Tämän päivän sarja kulkee isosta kuvasta vastapäivään:
Lankalauantai:
Facebookissa kiertää arkikuvahaaste. Eilen oli teknisesti pyhä ja vapaata, joten mikäs oli kuvaillessa rai-rai-raitateemaa:
Tuomelan koulun rehtori Arto Nykäsellä on näky vuodelle 2016, jolloin Tuomelan koulun perusteellinen peruskorjaus on tehty: erillisistä luokkahuoneista ja perinteisestä opettamisesta on siirrytty avoimiin oppimisympäristöihin ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Muutos osuu yksiin uuden valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen kanssa, jossa perinteisiä erillisiä lukuaineiden rajoja häivytetään ja pyritään kokonaisvaltaiseen oppimiseen.
Yhteiskoululla pidettiin toissailtana tiedotustilaisuus, jossa rehtorit näyttivät kakkosvaiheen luonnospiirrustuksia tulevasta koulurakennuksesta. Suurimmat muutokset koetaan rakennuksen seinien sisäpuolella, jossa tilat uusitaan täysin – ja jossa toiminta muutetaan täysin. Uusi toimintakulttuuri ei synny itsestään, vaan se on rakennettava. Kulttuurimuutos rakennetaan kolmen teeman ympärille, joita tarkastellaan eri näkökulmista:
Henkilökunnan teematiimit ovat
Oppilaat ovat työssä luokka-asteittain
Opettajien preppaaminen uuteen malliin on jo aloitettu, ja myös koululaisten osalle on selkeät suunnitelmat. Lasten osallistamisessa on mukana kulttuurikeskus Arxin Noora Herranen.
Vanhempien rooli kuviossa on vielä avoin, ja sen pohdintaa aloitettiin keskiviikon tiedotustilaisuudessa, mutta valitettavan pienellä porukalla. Mahdollisiksi teemoiksi esitettiin mm. yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta, mutta konkreettisiin työskentelymalleihin ei vielä tietenkään päästy. ”Meillä on nyt kahden ja puolen vuoden matka uuteen Tuomelan kouluun. Käytetään se aika hyvin!” kehotti Nykänen.
Mitkä ovat sinun mielestäsi tärkeitä asioita, joiden pitää uudessa Tuomelassa toteutua? Miten sinä vanhempana voisit tai haluaisit työhön osallistua?
**
Päivän Hämeen sanomat kertoo suunnitelluista tilaratkaisuista. (Artikkeli maksullinen)
Väsyttää, vaikka tänä aamuna heräsin vasta neljältä. Ei huvittanut nousta, vaan pyörin sängyssä: vaihdoin kyljeltä toiselle, välillä nostelin päätä tyynystä, venyttelin käsiä, sukelsin peiton alle, haukottelin äänekkäästi.
Miltähän tuntuisi olla merinorsu? Se vasta olisi rankkaa elämää varsinkin tähän vuodenaikaan:
Suurin osa vuodesta kuluisi mukavasti avomerellä, mutta joulukuussa lähdettäisiin viimeisillään raskaana porukalla rannalle synnyttämään. Siellä öykkäröisivät jo alfaurokset haaremiaan kooten ja keskenään taistellen. Siihen kuoroon vielä tuoreiden äitien ja pienten poikasten jatkuva huuto – ei siunaaman rauhaa! Koko kuukauden imetysaikana ei edes syödä ehtisi, ja poikasta saisi suojella niin isommilta kuin pienemmiltä lajitovereilta. Kun vierotus olisi ohi, niin iskisi kiima. Ja ne läskit alfaurokset. Ei ihme, että tulee kiire pois.
*
Piedras Blancasissa Keski-Kalifornian rannikolla elää n. 17 000 merinorsun yhdyskunta. Siellä on soidinmenot meneillään.
Tuomelan koulun rehtori Arto Nykänen esitteli vanhempainyhdistyksen illan kokouksessa koulun uusimisen tämänhetkisiä suunnitelmia. (Koulussa kun oltiin, käytettiin havainnoimiseen liitutaulua.)
Tuomelan koulun seinien sisään halutaan rakentaa täysin uudenlainen oppimisympäristö. Seinien kaatamisen lisäksi luovutaan vanhoista työtavoista, jotta tilan ja toiminnan arkkitehtuurit tukevat toisiaan. Tuomelassa onkin menossa kaksi rinnakkaista hanketta: rakentamiseen ja tilahallintaan liittyvä prosessi ja pedagogiikkaan ja osaamiseen keskittyvä työ. Näitä kahta kuljetetaan käsi kädessä, jotta tulevaisuuden tilat palvelevat koulussa tapahtuvaa oppimista ja jotta uudenlainen toimintakulttuuri hyödyntää uusia tiloja parhaalla tavalla. ”Tila-arkkitehtuurin ja oppimisarkkitehtuurin on oltava jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta uudessa Tuomelassa päästään uudenlaiseen työn tekemiseen”, sanoo rehtori.
Uusia tiloja ja uudenlaista toimintaa on kypsytelty noin yhdeksän kuukautta. Helmikuun puolivälissä tuodaan toisen kierroksen suunnitelmaluonnokset julki opettajille, oppilaille ja myös oppilaiden vanhemmille. Suunnitelmien mukaan toukokuussa alkavat purkutyöt, ja Tuomelan nykyisestä koulusta jäävät pystyyn vain ulkoseinät. Seinien sisälle rakennetaan seuraavan vuoden aikana uusi Tuomelan koulu, joka on tiloiltaan ja toiminnaltaan entistä parempi paikka koko yhteisölle.
