Tallinnassa lasten kanssa: KGB ei kiinnosta yhtä paljon kuin Kaubamaja

Meni vappu pitkän kaavan mukaan: Olin pitkän viikonlopun lasten ja mummun kanssa Tallinnassa: bussilla satamaan, laivalla yli, kaksi yötä hotellissa ja aamusta iltaan ohjelmaa. Tavallinen vappu väsyttää vähemmän!

Kävimme matkan aikana vanhankaupungin lisäksi neljässä turistikohteessa: Piritan televisiotornissa, lentosataman merimuseossa, Viru-hotellin KGB-museossa ja Kaubamajan leluosastolla. Viimeisessä kolme kertaa.

viru-hotelli-kaupunginmuurin-tornien-välissä

Viru-hotelli on aivan vanhankaupungin portilla.

jalat-teletornin-lasilattian-reunoilla

Televisiotornin lattiassa oli lasi-ikkunoita, joista näki 170 metriä alaspäin.

ryhmäkuva-televisiotornin-reunalla

Eri maksusta ja valjain varustettuna pääsi televisiotornin aidatun tasanteen ulkopuolelle.

lentosataman-sininen-yleiskuva

Lentosatamassa oli nähtävää ja tehtävää kahdessa kerroksessa, mm. lentokonesimulaattori ja real-life -sukellusvene.

näkymä-tallinnan-vanhaankaupunkiin-kgb-museosta

KGB-museosta eli Viru-hotellin 23. kerroksen entisestä kopiokonehuoneesta on hyvät näkymät kaupunkiin.

poika-xboxilla-kaubamajan-leluosastolla

Kaubamajan leluosasto kiinnosti lapsia paljon enemmän kuin KGB-museo tai edes valuuttabaarin vakoilijalasit.

Hotelliaamiaisen vastenmielisimmät ilmiöt

Hotelliaamiaisen vastenmielisimpiä ilmiöitä eivät ole kokkeliksi kutsuttu hyytynyt munakaslevy eikä 50 harmaan sävyssä esiintyvä pekoni vaan kolme asiakastyyppiä:

  1. Tuhlaaja kasaa lautaselleen leikkelepaketillisen verran kinkkua, perhekoon juustomäärän ja pellillisen karjalanpiirakoita. Näistä hän syö korkeintaan kymmenesosan ja jättää loput lautaselle roskiin kannettavaksi.
  2. Itsekäs noukkii viereisen linjan tarjoiluastiasta omalle lautaselleen yksitellen ja huolellisesti viimeiset kymmenen lihapullaa, kun oman linjan vati on tyhjä. Hän tekee sen siitä huolimatta, että vastapäätä on lapsi, jolle ei jää yhtäkään lihapullaa.
  3. Varas varustautuu buffet-aamiaiselle oman repun ja muovisen säilytysrasian kanssa. Hän hakee pöytäänsä vuoren voisarvia ja pakkaa ne päiväevääkseen. Lisäksi hän syö runsaan aamiaisen omaan mahaansa.

Arkikuvahaaste: pitkäperjantai

wpid-img1397851614869.jpg

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste. Eilen oli teknisesti pyhä ja vapaata, joten mikäs oli kuvaillessa rai-rai-raitateemaa:

  • Aamulla päätin taas kerran, että rikkinäisten sälekaihtimien tilalle pitää vaihtaa toiset verhot. En taaskaan vaihtanut.
  • Vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Todennäköisesti teen samaa huomenna.
  • Join aamukahvin toissavuotisesta One Day Design Shopista ostamastani raitamukista.
  • Kastelin rairuohon ja nostin tipun pystyyn.
  • Vietin kivan päivän Tampereella sukulaisissa mm. Tiitiäisen puistossa. Ollapa Hämeenlinnassakin samanlainen! Tai edes sinne päin.

Tyynimeri harvoin tyyni

On siinä ihmettelemistä, kun järviin tottunut sisämaan asukas lähtee meren rantaan. Itämeressä uidessa ällöttää se suola, mutta siellä sentään näkyy vastaranta eivätkä aallot ole koskaan 60 metriä korkeat. Välimeri on isompi, suolaisempi ja voimakkaampi, mutta ihanan kirkas ja sininen. Ja Atlantti on vähän niin kuin kotimeri, kun on loma ja lämmin. Mutta Tyyni valtameri! Ei ole helmikuussa tyyni.

tyynimeri-ja-cayucos-pier

Note to self: Jos rannalla on surffaajia, uiminen on ihan tyhmä idea.

cayucosin-ranta-ja-levakasa

Meri tuo rantaan vaikka mitä.

taskurapu-rannalla

Tämän ravun olisi voinut vaikka laittaa taskuun.

meritahti-rannalla

Meritähti oli jäänyt vuorovesitaskuun.

tyynimeri-lyo-rantaan

Mitä lomalainen haluaa kuulla? ”Ei täällä näin ole satanut vuosikausiin!”

