpaistopaikalle ja takaisin saman verran.

Vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan.

Puut olivat pitkät.

Kaiken omani kannan mukanani. Kuka sanoi?

by

Sohvaperuna liikkeellä

Aloitin kesällä kuntoilun (n. 5 374. kerran elämässäni) vakavissani (n. 2. kerran elämässäni): Latasin puhelimeeni Couch to 5K -ohjelman, joka nimensä mukaan opastaa sohvaperunan juoksemaan viisi kilometriä vajaan kahden kuukauden harjoittelun jälkeen. Lisäksi otin kopion Me Naisten aukeamasta, jossa sama matka juostiin kuukauden harjoittelun jälkeen. Laitoin kopion varmaan talteen.

Lenkkeilyohjelmaa sen sijaan käytin. Siinä aloitettiin noin 30 sekunnin pätkillä, jotka saivat lenkkeilemisen vaikuttamaan helpolta ja mukavalta touhulta. Puoli minuuttiahan kuka tahansa on juossut junaan, linja-autoon, raitiovaunuun, ravintolalaivaan…

Olen päässyt ohjelman tavoitteeseen eli viiteen kilometriin yhtäjaksoista juoksuaskelta (teknisesti suoritus hyväksytään, sillä kerrallaan on vain yksi jalka maassa). On tässä kuitenkin vielä tekemistä:

Hölkkäsin kaikessa rauhassa hiki silmiin virraten ja otsasuonet lippalakin alla tykyttäen. En käytä lenkillä silmälaseja, sillä ne menisivät täysin huuruun tai valuisivat märältä nokalta; ilman laseja ei myöskään mene turhaa aikaa maisemien katseluun tai vastatulijoiden tunnistamiseen. Risteävältä tieltä juoksi ohi ripeää kyytiä pariskunta, joista toinen huikkasi iloisen moin. Äänestä tunnistin henkilön ja korahdin vastatervehdyksen. Sain myös puuskutettua kannustavan ”Jaksaa jaksaa” (lähinnä itselleni).

”Ei oikein meinaa, kun tässä on takana 25 kilsaa ja vielä pari edessä!”

Jos olisi ollut ne silmälasit, olisin nähnyt loittonevat selät tarkemmmin.

Sohvaperuna käyttää jopa wiikapulaa väärin.