Monet suomalaiset ovat tänäkin vuonna aloittaneet blogittoman tammikuun viettämisen. Blogiton tammikuu on perinne, jolloin ihmiset päättävät olla käyttämättä blogeja tammikuun aikana. Perinne on lähtöisin blogikäyttönsä hallitsevien ihmisten keskuudesta.
Kyselytutkimukseen vastanneista 18 prosenttia kertoi viettäneensä viime vuoden tammikuun nauttimatta yhtään blogia. Vielä vuonna 2011 blogittomaan tammikuuhun osallistui noin 14 prosenttia suomalaisista. Kyselyssä ilmeni, että blogittoman tammikuun vietolla oli yhteys koulutuksen määrään: vähemmän koulutetut viettivät muita todennäköisemmin tammikuun ilman blogeja.
Kyselyn teettäneen koordinaatioyksikön päällikkö arvioi, että erityisesti tempauksen suuri näkyvyys sosiaalisessa mediassa on innostanut nuoria hillitsemään bloggaamistaan. Lisäksi bloginkulutuksen vähentämisellä voi säästää tuntuvia määriä aikaa.
”Jos blogittomalla olo tuntuu kovin vaikealta, kannattaa ehkä vähän huolestua ja miettiä, käyttääkö liikaa blogeja. Nyt itseään voi testata ja samalla voi saada muilta suomalaisilta vertaistukea”, koordinaatioyksiköstä kerrotaan.
Brittiläinen säätiö on muistuttanut, että kuukauden tauko ei pelasta blogien haitoilta – muutaman raittiin päivän viettäminen joka viikko olisi tehokkaampi tapa.
Mukalähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tipaton_tammikuu http://www.hs.fi/kotimaa/Tipaton+tammikuu+on+nuorten+aikuisten+suosiossa/a1388554009564 http://www.tipaton.fi/Hämeenlinnan yhteiskoulun alakoulun joulujuhla pidettiin tänä vuonna pihalla. Perinteisen juhlasali-istunnon sijaan lähdettiin porukalla ulkoilemaan kaupunginpuistoon, jonne oli toteutettu joulupolku kymmenine erilaisine ohjelmanumeroineen.
Kiersimme luokittain polun erilaiset toimintapisteet. Matkan varrella näimme mm. tonttujen piparileipomon, lahjapajan ja voimistelusalin sekä metsän eläimiä talvitouhuineen, pukin poroja lahjakuormineen ja enkelikuoron kynttilöineen. Polku oli valaistu ulkoroihuin, ja meillä osallistujilla oli mukana taskulamppuja ja lyhtyjä, joten kulkueemme puistometsän pimeydessä oli vaikuttava näky.
(Takana lampsineille ja marisseille esiteineille tiedoksi: Sitä järkeä tässä on, että neljän seinän sisällä saavat sekä lapset että aikuiset elämässään olla ihan riittävästi. Ja tiedoksi myös se, että joo v-u, joulukuussa on iltaisin pimeää, varsinkin kun ei ole lunta.)
Reitin päätteeksi vanhempainyhdistys tarjosi osallistujille glögit. Yhdistyksemme varapuheenjohtaja Teppo Heiskanen organisoi mehu- ja piparkakkurumban: – Oli rohkeasti erilainen joulujuhla ja erittäin kiva tunnelma! Mukavaa, että saimme vanhempainyhdistyksenä olla mukana tässä yhteistyössä.
Talkoolaisia oli mukana tarjoilun eri vaiheissa: yksi teki suunnitelmat ja sovitti yhteen tekijät ja tehtävät, yksi haki glögikannut lainaksi koulun keittiöstä, yksi kyseli ’elintarvikeapua’ paikallisista liikkeistä, muutamassa kodissa lämmitettiin litrakaupalla glögiä ja kuljetettiin se kaupunginpuistoon, tarjoilua hoiti useampi vapaaehtoinen ja laina-astiat menivät vielä tilaisuuden jälkeen jonkun kotiin pestäväksi.
Lämmin kiitos Prismalle pipari- ja glögisponsoroinnista. Ja kaunis kiitos kaikille esiintyjille ja ennen kaikkea juhlatoimikunnalle erilaisesta joulujuhlasta. Mitäs keväällä tehdään?
Viikonloppu oli ja meni. Ja melkein kokonaan toppahousut jalassa:
Luulen, että toppahousuilla olisi voinut käydä myös Papukaija-pubissa Aulangontiellä. Sinne kuitenkin vaihdoin farkut.
Toissasunnuntainen päiväkävely suuntautui naapurikunnan puolelle, Hattulaan. Alkutalven Aulangontietä oli ilo kulkea: aurinko paistoi ja silmä lepäsi kulttuurimaisemassa.
Metsänkylän kartano on komea tila. Ilahduttaa, kuinka hyvin se on hoidettu. Ja ilahduttaa, että pihaan ja rakennuksiin pääsevät muutkin kuin omistajat. Leivintuvassa on kahvila, Navetassa rakennuskierrätysmyymälä ja Domus Classicassa myydään uutta tavaraa.
Domus Classican miljöö ja valikoima suorastaan houkuttavat koskemaan ja kokeilemaan. Yksi liikkeen työntekijä oli jopa käynyt makaamaan pellavariveiden päälle päiväunille:
Minä en työtä pelkää, uskallan jopa käydä sen viereen nukkumaan.
Sairio 