Viisi askelta viininmaisteluun

Vietin hiihtolomani Kaliforniassa kaikista velvollisuuksista luistellen.

Loman aikana tein ystäväni kanssa tehoiskun Paso Roblesin viinialueelle. Paikalliset veikkaavat, että tienoosta on tulossa seuraava iso juttu perinteisten Napan, Sonoman ja Santa Barbaran jälkeen. Viiniä täällä on viljelty jo toistasataa vuotta, mutta nyt povataan alueen uutta tulemistaJa mikä ettei: ilmasto on ihanteellinen niin viiniköynnöksille kuin kasvattajille, ja meren ja vuorten välissä viihtyvät niin merinorsut kuin turistit. Meillä oli tukikohtana bed and breakfast -paikka Cayucosin pikkukylässä, josta kävimme tutustumassa lähiympäristöön.

Me noudatimme retkellämme viittä hyvää periaatetta:

  1. Palkkaa kuski.
    Maistelussa on mahdollisuus vain maistella viiniä ja sylkeä se suustaan pois. Mahdollisuus on teoreettinen.
    Me hankimme kuskin, jotta saatoimme nauttia hyvistä viineistä koko rahan edestä. (Maistelu on yleensä maksullinen, n. 10 dollaria per pää paikasta riippuen.)
  2. Valitse viinitilat.
    Tarjontaa on valtavasti, joten jonkinlainen reittisuunnitelma on oltava. Suosituksia voi kysyä paikallisilta, luottaa ammattilaisten (tai myyntimiesten) arvosteluihin ja saatuihin palkintoihin tai tehdä valintansa vaikka tilan tyypin, viljeltyjen rypäleiden tai hintatason perusteella.
    Tai voi vain ajella eteenpäin ja pysähtyä kivannäköiseen paikkaan.
  3.  Maistele hartaudella.
    Ensimmäinen suullinen valmistelee kitalaen siihen, mitä tuleman pitää. Toinen suullinen kertoo, miltä viini tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Kolmas suullinen onkin sitten viimeinen.
    Onneksi tastingissa on tyypillisesti neljää-viittä eri sorttia tarjolla. Toisilla tiloilla on viinin kaverina erilaisia juustoja, ja paritus tuokin esiin uusia makuja niin juomasta kuin juustosta.
  4. Muista syödä.
    Pikkuruiset viinisiemaukset ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Osa tiloista tarjoaakin palaa painikkeen lisäksi, valintaa on voileivistä ja salaateista suurempiin ruokiin.
  5. Nauti maisemista.
    Helmikuinen vesisade ei amerikkalaisella viinitilalla harmita yhtään niin paljon suomalaisella kotipihalla.
    Kukkula-sateista-taivasta-vasten

Notkea kuin merinorsu

Väsyttää, vaikka tänä aamuna heräsin vasta neljältä. Ei huvittanut nousta, vaan pyörin sängyssä: vaihdoin kyljeltä toiselle, välillä nostelin päätä tyynystä, venyttelin käsiä, sukelsin peiton alle, haukottelin äänekkäästi.

Miltähän tuntuisi olla merinorsu? Se vasta olisi rankkaa elämää varsinkin tähän vuodenaikaan:

merinorsut-piedras-blancasissa

Suurin osa vuodesta kuluisi mukavasti avomerellä, mutta joulukuussa lähdettäisiin viimeisillään raskaana porukalla rannalle synnyttämään. Siellä öykkäröisivät jo alfaurokset haaremiaan kooten ja keskenään taistellen. Siihen kuoroon vielä tuoreiden äitien ja pienten poikasten jatkuva huuto – ei siunaaman rauhaa! Koko kuukauden imetysaikana ei edes syödä ehtisi, ja poikasta saisi suojella niin isommilta kuin pienemmiltä lajitovereilta. Kun vierotus olisi ohi, niin iskisi kiima. Ja ne läskit alfaurokset. Ei ihme, että tulee kiire pois.

*

Piedras Blancasissa Keski-Kalifornian rannikolla elää n. 17 000 merinorsun yhdyskunta.  Siellä on soidinmenot meneillään.

Jet lag on kivan loman kallis hinta

Kerran kymmenessä vuodessa on mukavaa matkustaa pitkälle. Sen useammin ei vanha varmaan jaksaisikaan: aikaeroväsymys vie voimat moneksi päiväksi.

Jet lagin huonot puolet:

  • Väsymyksen ja unettomuuden käsittämätön yhdistelmä.
  • Yleinen toimintakyvyttömyys ja pätkivä muisti.
  • Pään humina ja kova pulssi.

Jet lagin hyvät puolet:

  • On hyvää ja hiljaista aikaa hoitaa lomanaikaisia työsähköposteja tai muita kirjallisia harjoituksia klo 2-3.30.
  • Aamiaiseksi tuntuu luonnolliselta syödä illallinen, joskin ilman viiniä.
  • Yöllä tietää olevansa elossa, kun kuulee ja tuntee jokaisen sydämenlyönnin.

Rahat Hattulaan

 

Multahan se päärynäpuu vielä puuttuu, ja olen syönyt naapurin puolelta pudonneita hedelmiä. Aamukahvin jälkeen piti lähteä äkkiä vaan katsomaan, oliko Lepaan puutarhamyymälässä päärynäpuita tarjolla, siellä kun myytiin viimeisiä taimia, puita ja pensaita melkein puoleen hintaan. Olihan siellä, ja oli muutakin.

Päärynäpuu pääsi auton takapenkille kenottamaan. Siinä hollilla kun oltiin, niin piti sitten äkkiä vaan käydä katsomassa, oliko Kallion puutarhassa vielä keräsalaattia. Olihan siellä, ja oli muutakin. Saimme privaattikierroksen kasvihuoneeseen, jossa omistaja Veikko Kallio kertoili salaatin kasvatuksesta (ja kertoi paljon muustakin): 

keräsalaattia-kallion-kasvihuoneessa

Salaattia kasvatetaan kahdessa kasvihuoneessa huhtikuusta lokakuuhun. Kolme-neljä viikkoa esikasvatetut taimet istutetaan lannoitettuun maahan, huolehditaan lämmöstä, valosta, ilmanvaihdosta ja kastelusta ja kerätään sato myytäväksi noin kuukauden kuluttua.  (Kuvassa on reilut 7 000 salaatinkerää, jotka ovat eri kasvuvaiheissa.)

Auton perään pakattiin vielä kaksi säkillistä multaa, joka käytiin itse lapioimassa kasasta kasvihuoneen takaa. Mullanhakumatkalla kottikärryyn poimittiin kasvimaalta vielä pari pyöreää kurpitsaa pyhäinpäivää odottamaan.

Kello olikin jo iltapäivä ja oli nälkä, kun peruutettiin takaisin Vanajaniementielle. Päätettiin äkkiä vaan käydä Petäyksessä katsomassa, olisiko siellä keittiö auki. Olihan siellä. Salaatti kyllä ei ollut Kalliolta – olisko tomaatitkaan olleet lepaalaisia? Maistui silti.

chevresalaatti

Kotona sitten jaksoikin istuttaa päärynäpuun ja jatkaa omenoiden keräämistä. Onneksi oli mennyt päivällä retkeen sen verran aikaa ja valoa, että kymmenen kangaskassillisen jälkeen ei omenoita enää nähnyt noukkia puusta.  Sitten vaan:

omenalohkoja

Alavilla mailla fillarin vaara

Hollanti on polkupyöräilijän luvattu maa, tai ainakin yksi niistä. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ei lunta, ei jäätä. Ei päälle ajavia autoilijoita, ei alle juoksevia kävelijöitä. Ei pyöräilyhousuja,  ei pyöräilykypäriä. Pyöräliikkeitä ja pyöräkorjaamoja. Pyöräteitä ja pyöräilijöitä:

  • isä ja neljä lasta liikkeellä yhdellä pyörällä: yksi ritsillä, yksi tangolla, kaksi etuvaunussa
  • äiti ja kaksi lasta matkalla kaupasta kotiin: äidillä ostoskassit ja pölynimuri tarakalla, lapset perässä omilla pyörillään omine kantamuksineen
  • äiti ja vauva liikenteessä: vauva makaamassa omassa turvakaukalossaan äidin takana.

Pyöriä on joka puolella, ja ne ovat oleellinen ja suunniteltu osa liikennettä. Jos Saksasta haetaan halvalla loppuun ajettuja autoja, täältä voisi käydä hamstraamassa itselleen edullisen polkupyörän. Olisiko vähän hieno hakumatka lentää paikallisen fillaridiilerin luo ja AJAA sitten kotiin?

9617611320_7d4017d8fb_n

Palsan mylly: Kerpeikkarista Kapteenskaan

Sateisen sunnuntain ajelu suuntautui Padasjoelle. Kiinnostavin kohde kiertomatkalla oli Palsan mylly. Kahvin ja Kapteenska-kesäkaupan jälkeen tutustuttiin mielenkiintoiseen myllymuseoon.

Palsan-mylly

Mylly on perustettu 1700-luvulla, ja paikassa on kivasti kerroksia eri vuosisadoilta. Tiiviissä tiloissa oli lasten kiva puikahdella paikasta toiseen ja ihmetellä eri-ikäistä koneistoa. Piilopaikkojakin löytyi riittävästi. Alla juoksevaan jokeen ei valitettavasti ylettynyt kastamaan jalkaansa, mutta vesimyllyn toimintaperiaate tuli selväksi. Koululainen oli tyytyväinen näkemäänsä ja kokemaansa: ”Kerrankin museo, jossa saa koskea ja liikkua.”

Koululaisen äiti oli tyytyväinen, että Kerpeikkaria ei tuotu näkyvämmin esille myllymuseossa.